Halkeillut kirsikkapuu - Henkilöhahmojen minäkokemuksia Pirkanmaan kirjoituskilpailun novelleissa vuosina 1959, 1979 ja 1999.

Abstract

Tutkielmani käsittelee henkilöhahmojen minäkokemuksia Pirkanmaan kirjoituskilpailun novelleissa vuosina 1959, 1979 ja 1999. Olen ollut kiinnostunut siitä, millaisena tarinoiden henkilöt itsensä maailmassaan kokevat ja myös niistä eroista, jotka noissa kokemuksissa nousevat esiin eri vuosikymmenillä. Mahdollisimman monipuolisen kuvan saadakseni olen valinnut novellisarjat kahdenkymmenen vuoden välein. Kokonaisuudessaan aineisto käsittää 335 novellia, joista tutkimuskohteekseni on valikoitunut 110:n novellin otos. Työni teoreettinen viitekehys on psykologian alalta, ja keskeisenä lähdekirjana käytän Markku Ojasen teosta Mikä minä on (1994). Teoria on tiiviisti mukana novellien tulkinnassa ja henkilöhahmojen kokemusten analysoimisessa. Osallistun näin minuutta, subjektiutta ja identiteettejä koskevaan keskusteluun, jota viime vuosina paljon on käyty. Otan siihen erilaisen näkökulman tarkastelemalla kaunokirjallisuutta, tässä tapauksessa harrastajakirjoittajien novelleja, psykologisen minäteorian avulla. Vaikka kirjallisuudentutkimuksessa suositaan nykyään tekstuaalisempaa henkilöhahmokäsitystä, minä tarkastelen henkilöitä ihmisen kaltaisina, menneisyyden ja tulevaisuuden omaavina olentoina. Toki olen myös pyrkinyt kiinnittämään huomiota minäkokemuksia valottaviin kerronnallisiin keinoihin. Novelleissa on nähtävissä aikaansa heijastavia muutoksia siinä, miten tarinoiden henkilöt itsestään puhuvat ja itsensä kokevat. Niissä näkyy nykyajalle tyypillinen itsereflektion ja epävarmuuden lisääntyminen. Henkilöhahmojen suhde itseensä on huomattavasti ongelmallisempi uudemmissa kuin varhaisemmissa novelleissa, ja oman minän pohdiskelu on muutenkin yleisempää. Novellit osallistuvat omalta osaltaan maalaamaan muotokuvaa modernista (osin postmodernistakin) ihmisestä. Monia tekstejä värittävä omaelämäkerrallinen sävy kertoo kirjoittamisen terapeuttisesta merkityksestä. Joillakin kirjoittajilla kirjoittaminen näyttää toimineen ennen kaikkea itsetutkiskelun välineenä, kun taas toisista teksteistä välittyvät kaunokirjallisemmat pyrkimykset.

Asiasanat: henkilöhahmo, minäkokemus, minäkuva, identiteetti, harrastajakirjoittaminen, kirjoituskilpailut