Kohti maalaiskansakoulun historian opetussuunnitelmaa -Opetussuunnitelmakomitean (1912-1925) mietintöjen ja lähtökohtien tarkastelua historian opetussuunnitelmaksi yläkansakoulussa.
VIITANEN, JANI (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
VIITANEN, JANI
2002
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2002Sisällysluettelo
JOHDANTO 4 1. VUOSISADAN VAIHTEEN SUOMALAINEN YHTEISKUNTA JA KANSAKOULULAITOS 5 1.1 Yhteiskunnallis-poliittinen ilmapiiri 1900-luvun alkupuolella 5 1.2 Kansakoululaitos Suomessa 10 1.3 Oppivelvollisuuden tulo 13 1.4 Historian opetus kansakoulussa ennen kansakoulun opetussuunnitelmakomiteaa 15 2. AIEMMAT TUTKIMUKSET 17 2.1 Historian opetusta ja opetussuunnitelmaa koskevat tutkimukset 17 2.2 Muut opetussuunnitelmatutkimukset 20 3. OPETUSSUUNNITELMAN KÄSITTEESTÄ JA OPETUSSUUNNITELMAN VAIHEET 23 3.1 Opetussuunnitelma käsitteenä ja opetussuunnitelman määrittely 23 3.1.1 Opetussuunnitelman määrittely 24 3.1.2 Opetussuunnitelman käsitteestä ja sen kaksi traditiota 30 3.2 Opetussuunnittelun ja opetussuunnitelman historiasta 32 4. HISTORIANTUTKIMUKSEN PERUSTEISTA 35 4.1 Historian tutkimuksen menetelmä sekä historiatieteen virtaukset 35 4.2 Historia tieteenä 37 5. TUTKIMUSTEHTÄVÄT JA LÄHESTYMISTAPA HISTORIAN OPETUSSUUNNITELMAN TUTKIMISEEN 38 5.1 Tutkimusongelma ja keskeiset tutkimustehtävät 38 5.2 Historian opetussuunnitelman tutkimisen metodi tässä tutkielmassa 40 5.3 Tutkimusaineisto 40 6. HERBARTILAISUUS JA MIKAEL SOINISEN PEDAGOGIIKKA MAALAISKANSAKOULUN OPETUSSUUNNITELMAN POHJANA 41 6.1 Herbartilainen kasvatusoppi 41 6.1.1 Herbart ja herbartilaisuuden synty 41 6.1.2 Herbartin kasvatusajattelu 42 6.1.3 Herbartin opetus- ja opetussuunnitelmaoppi 44 6.1.4 Herbartilaisuus 48 7.2 Herbartilaisuus ja Mikael Soininen Suomen koulun uudistajina 50 7.2.1 Herbartilaisuus Suomeen ja Mikael Soininen 50 7.2.2 Soinisen opetusoppi 50 7.2.3 Soinisen opetussuunnitelmaoppi 53 7.2.4 Soinisen opetussuunnitelmapohdintaa vuosisadan alussa 56 7.3 Työkoulu-aate herbartilaisessa rintamassa 57 8. UUSI OPETUSSUUNNITELMAKOMITEA KOETAAN TARPEELLISEKSI 59 8.1 Kansakoulukokouksissa käydyt keskustelut ennen opetussuunnitelmakomitean asettamista 59 8.2 Opetussuunnitelmakomitean asettaminen ja komitean vaiheet 61 9. MAALAISKANSAKOULUN OPETUSSUUNNITELMAN JA SITÄ EDELTÄNEIDEN VÄLIMIETINTÖJEN YLEISISTÄ PERUSTEISTA YLÄKANSAKOULUSSA 64 9.1 Kansakoulun opetussuunnitelmakomitean ehdotus yläkansakoulun opetussuunnitelmaksi 64 9.2 ”Maalaiskansakoulun uudistus” yläkansakoulun opetussuunnitelmana 65 9.3 Vuoden 1925 Maalaiskansakoulun opetussuunnitelma 68 9.3.1 Yläkansakoulun opetussuunnitelman yleiset perusteet 68 9.3.2 Yläkansakoulun tuntijako vuoden 1925 opetussuunnitelmassa 73 10. YHTEENVETO HERBARTILAIS-SOINISLAISESTA VAIKUTUKSESTA KANSAKOULUN OPETUSSUUNNITELMAAN 76 11. OPETUSSUUNNITELMAKOMITEAN TYÖSKENTELY HISTORIAN OPETUSSUUNNITELMAKSI SEN TOIMINTA JA EHDOTUKSET OPPIAINEEN SISÄLLÖKSI 79 11.1 Opetussuunnitelmakomitean työskentely historian opetussuunnitelmaksi 79 11.2 Opetussuunnitelmakomitean alustuksia historian opetussuunnitelmaksi 82 11.2.1 K. Oksalan ehdotus historian opetussuunnitelmaksi 83 11.2.2 Soinisen ehdotus historian opetussuunnitelmaksi 88 11.2.3 Oksalan ja Soinisen ehdotusten yhteenveto 89 11.3 Kansakouluväen keskusteluja historian opetuksen osalta opetussuunnitelmakomitean aikana 90 11.4 Historian opetus Pukinmäen kokeilukoulussa vuosina 1917-1931 92 12. HISTORIAN OPETUSSUUNNITELMA 94 12.1 Historian opetussuunnitelma komitean ja