Terveyslehti lukijoidensa elämässä. Laadullinen haastattelututkimus Hyvä Terveys -lehden merkityksestä lehden pitkäaikaisille lukijoille.
EKHOLM, VIRPI (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
EKHOLM, VIRPI
2002
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2002-10-01Sisällysluettelo
1. AIHEENA TERVEYSLEHDEN LUKEMINEN 1.1. Mitä lukijat saavat lehdestä itselleen? 1.2. Hyvä Terveys -lehdestä 2. YLEISÖTUTKIMUS: MASSAYLEISÖISTÄ ARKISEEN MEDIAKÄYTTÖÖN 2.1. Tutkimuskysymysten historiaa 2.2. Vaihteleva yleisön rooli 2.3. Miksi mediaa käytetään? 2.4. Käyttötarkoitustutkimus mitä ihmiset tekevät joukkoviestimillä? 2.4.1. Mediakäyttö tähtää tyydytykseen 2.4.2. Kulttuurista irrallisia kehäpäätelmiä? 2.5. Yleisöetnografia miten joukkoviestimiä käytetään arjessa? 2.5.1. Alkuasukasnäkökulmaa etsimässä 2.5.2. Välineen varjossa? 3. TEOREETTISEN VIITEKEHYKSEN TÄSMENTÄMISTÄ 3.1. Käyttötarkoituksia etsivä yleisöetnografia 3.1.1. Tutkimusperinteiden yhtäläisyyksiä 3.1.2. Rusinat kahdesta pullasta? 3.2. Identiteetti ja media 3.2.1. Identiteetti, minäkuvan abstraktio 3.2.2. Media identiteetin palveluksessa 3.2.3. Terveysdiskurssit ja identiteetti 4. AINEISTON KERUU JA TULKINTA 4.1. Teemahaastattelu 4.2. Haastatteluaineisto 4.3. Haastattelujen kulku 4.4. Kysymysrunko ja sen kritiikkiä 4.5. Kokemuksia vai kertomuksia? 4.6. Analyyttiset välineet 5. MITEN LEHTEÄ KÄYTETÄÄN? 5.1. Ensin selataan, sitten syvennytään 5.2. Lukemista arjen ehdoilla 5.3. Rentouttava iltahetki 6. MIHIN LEHTEÄ KÄYTETÄÄN? 6.1. Lehdestä saa tietoa 6.1.1. Tiedonjano ja uteliaisuus 6.1.2. Käytännöllisiä neuvoja 6.1.3. Ammatillinen hyöty 6.1.4. Turvan ja elämänhallinnan tunne 6.2. Väline lukijoiden identiteettityössä 6.2.1. Lehti on peili omalle elämälle 6.2.2. Lehti on peili omille arvoille ja ajatuksille 6.2.3. Minä, terveyslehden lukija 6.2.4. Sosiaalinen identiteetti 6.3. Lehti on nautinto 6.4. Käänteiset käyttötarkoitukset 6.4.1. Ei uutta tietoa (vs. tiedonjano) 6.4.2. Ärsyyntyminen vaativiin neuvoihin (vs. hyödylliset neuvot) 6.4.3. Etäisyys omaan elämäntilanteeseen (vs. oman elämän peilaaminen) 6.4.4. Ahdistavat tunteet (vs. nautinto) 7. ERILAISET LUKIJAT 7.1. Tiedollinen ja eläytyvä suhde lehteen 7.2. Yksityinen ja sosiaalinen suhde lehteen 7.3. Naisten terveyslehti? 8. TERVEYTTÄ MÄÄRITTÄMÄSSÄ 8.1. Mikä terveys? 8.2. Jo liian tärkeä terveys? 9. KESKUSTELUA AIKAISEMMAN TUTKIMUKSEN KANSSA 9.1. Käyttötarkoitusten vertailua 9.1.1 Tiedonhankinta 9.1.2. Oma identiteetti 9.1.3. Yhtenäisyys ja sosiaalinen kanssakäyminen 9.1.4. Viihde 9.1.5. Pohdintaa: mistä erot johtuvat? 9.2. Terveyslehden lukija myöhäismodernissa yhteiskunnassa 9.2.1. Yksilöllistyminen, elämäntyylit ja identiteetit 9.2.2. Epävarmuus, uhkat ja riskit 9.2.3. Ruumiin refleksiivisyys ja luonnon loppu 10. MITÄ SAIN AIKAAN, MITÄ TÄSTÄ ETEENPÄN? 10.1. Tulosten arviointia 10.2. Haasteita jatkotutkimukselle LÄHTEET
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena on Hyvä Terveys -lehden lukeminen ja sen merkitys lehden pitkäaikaisille tilaajille. Pääkysymykseni on, mitä lukijat saavat lehdestä itselleen. Pyrin vastaamaan kysymykseen pääasiassa käyttötarkoitustutkimuksen keinoin, mutta hyödynnän tutkimuksessani myös yleisöetnografian perinnettä. Lopuksi liitän tutkimukseni laajempiin teoreettisiin pohdintoihin yksilöllistymisestä, identiteeteistä ja riskeistä myöhäismodernissa yhteiskunnassa.
