Ilmastovastuuta jakamassa. Kestävän kehityksen diskurssi ilmastopolitiikan välineenä Helsingin Sanomissa.
VENESMÄKI, ELINA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
VENESMÄKI, ELINA
2002
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2002-09-26Sisällysluettelo
1 JOHDANTO…………………………………………1 1.1 Haagin ilmastokokous Helsingin Sanomissa…………3 1.2 Ongelma ja sen ratkaisumalli…………………………4 1.2.1 Ilmastonmuutos………………………………4 1.2.2 Ennen Haagia ja sen jälkeen…………………………5 2 TIETO JA VALTA ILMASTOPOLITIIKASSA………8 2.1 Representaatio, diskurssi ja paradigma……………8 2.1.1 Representoimassa meitä ja muita…………………11 2.1.2 Diskurssin elämä ja teot………………………13 2.1.3 Konsensus…………………………………………13 2.1.4 Hierarkia……………………………14 2.2 Ilmastopolitiikan diskurssit……………………………15 2.2.1 Kasvun rajat ja kehitys-paradigman kriisi………18 2.2.2 Rajojen kasvu eli kestävä kehitys…………………20 2.3 Nykytarpeet ja -toiveet ja niiden määrittelijät…………25 3 VIESTIMET JA TIEDE OSANA DISKURSSEJA…27 3.1 Joukkoviestintä vallanpitäjien tukena……………………27 3.2 Tiede perusteluna……………………………………30 4 HAAGIN KOKOUS HELSINGIN SANOMISSA…33 4.1 Kansallinen etu……………………………35 4.2 Ilmastonsuojelun ja ilmastopolitiikan perustelut……36 4.3 Kestävä kehitys………………………………40 4.4 Helsingin Sanomat kestävän kehityksen ajajana……43 5 TOIMIJOIDEN PÄÄSY DISKURSSIIN……………44 5.1 Yritykset edelläkävijöinä…………………………46 5.2 Kansalaisjärjestöjen keinot……………………………48 5.3 Sopimusosapuolina valtiot……………………………51 5.3.1 Yhdysvallat ja EU………………………………51 5.3.2 Suomi ja muut………………………………53 5.3.3 Teollisuusmaat ja kehitysmaat………………………55 5.3.4 Öljyntuottajamaat………………………………57 5.4 Juttujen luontosuhde……………………………………58 5.5 Helsingin Sanomien suosikit………………60 6 HAAVOITTUVUUDEN HALLINTAA…………………61 7 MUUTOKSEN MAHDOLLISUUS……………65 7.1 Paradigma vanhenee ja kuolee pois?………………66 7.2 Uusia puhujia…………………………………68
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan ilmastonmuutos-ongelman määrittelyä ja ratkaisua Helsingin Sanomien kirjoittelussa Haagin ilmastokokouksesta marraskuussa 2000. Kokouksessa piti päättää, mitä ilmaston suojeleminen kasvihuoneilmiöltä vaatisi maailman valtioilta. Riitaisa kokous epäonnistui tavoitteissaan. Helsingin Sanomat seurasi tapahtumia tarkasti ja tarjosi lukijoilleen paljon informaatiota ilmastonmuutoksen mahdollisista syistä ja seurauksista. Ratkaisun ilmaston muuttumisen ongelmaan lehti löysi kestävän kehityksen diskurssista. Tutkielmassa kyseistä diskurssia tarkastellaan politiikan välineenä ja selvitetään, ketkä ilmastopolitiikan toimijoista käyttivät diskurssia, mihin ne sillä pyrkivät ja mitä sen käytöllä saavuttivat.
Helsingin Sanomien mukaan ilmastonmuutos on merkittävä ongelma. Jutuissa perusteltiin laajasti, miksi siihen pitäisi puuttua. Ilmastonmuutoksen uskottiin heikentävän elämisen mahdollisuuksia kehitysmaissa ja tulevan kalliiksi teollisuusmaille. Ratkaisuksi löydetty kestävän kehityksen malli pyrkii tekemään selväksi, että tuotantoa tehostamalla voidaan jatkaa entiseen tapaan. Teollisuutta kehotettiin kehittämään uutta teknologiaa ongelman ratkaisemiseksi ja innovatiivisuudesta lupailtiin kilpailuvoittoja.