Soinisen väliraporteissa 94 12.1.1 Komitean väliraportin perusteet historian opetukselle 94 12.1.2 ’Maalaiskansakoulun uudistuksen’ perusteet historian opetukselle 95 12.2 Historian opetussuunnitelma Maalaiskansakoulun opetussuunnitelmassa 97 12.2.1 Historian opetussuunnitelman perusteita 97 12.2.2 Historian opetussuunnitelman oppiaines 99 13. OPETUSSUUNNITELMAN TUTKIMINEN METAOPETUSSUUNNITELMAN TARKASTELU-ULOTTUVUUKSIN 101 13.1 Yksilö, yhteisö ja oppiaines historian opetussuunnitelman determinantteina 102 13.2 Historian opetussuunnitelman tekijät 10513.2.1 Opetussuunnitelman tavoite poliittinen koodi 105 13.2.2 Opetussuunnitelman sisältö, tieto 107 13.3 Metaopetussuunnitelmaa täydentävät näkökulmat 108 14. HISTORIAN OPETUSSUUNNITELMAN TAVOITTEET JA SISÄLLÖT 109 14.1 Yleiset tavoitteet 109 14.2 Oppisisällön luokittelu ja vertailu 110 14.3 Historian opetussuunnitelma metaopetussuunnitelman tavoittein 113 14.3.1 Historian opetussuunnitelma determinanttien näkökulmasta 113 14.3.2 Historian opetussuunnitelman tavoite-poliittinen koodi 116 14.3.3 Historian opetussuunnitelman sisältö, tieto 118 14.4 Historian opetussuunnitelman ja historiatieteen suhde 120 14.5 Historian opetussuunnitelma verrattuna komitean viiteen opetusperiaatteeseen opetussuunnitelman rakentamisessa 121 15. YHTEENVETO HISTORIAN OPETUSSUUNNITELMASTA 123 16. YHTEENVETO HISTORIAN OPETUSSUUNNITELMAN TUTKIMISESTA JA SEN ONGELMAKOHDAT 125 LÄHTEET 128
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on ollut selvittää yläkansakoulun historian opetussuunnitelman syntymistä Kansakoulun opetussuunnitelmakomitean (1912-1925) toimesta, sekä tarkastella historian opetussuunnitelmaa komitean varsinaisesta mietinnöstä ’Maalaiskansakoulun opetussuunnitelmasta’ vuodelta 1925. Varsinaista mietintöä tukevina lähteinä on käytetty komitean välimietintöä, sekä komitean puheenjohtajan Mikael Soinisen välimietinnön tueksi kirjoittamaa teosta. Komitean työtä on tarkasteltu arkistoaineiston valossa. Lisäksi on tarkasteltu ajan kansakouluväen esityksiä ja mietteitä historian opetuksen osalta. Pedagogisen virtauksen hahmottamisessa on käytetty etenkin Mikael Soinisen tuotantoa. Aineistoa on lähestytty pääosin historiatieteen menetelmin ja toissijaisesti kasvatustieteen metodia käyttäen.
Kansakoulun opetussuunnitelmakomitean toiminta ja komitean mietintö ’Maalaiskansakoulun opetussuunnitelma’, liittyvät ajanjaksoon, jolloin sekä suomalainen yhteiskunta, että kansakoululaitos elivät murrosta. Ajanjaksoon liittyy mm. maailmansota, Suomen itsenäistyminen ja kansan jyrkkä poliittinen kahtiajako, kansalaissota ja oppivelvollisuuslaki. Kansakoulun opetussuunnitelmakomitea asetettiin vuonna 1912, mutta se joutui venäläisten toimesta keskeyttämään työnsä ja esittämään välimietinnön vuonna 1915. Itsenäistymisen ja kansalaissodan jälkeen komitea pääsi jatkamaan työnsä loppuun ja esitti vuonna 1925 Soinisen kirjoittaman Maalaiskansakoulun opetussuunnitelman.
Opetussuunnitelmatutkimuksen keskeiset elementit ovat tavoitteet, sisällöt ja menetelmät, joista tässä työssä on kahdella ensimmäisellä pääpaino. Tavoitteet eivät ole vuoden 1925 opetussuunnitelmaan kirjattuna, joten niitä on täytynyt tulkita yhteiskunnallisesta kontekstista käsin. Tässä olen avuksi käyttänyt myös metaopetussuunnitelman uudelleen muotoilemiani käsitteitä. Keskeistä on ollut niinikään selvittää komitean omia lähtökohtia ja vertailla suunnitelmaa herbartilais-soinislaiseen pedagogiseen oppiin ja toisaalta vallitsevaan historiantieteen virtaukseen.
