Tahtoisin olla niin kuin sinä. Toiseus Peter Høegin tuotannon intertekstuaalisena konstruktiona.
VÄLKKILÄ, SANNA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
VÄLKKILÄ, SANNA
2002
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2002-09-11Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 1.1. Nainen ja apina 1.2. Kenen kirjaa luet? Käännös kohdetekstinä 2. LUKEMISEN INTERTEKSTUAALISUUS 2.1. Lukija tekstin synnyttäjänä 2.2. Tekstien välistä 2.2.1 Alluusio 2.2.2. Hyperteksti 2.2.3. Konteksti 2.3. Lukijalähtöinen intertekstuaalisuus 3. LUKIJAN INTERTEKSTIT 3.1. Naisen ja apinan tekstit - alluusioita ja hypotekstejä 3.2. Lukijan tekijä - aiempi tuotanto kontekstina 3.3. Tapa puhua, tapa lukea - kulttuurinen konteksti 4. KOLONIALISTINEN DISKURSSI 4.1. Kolonialistinen diskurssi kirjallisuudessa 4.2. ’Toiseus’ Hegin tuotannossa 4.2.1. Aika teemana ja kertomisen paikkana 4.2.2. Sulkeuman puuttuminen jättää aukon 4.2.3. Vieraat subjektit 4.3. 'Toiseus' ja Nainen ja apina 4.3.1. Apina kolonialistisena diskurssina 4.3.2. Naisen ja apinan 'toiseus' - intertekstuaaliset kytkennät 4.3.3. Muukalaiset - naisen 'toiseus' 5. KOLONIALISTISEN DISKURSSIN SEURAUKSET 5.1. Intertekstuaalisuus tekstin tuottajana 5.2. Naisen ja apinan lukija - muukalainen omalla maallaan? 6. LOPUKSI LÄHTEET
Tiivistelmä
Tutkielmassani tarkastelen Peter Hegin tuotantoa, erityisesti teosta ja tekstiä Nainen ja apina. Ennakko-oletukseni on, että erilaisten tekstiyhteyksien kautta lukijan on kohdetekstejäni lukiessaan mahdollista liittää konstruoimiinsa hahmoihin merkityksiä, jotka luovat konnotaatioita vieraudesta, muukalaisuudesta tai ’toiseudesta’. Työni tärkeänä lähtökohtana käytän intertekstuaalisuuden käsitettä. Tekstien välisyydestä, ja sitä koskevista teorioista, löytämäni avaimet laajentavat hypoteesini tutkielmaksi. Mitä on tämä ’toiseus’ tai ’muukalaisuus’ ja miten se lukijan kannalta rakentuu tutkimissani teksteissä? Kysymyksen asettelu johtaa tutkimaan paitsi intertekstuaalisuutta, myös lukijan, lukemisen, tekstin ja intertekstuaalisuuden välisiä suhteita.
Kohdetekstini ovat suomennoksia. Työni kannalta minua kiinnostavat ne suomennoksen ja alkukielisen tekstin erot, jotka vaikuttavat paratekstien (tekstiä lukijalle tai yleisölle esittelevien tekstien), alluusioiden ja muiden eri tekstien välisten yhteyksien lukemiseen. Tekstien välisyyttä koskevien teorioiden avulla pyrin pikemminkin kartoittamaan lukemaani tekstiin tuottamiani merkityksiä kuin etsimään mahdollisia vaikutussuhteita tai tekijä-intentioita. Intertekstuaalisuus tuo tekstiin moniulotteisuutta lukijan kautta ja hänen ehdoillaan. Allusiiviset signaalit yhdistävät tekstin muihin vain, jos lukija ne huomaa ja yhdistää toiseen tekstiin tai toisiin teksteihin.
Intertekstuaalisuutta ja lukijaa korostavassa luennassani nousevat esiin myös tekstin subjektit aktiivisina toimijoina, joihin on mahdollista liittää ’toiseutta’ koskevia sivumerkityksiä. ’Toiseus’ on näin luettavissa myös Nainen ja apinassa apina-subjektia määrittäväksi tekijäksi siten, että ”muukalaisuudellaan” se samalla määrittää muita luentani subjekteja. Samalla se vaikuttaa lukijaansa asettamalla tämän rakentamat merkityssuhteet vastakkain intertekstuaalisissa kytkennöissä, paeten merkkisysteemiltä erilaisten binaarioppositioille rakentuvien kategorioiden väliin. Tekstin lukemisesta tulee vastakohtaparien leikkiä, jossa vakava fakta ja naurava fiktio synnyttävät merkityksistä rikkaan ja samalla niistä lähes tyhjän tekstin.
Intertekstuaalisuus ei lukemiseen liittyessään olekaan minulle vain tekstin yksi muodostaja ja tekstiyhteyksien rakentaja. Se on samalla myös lukijan lukemista tekstiin, hänen ajatustensa ja ajattelutapojensa testaamista ja niille rakentamista. Ajattelu on oleellinen osa minuuden rakentamista, ja juuri tässä prosessissa erilaiset tekstit voivat toimia heijastuspintana. Näin ’toiseus’ liittyy jo lukemiseen itseensä merkitysten muodostamisen prosessin osana.
Kohdetekstini ovat suomennoksia. Työni kannalta minua kiinnostavat ne suomennoksen ja alkukielisen tekstin erot, jotka vaikuttavat paratekstien (tekstiä lukijalle tai yleisölle esittelevien tekstien), alluusioiden ja muiden eri tekstien välisten yhteyksien lukemiseen. Tekstien välisyyttä koskevien teorioiden avulla pyrin pikemminkin kartoittamaan lukemaani tekstiin tuottamiani merkityksiä kuin etsimään mahdollisia vaikutussuhteita tai tekijä-intentioita. Intertekstuaalisuus tuo tekstiin moniulotteisuutta lukijan kautta ja hänen ehdoillaan. Allusiiviset signaalit yhdistävät tekstin muihin vain, jos lukija ne huomaa ja yhdistää toiseen tekstiin tai toisiin teksteihin.
Intertekstuaalisuutta ja lukijaa korostavassa luennassani nousevat esiin myös tekstin subjektit aktiivisina toimijoina, joihin on mahdollista liittää ’toiseutta’ koskevia sivumerkityksiä. ’Toiseus’ on näin luettavissa myös Nainen ja apinassa apina-subjektia määrittäväksi tekijäksi siten, että ”muukalaisuudellaan” se samalla määrittää muita luentani subjekteja. Samalla se vaikuttaa lukijaansa asettamalla tämän rakentamat merkityssuhteet vastakkain intertekstuaalisissa kytkennöissä, paeten merkkisysteemiltä erilaisten binaarioppositioille rakentuvien kategorioiden väliin. Tekstin lukemisesta tulee vastakohtaparien leikkiä, jossa vakava fakta ja naurava fiktio synnyttävät merkityksistä rikkaan ja samalla niistä lähes tyhjän tekstin.
Intertekstuaalisuus ei lukemiseen liittyessään olekaan minulle vain tekstin yksi muodostaja ja tekstiyhteyksien rakentaja. Se on samalla myös lukijan lukemista tekstiin, hänen ajatustensa ja ajattelutapojensa testaamista ja niille rakentamista. Ajattelu on oleellinen osa minuuden rakentamista, ja juuri tässä prosessissa erilaiset tekstit voivat toimia heijastuspintana. Näin ’toiseus’ liittyy jo lukemiseen itseensä merkitysten muodostamisen prosessin osana.