Aristoteleen salattu elämä. Aristoteleen draamakäsityksen ja saippuaoopperan suhde
HOKKINEN, HEIDI (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HOKKINEN, HEIDI
2002
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2002Sisällysluettelo
1 Johdanto 4 1.1 Tutkimuksen taustaa 4 1.2 Näkökulman tarkennusta 5 1.3 Tutkimuksen eteneminen 6 2 Saippuaoopperan käsite 8 2.1 Yleisiä piirteitä 8 2.2 Saippuaoopperan juonirakenne 9 2.3 Salatut elämät saippuaoopperana 10 3 Kertomuksen kielioppi 11 3.1 Kertomusteoreettista taustaa 11 3.2 Myyttinen aktanttimalli 14 3.3 Kertomuksen kielioppien arviointia oman tutkimuksen kannalta 17 4 Aristoteelinen käsitys hyvästä draamasta 19 4.1 Tragedia, eepos ja draama 19 4.2 Juoni 21 4.3 Hyvän juonen osatekijät 24 4.3.1 Tunnistaminen ja käänne 25 4.3.2 Kärsimys 26 4.3.3 Hamartia 27 4.4 Oikea nautinto 28 4.4.1 Pelko 28 4.4.2 Sääli 30 4.4.3 Katharsis 31 4.5 Kuusi juonityyppiä 35 5 Suspensio 37 5.1 Suspensio televisiosarjan suosion selittäjänä 37 5.2 Runousopin ja suspensioanalyysin yhteenvetoa 39 6 Metodologiasta ja tutkimusaineistosta 42 6.1 Laadullisesta tutkimuksesta ja metodista 42 6.2 Validiteetti ja reliabiliteetti 43 6.3 Aineisto 44 7 Salatut elämät -sarjan juonityypit 45 7.1 Paha päähenkilö epäonnistuu 46 7.2 Jalo sankari epäonnistuu erehdyksensä takia 48 7.3 Ehdottoman hyvä sankari onnistuu 50 7.4 Jalo sankari erehtyy, mutta onnistuu puhdistamaan maineensa 52 7.4.1 Inkan salaisuus 52 7.4.2 Aamun ja Keken riita 54 7.4.3 Rahojen katoaminen 56 7.4.4 Saku turhautuu 59 7.4.5 Sääli, pelko ja katharsis Jalo sankari erehtyy -juonissa 61 7.5 Muut juonikuljetukset 62 8 Päätelmiä 64 Lähteet 67 Liite 1
Tiivistelmä
Salatut elämät on television saippuaoopperasarja, joka tavoittaa säännöllisesti yli miljoona katsojaa. Pro gradu-tutkielmani tarkoituksena on selvittää, voisiko Salattujen elämien suosiota selittää sarjan juonirakenteesta käsin.
Tutkimukseni lähtökohtana on Aristoteleen Runousopissa esittämä käsitys oikean draaman rakenteesta. Aristoteleen mukaan hyvä tragedia muodostuu kolmesta näytöksestä: alusta, keskikohdasta ja lopusta. Juonen osatekijöiden, käänteen, tunnistamisen, kärsimyksen ja hamartian avulla tragedian tulee herättää katsojassaan sääliä ja pelkoa sekä tuottaa näiden tunteiden puhdistuminen, katharsis.
Aristoteleen teoriaa draaman rakenteesta täydennän A.J. Greimasin myyttisellä aktanttimallilla. Malli auttaa selvittämään, millaisia toimijoita, aktantteja, juonessa on ja miten siinä tuotetaan suspensiota. Aristoteleen ajatuksista ja aktanttimallista yhdistämääni hyvän juonen ominaisuuksien tiivistelmää käsittelen kertomuksen kielioppina, tarinan luurankona, joka toistuu televisiosarjassa juonesta ja jaksosta toiseen. Tämän tiivistelmän avulla analysoin empiirisen aineistoni.
Aineiston muodostavat kolmesta Salattujen elämien jaksosta kirjoittamani juonitiivistelmät. Jaksoista löytyy seitsemän lyhyehköä juonta, joista viisi herättää teorian mukaan katsojassa sääliä ja pelkoa ja tuottaa hänelle siten katharsiksen. Kahdessa muussakin juonessa katsoja saadaan jännittämään juonen lopputulosta suspensiorakenteiden avulla. Katharsis ja jännitys puolestaan tuottavat katsojalle sen nautinnon, jota hän sarjan seuraamiselta odottaa. Tutkimukseni perusteella näyttääkin siltä, että ainakin osaselitys Salattujen elämien suosiolle voisi löytyä sarjan juonirakenteesta.
Tutkimukseni lähtökohtana on Aristoteleen Runousopissa esittämä käsitys oikean draaman rakenteesta. Aristoteleen mukaan hyvä tragedia muodostuu kolmesta näytöksestä: alusta, keskikohdasta ja lopusta. Juonen osatekijöiden, käänteen, tunnistamisen, kärsimyksen ja hamartian avulla tragedian tulee herättää katsojassaan sääliä ja pelkoa sekä tuottaa näiden tunteiden puhdistuminen, katharsis.
Aristoteleen teoriaa draaman rakenteesta täydennän A.J. Greimasin myyttisellä aktanttimallilla. Malli auttaa selvittämään, millaisia toimijoita, aktantteja, juonessa on ja miten siinä tuotetaan suspensiota. Aristoteleen ajatuksista ja aktanttimallista yhdistämääni hyvän juonen ominaisuuksien tiivistelmää käsittelen kertomuksen kielioppina, tarinan luurankona, joka toistuu televisiosarjassa juonesta ja jaksosta toiseen. Tämän tiivistelmän avulla analysoin empiirisen aineistoni.
Aineiston muodostavat kolmesta Salattujen elämien jaksosta kirjoittamani juonitiivistelmät. Jaksoista löytyy seitsemän lyhyehköä juonta, joista viisi herättää teorian mukaan katsojassa sääliä ja pelkoa ja tuottaa hänelle siten katharsiksen. Kahdessa muussakin juonessa katsoja saadaan jännittämään juonen lopputulosta suspensiorakenteiden avulla. Katharsis ja jännitys puolestaan tuottavat katsojalle sen nautinnon, jota hän sarjan seuraamiselta odottaa. Tutkimukseni perusteella näyttääkin siltä, että ainakin osaselitys Salattujen elämien suosiolle voisi löytyä sarjan juonirakenteesta.