Tutkimuksen tarkoituksena on toisaalta tuottaa tietoa lehden tarpeisiin ja toisaalta osallistua yleisötutkimuksen teoreettisiin pohdiskeluihin. Tutkimuksen kohteena on 20 laadullista lukijahaastattelua, jotka toteutin pääasiassa tammi-helmikuussa 2002. Aineistonkeruu-metodini oli teemahaastattelu, joka antoi haastateltaville luvan puhua melko vapaasti lehdestä ja heidän siihen liittämistään merkityksistä.
Jaoin haastateltujen lehdestä saamat tyydytykset kolmeen ryhmään, jotka olivat (1) tieto ja neuvot, (2) identiteettityön välineet ja (3) nautinto. Tietoon liittyviä käyttötarkoituksia olivat (a) tiedonjano ja uteliaisuus, (b) käytännölliset neuvot, (c) ammatillinen hyöty ja (d) turvan ja elämänhallinnan tunne. Identiteettityön käyttötarkoituksen jaoin edelleen (a) oman elämän peilaamiseen, (b) omien arvojen ja ajatusten peilaamiseen, (c) terveyslehden lukijaksi samaistumiseen ja (d) sosiaaliseen identiteettiin.
Huomasin, että haastateltujen suhde lehteen erosi neljällä ulottuvuudella: siinä miten tiedollinen, eläytyvä, yksityinen tai sosiaalinen suhde oli. Myös sukupuoliroolit vaikuttivat lehden lukemiseen ja siitä tuotettuun puheeseen.
Tutkimusaiheeni terveyslehden lukeminen on monenlaisen kritiikin ristitulessa. Toisaalta monet tutkijat ovat sitä mieltä, että lääketiede ja terveysdiskurssit ovat saaneet jo liian tärkeän aseman ihmisten elämässä. Toisaalta puhutaan astumisesta riskiyhteiskuntaan, jossa riskien pohtiminen, määrittäminen ja mittaaminen ovat entistä vallitsevampia tapoja hahmottaa elämää.
Omasta aineistostani löysin riskipuheelle ja terveysdiskursseille jopa vastustavia aineksia, mutta lopulta nämäkin haastateltavat tunsivat huonoa omaatuntoa lipsumisestaan huonojen elämäntapojen tielle. Terveyttä ei kuitenkaan nähty sairastumisriskien horjuttamaksi epävarmaksi tilaksi, vaan jokapäiväiseksi pärjäämiseksi pienistä vaivoista huolimatta.
Tutkimukseni avasi monia jatkotutkimuksen aiheita. Kiinnostavaa tutkittavaa tarjoaisi esimerkiksi terveyslehtien suosion kasvu kulttuurisena ja sosiologisena ilmiönä sekä median rooli nykyihmisten identiteettityön välineenä.
Tutkimuksen tarkoituksena on toisaalta tuottaa tietoa lehden tarpeisiin ja toisaalta osallistua yleisötutkimuksen teoreettisiin pohdiskeluihin. Tutkimuksen kohteena on 20 laadullista lukijahaastattelua, jotka toteutin pääasiassa tammi-helmikuussa 2002. Aineistonkeruu-metodini oli teemahaastattelu, joka antoi haastateltaville luvan puhua melko vapaasti lehdestä ja heidän siihen liittämistään merkityksistä.
Jaoin haastateltujen lehdestä saamat tyydytykset kolmeen ryhmään, jotka olivat (1) tieto ja neuvot, (2) identiteettityön välineet ja (3) nautinto. Tietoon liittyviä käyttötarkoituksia olivat (a) tiedonjano ja uteliaisuus, (b) käytännölliset neuvot, (c) ammatillinen hyöty ja (d) turvan ja elämänhallinnan tunne. Identiteettityön käyttötarkoituksen jaoin edelleen (a) oman elämän peilaamiseen, (b) omien arvojen ja ajatusten peilaamiseen, (c) terveyslehden lukijaksi samaistumiseen ja (d) sosiaaliseen identiteettiin.
Huomasin, että haastateltujen suhde lehteen erosi neljällä ulottuvuudella: siinä miten tiedollinen, eläytyvä, yksityinen tai sosiaalinen suhde oli. Myös sukupuoliroolit vaikuttivat lehden lukemiseen ja siitä tuotettuun puheeseen.
Tutkimusaiheeni terveyslehden lukeminen on monenlaisen kritiikin ristitulessa. Toisaalta monet tutkijat ovat sitä mieltä, että lääketiede ja terveysdiskurssit ovat saaneet jo liian tärkeän aseman ihmisten elämässä. Toisaalta puhutaan astumisesta riskiyhteiskuntaan, jossa riskien pohtiminen, määrittäminen ja mittaaminen ovat entistä vallitsevampia tapoja hahmottaa elämää.
Omasta aineistostani löysin riskipuheelle ja terveysdiskursseille jopa vastustavia aineksia, mutta lopulta nämäkin haastateltavat tunsivat huonoa omaatuntoa lipsumisestaan huonojen elämäntapojen tielle. Terveyttä ei kuitenkaan nähty sairastumisriskien horjuttamaksi epävarmaksi tilaksi, vaan jokapäiväiseksi pärjäämiseksi pienistä vaivoista huolimatta.
Tutkimukseni avasi monia jatkotutkimuksen aiheita. Kiinnostavaa tutkittavaa tarjoaisi esimerkiksi terveyslehtien suosion kasvu kulttuurisena ja sosiologisena ilmiönä sekä median rooli nykyihmisten identiteettityön välineenä.