Unohduksesta valtiopäiville. Carl Axel Gottlund ja metsäsuomalaiset vähemmistökysymyksenä 1800-luvun alun Ruotsissa.

Abstract

Ruotsi suomalaisten muuttokohteena on ollut aina merkityksellinen, riippumatta siitä onko kyseessä valtion sisäinen vai valtioiden välinen muuttoliike. Veto- ja työntötekijät Suomen ja Ruotsin välillä ovat vaihdelleet kausittain, mutta pääaisallisena motiivina on pysynyt, niin kuin siirtolaisuudessa aina, unelma paremmasta toimeentulosta ja huomisesta. Suomalainen vähemmistö Ruotsissa on suuri. Oma identiteetti ja kulttuuri on ollut vahvaa ja se on muovannut osaltaan niin Ruotsin poliittista, taloudellista, kulttuurista kuin sosiaalistakin kehitystä aina näihin päiviin saakka.

Suomalaismetsät olivat hajanainen alue Norjan ja Ruotsin rajan erämetsissä. Alueen asuttivat savolaisten 1500-luvun lopulta lähtien. Muuttajat säilyttivät oman kielensä ja kulttuurinsa sekä raivasivat Keski-Skandinavian asutukselle kaskeamalla. Karut elinolot ja kylien syrjäinen sijainti mahdollisti vanhan metsäsuomalaisen kulttuurin säilymisen alueilla yli kaksisataa vuotta, samalla he korostivat omaa eroaan ruotsalaisista. Metsäsuomalaiset vähemmistönä nousivat vaatimuksineen ja tavoitteineen valtakunnan politiikkaan ja yleiseen tietouteen 1800-luvun alussa nimenomaan Carl Axel Gottlundin toimien ansiosta.

Yleisen historian pro gradu -työni rakentuu lähteiden ja tutkimuskirjallisuuden vuoropuheluun. Päälähteinä tutkimuksessani käytän Ruotsin valtiopäiväasiakirjoja vuodelta 1823 niiltä päiviltä, jolloin metsäsuomalaisten vähemmistökysymys oli eri säätyjen käsittelyssä. Muina lähteinä käytän Carl Axel Gottlundin matkapäiväkirjoja retkiltään suomalaismetsissä vuosina 1817 ja 1821 sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Gottlundiana-kokoelmaa, joka sisältää Gottlundin asiakirjoja, kirjeitä ja luonnoksia.

Tutkimusmetodini on kvalitatiivinen. Lähteistöön ja kirjallisuuteen nojaten yritän luoda kuvaa tapahtuneesta ja selventää syy­seuraus suhteita. Aikarajaukseni on liukuva, mutta pääasiallisesti käsittelen työssäni 1800-luvun ensimmäisiä vuosikymmeniä Ruotsissa. Perspektiivini on pääasiallisesti poliittinen, mutta myös kulttuurillisia näkökulmia olen halunnut ottaa työhöni mukaan. Tutkimuskirjallisuuden runko muodostuu kahden metsäsuomalaisten ja Gottlundin tutkijan Ilmari Heikinheimon ja Kari Tarkiaisen teoksista. Lisäksi työssäni olen käyttänyt niin suomalaisia, ruotsalaisia kuin norjalaisiakin tutkimuksia metsäsuomalaisista. Mukana on sekä uudempaa että vanhempaa tutkimusta aiheesta.

Tutkimuskysymykset muodostavat kaksi pääryhmää, jotka samalla hahmottavat työni etenemään kronologisesti. Ensimmäisen ryhmän kysymykset muodostuvat C.A. Gottlundin henkilöhahmon ja työn ympärille: Miten metsäsuomalaista tuli Gottlundin sydämen asia? Miten hänen suhteensa metsäsuomalaisiin kehittyi? Miten hän toimi heidän hyväkseen? Toisen ryhmän kysymykset käsittelevät metsäsuomalaisten vähemmistöasian etenemistä hallinnon ja politiikan rattaissa: Miten vähemmistön asioiden ajaminen eteni valtiopäiväkäsittelyyn? Mitkä olivat ne keskeiset asiat, jotka nousivat esille säätyjen käsittelyssä? Mihin lopputuloksiin valtiopäivät lopulta tulivat?

