Euroopan unioni poliittisen identiteetin omaavana kollektiivisena toimijana: analyysi Ranskan ulkopoliittisen johdon Itävalta-boikotin yhteydessä antamista lausunnoista.
KESKINEN, ANNASTIINA (2002)
2002
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2002-09-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11101
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11101
Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 1 2. ITÄVALTA-BOIKOTIN TAUSTAT JA TAPAHTUMAT 10 2.1. FPÖ Jörg Haiderin puolue 11 2.2. EU-maiden mielenilmaisu 14 3. KOLLEKTIIVINEN IDENTITEETTI SOSIAALISENA KONSTRUKTIONA 20 3.1. Identiteettiteorian konstruktivistiset lähtökohdat 21 3.2. Identifioituminen instituutioihin 27 3.3. Identiteetin rakentuminen instituutiossa 33 3.4. Instituutioiden identiteetin ylläpitämisestä 37 4. METODOLOGISET LÄHTÖKOHDAT 41 4.1. Lähestymistapana diskurssianalyysi 41 4.2. Itävalta-lausunnot ja tekstin sisällön analyysi 45 4.3. Luokitusrungon muodostus pala palalta 48 4.4. Luokitusrunko 51 5. ITÄVALTA-BOIKOTTI RANSKAN ULKOPOLIITTISEN JOHDON LAUSUNNOISSA 55 5.1. Itävallan hallituskoalitioon liittyneet käsitykset boikotin perusteluina 55 5.2. EU-lähtöiset perustelut boikotille 61 5.3. Boikottitoimien tehtävä käytännössä 65 5.4. Boikotin päämäärät ja purku 69 5.5. EU-arvojen sisältö, tehtävä ja merkitys 75 5.6. EU kollektiivisena poliittisena toimijana 78 6. JOHTOPÄÄTÖKSET 83 7. LOPPUSANAT 89 LÄHDELUETTELO 92
Tiivistelmä
Vuoden 2000 aikana läpikäyty Itävalta-boikotti oli merkittävä tapaus Euroopan unionin poliittisen identiteetin kannalta. Tämä pro gradu -työ on tutkimus siitä, mitä Itävalta-boikotin perusteella voidaan päätellä EU:n poliittisen identiteetin sisällöstä ja sen merkityksestä EU:lle. Lisäksi tutkimuksessa pyritään selvittämään, miten tuo tapahtumasarja vaikutti EU:n kehitykseen kollektiivisena poliittisena toimijana. Ranska oli boikotin aktiivinen puolestapuhuja ja siitä syystä tutkimuksessa keskitytään selvittämään nimenomaan Ranskan ulkopoliittisen johdon näkemystä boikottiin liittyneistä asioista. Tutkimusaineistona ovat presidentti Chiracin sekä boikotinaikaisten pääministeri Jospinin, ulkoministeri Védrinen sekä Eurooppa-ministeri Moscovicin pääasiassa vuoden 2000 aikana antamat lausunnot Itävallan hallituksenmuodostukseen liittyneistä tapahtumista.
Tutkimuksen teoriaosuudessa kehittelen konstruktivistiseen teoriaan perustuvaa identiteettiteoriaa. Sen mukaan identiteetin rakentuminen on kaksisuuntainen prosessi. EU:n kaltainen kollektiivinen toimija voi pyrkiä rakentamaan itselleen tietynlaisen identiteetin. Todellisuudessa tällainen identiteetti on kuitenkin olemassa vain, jos tuohon instituutioon kuuluvat yksittäiset toimijat, EU:n tapauksessa valtiot, ottavat tuon identiteetin omakseen eli identifioituvat siihen. Tutkimuksen teoriaosuuteen ovat voimakkaimmin vaikuttaneet Nicholas Onufin ja Alexander Wendtin kehittelemät niin sanotut sosiaaliteoriakonstruktivistiset teoriat. Ranskan ulkopoliittisen johdon lausuntoja analysoin tekstin sisällön analyysi -menetelmän perusteella rakentamani luokitusrungon avulla. Menetelmän taustalla vaikuttavat hyvin pitkälle Foucault’n diskurssianalyysin viitoittamat lähtökohdat.
Tutkimustulokset osoittivat, että EU:n poliittisen identiteetin tarkoitus on taata EU:n säilyminen jatkossakin juuri tietynlaisena instituutiona. Uhka poliittisille arvoille eli EU:n poliittiselle identiteetille oli siis uhka koko instituution olemassa ololle. Itävalta-boikotti vahvisti EU:ta kollektiivisena poliittisena toimijana, koska se mm. vaikutti EU-sopimusten muuttamiseen sellaisiksi, että EU:lla on nyt paremmat mahdollisuudet puuttua sen arvojen toteutumista uhkaaviin tapahtumiin EU-maissa. Itävalta-boikotilla ei kuitenkaan saavutettu haluttua päämäärää eli huolenaiheena ollut hallituskoalitio pysyi edelleen vallassa. Kansalaisten ja sitä kautta jäsenmaiden identifioituminen EU:hun tuskin lisääntyi millään tavalla. Vastaavanlaiset ilmiöt tulevat jatkossakin uhkaamaan EU:n olemassa oloa juuri tietynlaisena instituutiona.
Tutkimuksen teoriaosuudessa kehittelen konstruktivistiseen teoriaan perustuvaa identiteettiteoriaa. Sen mukaan identiteetin rakentuminen on kaksisuuntainen prosessi. EU:n kaltainen kollektiivinen toimija voi pyrkiä rakentamaan itselleen tietynlaisen identiteetin. Todellisuudessa tällainen identiteetti on kuitenkin olemassa vain, jos tuohon instituutioon kuuluvat yksittäiset toimijat, EU:n tapauksessa valtiot, ottavat tuon identiteetin omakseen eli identifioituvat siihen. Tutkimuksen teoriaosuuteen ovat voimakkaimmin vaikuttaneet Nicholas Onufin ja Alexander Wendtin kehittelemät niin sanotut sosiaaliteoriakonstruktivistiset teoriat. Ranskan ulkopoliittisen johdon lausuntoja analysoin tekstin sisällön analyysi -menetelmän perusteella rakentamani luokitusrungon avulla. Menetelmän taustalla vaikuttavat hyvin pitkälle Foucault’n diskurssianalyysin viitoittamat lähtökohdat.
Tutkimustulokset osoittivat, että EU:n poliittisen identiteetin tarkoitus on taata EU:n säilyminen jatkossakin juuri tietynlaisena instituutiona. Uhka poliittisille arvoille eli EU:n poliittiselle identiteetille oli siis uhka koko instituution olemassa ololle. Itävalta-boikotti vahvisti EU:ta kollektiivisena poliittisena toimijana, koska se mm. vaikutti EU-sopimusten muuttamiseen sellaisiksi, että EU:lla on nyt paremmat mahdollisuudet puuttua sen arvojen toteutumista uhkaaviin tapahtumiin EU-maissa. Itävalta-boikotilla ei kuitenkaan saavutettu haluttua päämäärää eli huolenaiheena ollut hallituskoalitio pysyi edelleen vallassa. Kansalaisten ja sitä kautta jäsenmaiden identifioituminen EU:hun tuskin lisääntyi millään tavalla. Vastaavanlaiset ilmiöt tulevat jatkossakin uhkaamaan EU:n olemassa oloa juuri tietynlaisena instituutiona.