Työelämän huumetestit perusoikeuksien näkökulmasta.

Abstract

Viime vuosina yleistyneet työelämän huumetestit ovat aiheuttaneet ongelmia yksilöiden Suomen perustuslaissa (731/1999) säädettyjen perusoikeuksien (mm. yksityiselämän suojan, henkilökohtainen koskemattomuuden, yhdenvertaisuuden) toteutumisen kannalta. Lainsäätäjä ei ole pystynyt reaaliajassa vastaamaan näihin työelämän huumetesteihin liittyviin juridisiin ongelmiin, mistä syystä huumetestaus on lainsäädännössä ilmenneen aukkotilanteen johdosta ollut käytännöltään varsin kirjavaa niin huumetestauksen tarpeellisuuden ja velvoittavuuden arvioinnin kuin huumetestitulosten käsitellyn ja oikeusturvan suojan kannalta.

Tutkielmassa selvitetään perusoikeusjärjestelmän yleisten oppien sekä eri perusoikeuksien merkityssisältöä sekä tarkastellaan sitä lainsäädännön kirjoa, jota on sovellettu työelämän huumetestauksen yhteydessä ennen uuden lain säätämistä. Tämän oikeusdogmaattiseen tutkimusotteeseen perustuvan tarkastelun tavoitteena on esittää perusoikeusjärjestelmän luoma yhteiskunnallinen arvopohja, jonka asettamien rajapyykkien sisäpuolelle uuden työelämän huumetestausta koskevan lainsäädännön tulee sijoittua. Se luo myös tiedollista pohjaa tulevalle de lege ferenda -kannanotolle työelämän huumetestien tarpeellisuudesta ja hyväksyttävyydestä. Lainsäädännöllisen aukkotilanteen johdosta tutkielmassa tukeudutaan myös oikeuspoliittisen tutkimusotteeseen, jonka tarkoituksena on selvittää tulevan lain tarkoitettuja vaikutuksia. Tämä tapahtuu siten, että tehdään selkoa sosiaali- ja terveysministeriön huumetestausta koskevaa lakia pohtimaan asettaman työryhmän jäsenten edustamista arvoista, intresseistä, päämääristä ja keinovaihtoehdoista työelämän huumetestauksen suorittamiseksi. Tämä selvitystyö tapahtuu empiirisin keinoin sisällönanalyysiin avulla, joka suoritetaan kuvailemalla työryhmän kokouspöytäkirjojen sekä jäsenten aiheesta kirjoittamien artikkelien ja kirjojen sisältöä. Aineistosta on havaittavissa myös osapuolten välisten ristiriitojen olemassaolo ja niiden taustoilla vaikuttavat ajattelumallit.

Perustuslain arvopohjan ja perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten valossa tarkasteltuna työelämän huumetestit ovat tarpeellisia vain tilanteissa, joissa henkilö työskentelee tai tulee työskentelemään oman tai muiden henkilöiden hengen tai terveyden vaarantavissa työtehtävissä. Tällöin testeihin osallistuminen voi olla pakollista. Muissa tapauksissa huu-metestiin osallistumisen tulee olla vapaaehtoista, eikä siitä kieltäytymisestä saa olla negatiivisia seuraamuksia. Huumetestien järjestämisen yhteydessä työnantajan on myös luotava työelämästä syrjäytymisen ehkäisemiseksi päihdehoito-ohjelma. Työntekijän tai työnhakijan työsopimuksessa antama suostumus vapaaehtoiseen huumetestiin osallistumisesta on mitätön, sillä suostumus tulee vaatia jokaisen testauskerran osalta erikseen. Testien tarpeellisuuden arvioinnin suorittavat terveydenhuollon ammattihenkilöt työterveyshuoltolain (1383/2001) säännösten nojalla mikä tarkoittaa sitä, että työnantaja ei voi velvoittaa ketään osallistumaan testiin. Vapaaehtoiseen huumetestiin osallistumisen yhteydessä on turvattava jokaisen yksilön tosiasiallinen yhdenvertaisuus siten, että ketään ei aseteta eri asemaan huumetestiin osallistumisen tai siitä kieltäytymisen johdosta.

Huumetesteistä saatuja terveydentilatietoja (diagnoositieto) ei saa ilman henkilön suostumusta luovuttaa työnantajalle. Luovutettavien tietojen tulee olla työterveyshuoltolain mukaisia johtopäätöstietoja, jotka kirjataan muotoon sopiva / rajoituksin sopiva / ei sopiva. Huu-metestien suorittamisen tulee olla niin tarkasti säänneltyä toimintaa, että se takaa sekä testattavan että työnantajan oikeusturvan vaatimukset. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikissa testaamista suorittavissa yksiköissä käytettävät testimenetelmät tulee standardoida testien teknisestä suorittamisesta testitulosten tulkintaan ja luovuttamiseen saakka yhdenmukaisiksi.