Vastaukset näihin kysymyksiin olivat varsin moninaiset ja tutkimuksen edetessä huomasin, että alkujaan yksinkertainen asia paisui hyvin nopeasti suuremman luokan monimutkaiseksi valtakunnan poliittiseksi kysymykseksi. Aseet, joita metsäsuomalaisilla ja Gottlundilla oli käytössä, eivät riittäneet tarpeeksi pitkälle. Valtiopäivien päätös oli myönteinen metsäsuomalaiselle vähemmistölle, mutta hallitus käänsi voiton tappioksi omilla toimillaan Gottlundin ja metsäsuomalaisten pettymykseksi. Gottlundin argumentit olivat lähinnä uskontoon, kulttuuriin ja vähemmistön oikeuksiin liittyviä kun taas valtiovalta ajoi politiikallaan valtion yhtenäisyyttä ja taloudellisia asioita.

Gottlundin suhde metsäsuomalaisiin kehittyi tutkimusmatkojensa aikana ja niiden kautta. Hän mielsi itsensä heidän ääneksi, isähahmoksi ja lähti voimakkaasti ajamaan heidän etujaan valtion tasolle, tukenaan metsäsuomalaisten valtakirjat ja luottamus. Työ oli raskasta, mutta Gottlund oli siinä täydellä sydämellä mukana. Hän kirjoitti mm. suuren anomuskirjan metsäsuomalaisten puolesta vaatien valtiolta toimia suomalaismetsien olojen parantamiseksi. Ajan hengen ja Gottlundin oman ideologian mukaisesti vaatimukset olivat lähinnä uskontoon ja kieleen kohdistuvia. Gottlund ei ollut poliitikko, eikä siksi osannut kiinnittää huomiota poliittisesti merkittävämpiin kysymyksiin. Metsäsuomalaisten haluna oli erottautua omaksi yhteisökseen, jossa pidettiin yllä vähemmistön omaa kulttuuria. Keskuksena olisi oman kielinen kirkko, seurakunta ja aluetta hallitsisivat metsäsuomalaiset itse.

Valtiopäiville Gottlund ja metsäsuomalaiset etenivät pappissäädyn käsittelyn kautta, vaatimuksenaan suomalaisten kirkkojen ja seurakuntien perustaminen sekä kielen tunnustaminen. Papit veivät vähemmistöasian valiokuntaan, joka puolestaan nosti metsäsuomalaisten toiveet ja tavoitteet kaikkien säätyjen eteen. Metsäsuomalaiset lähestyivät eri säätyjä hieman eri näkökulmasta ja erilaisilla painotuksilla. Porvaris- ja pappissäädyssä käytiin asian tiimoilta vilkasta keskustelua. Polttopisteessä oli lähinnä kielen merkitys, uusien seurakuntien tarpeellisuus ja raha-asiat. Suomalaisen vähemmistön olemassa oloa epäiltiin vahvasti. Aatelisto ja talonpojat puolestaan ohittivat asian hyvin nopeasti. Valtiopäivien päätös oli, että perustettiin tutkintalautakunta perehtymään suomalaismetsien todelliseen tilaan ennen toimien ja muutosten täytäntöön panemista.

Poliittinen kenttä ei ollut vielä otollinen metsäsuomalaisten vaatimusten toteutumiseksi, vaikka asian eteen ponnisteltiin toden teolla ja voittojakin saavutettiin. Kulttuuriarvojen ja vähemmistön oikeuksien arvostus tuli vasta myöhemmin mukaan valtakunnan politiikkaan. Vuoden 1823 jälkeiset toimet nopeuttivat metsäsuomalaisten sulautumista ruotsalaisiin. Vaikka metsäsuomalainen yhteisö onkin jo kuollut, pidetään heidän kulttuuriaan yllä mm. kulttuurihistoriallisin tutkimuksin ja perinnepäivin. Keskiruotsalaisessa maisemassa jäänteet vanhasta metsäsuomalaisuudesta ovat yhä läsnä, vaikka savolaista murretta ei enää kuulekaan.