Helsingin Sanomissa määritellyn ongelman ja tarjotun ratkaisun välillä vallitsi ristiriita. Jutuissa pidettiin selvänä, että sopimuksen tavoitteet olivat liian vaatimattomia. Suurempia ponnisteluja ei kuitenkaan vaadittu, vaan edes vähän tekeville lupailtiin etuja. Näin Helsingin Sanomat pystyi olemaan sekä teollisuuden kasvutavoitteiden että ympäristönsuojelun puolella. Kestävän kehityksen diskurssin avulla yritykset pystyivät luomaan mielikuvaa todellisen muutoksen tarpeettomuudesta ja kansalaisjärjestöt pääsivät mukaan keskusteluun. Helsingin Sanomat puolusti ympäristönsuojelua kestävän kehityksen keinoilla myös valikoimalla EU:n, kansalaisjärjestöjen ja ilmastotyössä aktiivisen teollisuuden kannan asiaan. Joustavaa sopimusta kaipaillut Yhdysvallat sai moitteita moraalittomuudestaan. Öljyntuottaja- ja kehitysmaat vaiennettiin jutuissa tehokkaasti.
Kestävän kehityksen diskurssia voidaan pitää näppäränä löytönä monille ilmastopolitiikan toimijoille. Optimistisuudellaan se voi kuitenkin olla todellisen muutoksen tiellä. Kasvu saa jatkua, hinnalla millä hyvänsä. Pohjoisen hyvinvoivat ihmiset voivat jatkaa huviautoilua ja kuluttamista, kunhan autoteollisuus tuottaa ekoautoja ja tehtaat suoltavat tavaraa ekotehokkaasti. Diskurssit tarvitsevat elääkseen toistoa, josta muun muassa Helsingin Sanomat huolehtii. Vallitsevien diskurssien ulkopuolelle lehti ei voi asettua, mutta se voisi halutessaan osallistua diskurssin muokkaamiseen esimerkiksi kulutuskriittisempään suuntaan. Kokouksen lopuksi pallo heitettiin kansalaisille. Suunta oli kiinnostava, koska kansalaisille ei samalla tarjottu mitään keinoja. Kun ongelma etäännytetään kansainvälisen politiikan tasolle, kansalaisen on vaikea ajatella, että hän voi olla osa paitsi ongelmaa myös sen ratkaisua.
Helsingin Sanomien mukaan ilmastonmuutos on merkittävä ongelma. Jutuissa perusteltiin laajasti, miksi siihen pitäisi puuttua. Ilmastonmuutoksen uskottiin heikentävän elämisen mahdollisuuksia kehitysmaissa ja tulevan kalliiksi teollisuusmaille. Ratkaisuksi löydetty kestävän kehityksen malli pyrkii tekemään selväksi, että tuotantoa tehostamalla voidaan jatkaa entiseen tapaan. Teollisuutta kehotettiin kehittämään uutta teknologiaa ongelman ratkaisemiseksi ja innovatiivisuudesta lupailtiin kilpailuvoittoja.
Helsingin Sanomissa määritellyn ongelman ja tarjotun ratkaisun välillä vallitsi ristiriita. Jutuissa pidettiin selvänä, että sopimuksen tavoitteet olivat liian vaatimattomia. Suurempia ponnisteluja ei kuitenkaan vaadittu, vaan edes vähän tekeville lupailtiin etuja. Näin Helsingin Sanomat pystyi olemaan sekä teollisuuden kasvutavoitteiden että ympäristönsuojelun puolella. Kestävän kehityksen diskurssin avulla yritykset pystyivät luomaan mielikuvaa todellisen muutoksen tarpeettomuudesta ja kansalaisjärjestöt pääsivät mukaan keskusteluun. Helsingin Sanomat puolusti ympäristönsuojelua kestävän kehityksen keinoilla myös valikoimalla EU:n, kansalaisjärjestöjen ja ilmastotyössä aktiivisen teollisuuden kannan asiaan. Joustavaa sopimusta kaipaillut Yhdysvallat sai moitteita moraalittomuudestaan. Öljyntuottaja- ja kehitysmaat vaiennettiin jutuissa tehokkaasti.
Kestävän kehityksen diskurssia voidaan pitää näppäränä löytönä monille ilmastopolitiikan toimijoille. Optimistisuudellaan se voi kuitenkin olla todellisen muutoksen tiellä. Kasvu saa jatkua, hinnalla millä hyvänsä. Pohjoisen hyvinvoivat ihmiset voivat jatkaa huviautoilua ja kuluttamista, kunhan autoteollisuus tuottaa ekoautoja ja tehtaat suoltavat tavaraa ekotehokkaasti. Diskurssit tarvitsevat elääkseen toistoa, josta muun muassa Helsingin Sanomat huolehtii. Vallitsevien diskurssien ulkopuolelle lehti ei voi asettua, mutta se voisi halutessaan osallistua diskurssin muokkaamiseen esimerkiksi kulutuskriittisempään suuntaan. Kokouksen lopuksi pallo heitettiin kansalaisille. Suunta oli kiinnostava, koska kansalaisille ei samalla tarjottu mitään keinoja. Kun ongelma etäännytetään kansainvälisen politiikan tasolle, kansalaisen on vaikea ajatella, että hän voi olla osa paitsi ongelmaa myös sen ratkaisua.