Komitean työn vaiheissa oli kaksi erilaista vaihtoehtoa (Oksalan ja Soinisen) historian opetussuunnitelmaksi. Lopulta kumpikaan ei tullut sellaisenaan opetussuunnitelmaan, mutta Soininen sai omansa mietintöön uudelleenmuokattuna. Keskeinen muutos oli historian opetussuunnitelman painopisteen siirtyminen Suomen historiaan. Yleisen historian osuus jäi hyvin vähäiseksi ja kummankin historian kurssin perusrungon muodosti sama Suomen historian sisältö. Tämä heijasteli juuri itsenäistyneen Suomen tarpeita. Keskeistä oli suomalaiskansallisuuden, isänmaallisuuden ja nuoren itsenäisen valtion korostaminen, joten opetussuunnitelman sisältö oli nationalistista ja patrioottista. Kansan yhtenäisyyttä pyrittiin ylläpitämään, vaikka samalla ’valkoisen’ Suomen tavoitteena oli uusintaa vanhaa valtajärjestelmää. Oppisisällön pääpaino oli valtio- ja kulttuurihistoriassa, millä pyrittiin korostamaan suomalaisuutta. Sotahistorian osuus on suhteellisen vähäinen, kuten oli yleisesti vaadittukin. Historian opetussuunnitelma lähentyy vahvimmin yhteiskuntapainotteista determinanttia. Opetussuunnitelma pääpiirteissään vastasi herbartilais-soinislaista oppia, joskin hieman on nähtävissä reformipedagogisia vaikutteita.
Kansakoulun opetussuunnitelmakomitean toiminta ja komitean mietintö ’Maalaiskansakoulun opetussuunnitelma’, liittyvät ajanjaksoon, jolloin sekä suomalainen yhteiskunta, että kansakoululaitos elivät murrosta. Ajanjaksoon liittyy mm. maailmansota, Suomen itsenäistyminen ja kansan jyrkkä poliittinen kahtiajako, kansalaissota ja oppivelvollisuuslaki. Kansakoulun opetussuunnitelmakomitea asetettiin vuonna 1912, mutta se joutui venäläisten toimesta keskeyttämään työnsä ja esittämään välimietinnön vuonna 1915. Itsenäistymisen ja kansalaissodan jälkeen komitea pääsi jatkamaan työnsä loppuun ja esitti vuonna 1925 Soinisen kirjoittaman Maalaiskansakoulun opetussuunnitelman.
Opetussuunnitelmatutkimuksen keskeiset elementit ovat tavoitteet, sisällöt ja menetelmät, joista tässä työssä on kahdella ensimmäisellä pääpaino. Tavoitteet eivät ole vuoden 1925 opetussuunnitelmaan kirjattuna, joten niitä on täytynyt tulkita yhteiskunnallisesta kontekstista käsin. Tässä olen avuksi käyttänyt myös metaopetussuunnitelman uudelleen muotoilemiani käsitteitä. Keskeistä on ollut niinikään selvittää komitean omia lähtökohtia ja vertailla suunnitelmaa herbartilais-soinislaiseen pedagogiseen oppiin ja toisaalta vallitsevaan historiantieteen virtaukseen.
Komitean työn vaiheissa oli kaksi erilaista vaihtoehtoa (Oksalan ja Soinisen) historian opetussuunnitelmaksi. Lopulta kumpikaan ei tullut sellaisenaan opetussuunnitelmaan, mutta Soininen sai omansa mietintöön uudelleenmuokattuna. Keskeinen muutos oli historian opetussuunnitelman painopisteen siirtyminen Suomen historiaan. Yleisen historian osuus jäi hyvin vähäiseksi ja kummankin historian kurssin perusrungon muodosti sama Suomen historian sisältö. Tämä heijasteli juuri itsenäistyneen Suomen tarpeita. Keskeistä oli suomalaiskansallisuuden, isänmaallisuuden ja nuoren itsenäisen valtion korostaminen, joten opetussuunnitelman sisältö oli nationalistista ja patrioottista. Kansan yhtenäisyyttä pyrittiin ylläpitämään, vaikka samalla ’valkoisen’ Suomen tavoitteena oli uusintaa vanhaa valtajärjestelmää. Oppisisällön pääpaino oli valtio- ja kulttuurihistoriassa, millä pyrittiin korostamaan suomalaisuutta. Sotahistorian osuus on suhteellisen vähäinen, kuten oli yleisesti vaadittukin. Historian opetussuunnitelma lähentyy vahvimmin yhteiskuntapainotteista determinanttia. Opetussuunnitelma pääpiirteissään vastasi herbartilais-soinislaista oppia, joskin hieman on nähtävissä reformipedagogisia vaikutteita.