Valiokunnat talouden globalisaatiosta - vapaata kauppaa, perusteltua protektionismia ja re-regulaatiota.
ALVOITTU, KATJA (2002)
2002
Valtio-oppi - Political Science
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2002-09-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11095
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11095
Sisällysluettelo
1 JOHDANTO -3- 2 MITÄ GLOBALISAATIO ON? -7- 2.1 Globalisaation ydin -7- 2.2 Globalisaation historia -10- 2.3 Globalisaation ulottuvuudet -13- 2.3.1 Kansainvälinen kauppa -15- 2.3.2 Kansainvälinen finanssijärjestelmä -16- 2.3.3 Suorat ulkomaiset sijoitukset -18- 2.4 Globalisaatio poliittisessa keskustelussa -19- 2.4.1 Kansalaisjärjestöt -19- 2.4.2 Puolueet taloustieteen malleissa -21- 2.4.3 Puolueet tapaustutkimusten valossa -25- 3 TEOREETTINEN VIITEKEHYS -30- 3.1 Vapaakauppa -30- 3.1.1 Vapaakaupan ajatus -30- 3.1.2 Erikoistumisen hyödyt -33- 3.1.3 Vapaakaupan muut argumentit -35- 3.2 Protektionismi -36- 3.2.1 Protektionismin ajatus -36- 3.2.2 Kilpailu työpaikoista -40- 3.2.3 Hyötyjen epätasainen jakautuminen -43- 3.2.4 Ekologinen kritiikki -45- 3.3 Globalisaation hallinta -46- 3.3.1 Minimalistit ja maksimalistit -46- 3.3.2 Polysentrinen maailmanpolitiikka -48- 3.3.3 Kansallisvaltion rooli -50- 4 TUTKIMUSONGELMA JA -MENETELMÄ -53- 4.1 Tutkimusongelman täsmentäminen -53- 4.1.1 Maailman kauppajärjestö -56- 4.1.2 Monenkeskinen investointisopimus -57- 4.2 Diskurssian alyysi -59- 4.2.1 Kieli todellisuuden rakentajana -59- 4.2.2 Diskurssianalyysi metodina -60- 4.2.3 Diskurssien väliset valtasuhteet -63- 5 TAPAUSTUTKIMUKSET -66- 5.1 Liittyminen Maailman kauppajärjestöön 1995 -66- 5.1.1 Eduskuntakäsittely -66- 5.1.2 Kansallinen etu -68- 5.1.3 Kansallinen sopeutuminen -69- 5.1.4 Kaupan vapauttaminen -71- 5.1.5 Globalisaation hallinta -76- 5.2 Seattlen ministerikokous 1999 -77- 5.2.1 Eduskuntakäsittely -77- 5.2.2 Kansallinen etu -78- 5.2.3 Kaupan vapauttaminen -79- 5.2.4 Maatalouden erityisluonne -79- 5.2.5 Perusteltu protektionismi -82- 5.2.6 Globalisaation hallinta -85- 5.3 Dohan ministerikokous 2001 -89- 5.3.1 Taustalla Seattlen epäonnistuminen -89- 5.3.2 Eduskuntakäsittely -90- 5.3.3 Kansallinen etu -90- 5.3.4 Perusteltu protektionismi -91- 5.3.5 Globalisaation hallinta -93- 5.4 MAI-sopimus 1998 -96- 5.4.1 Lähtökohtana investointien vapauttaminen -96- 5.4.2 Kansallinen etu -96- 5.4.3 Perusteltu protektionismi -97- 5.4.4 Globalisaation hallinta -98- 6 JOHTOPÄÄTÖKSET -100- 6.1 Kaupan vapautta -100- 6.2 Perusteltua protektionismia -103- 6.3 Re-regulaatiota -105- 7 LÄHDELUETTELO -108-
Tiivistelmä
Tutkielman kohteena on eduskunnan valiokuntien kannanotot talouden globalisaatiosta. Tapaustutkimuksiksi on valikoitu neljä
1990-luvun loppupuolelle ja 2000-luvun alkuun sijoittuvaa päätöstä, joissa valiokunnat ottaneet kantaa talouden globalisaation - erityisesti kansainvälisen kaupan sekä suorien ulkomaisten sijoitusten - ylikansalliseen sääntelyyn: Suomen liittyminen WTO:hon (1995), sitä seuranneet WTO:n ministerikokoukset Seattlessa (1999) ja Dohassa (2001) sekä monenkeskisestä investointisopimuksista (MAI) käydyt neuvottelut (1998). Tutkielman primääriaineisto koostuu valiokuntien lausunnoista ja mietinnöistä, jotka käydään läpi diskurssianalyysin avulla. Analyysin tarkoituksena on löytää ne diskurssit, joiden avulla valiokunnat määrittelevät talouden globalisaation suuntaa ja sen ylikansallista hallintaa.
Ensimmäinen tutkimusongelma nousee kaupan vapauden ja protektionismin välisestä jännitteestä: Mihin valiokuntien kannanotot sijoittuvat tällä akselilla? Kansainvälisesti vapaa kauppa tarkoittaa tilannetta, jossa eri maiden tuottajat voivat kilpailla kotimaisten tuottajien rinnalla kutakuinkin samoilla säännöillä. Vapaakaupan kannatus nojaa ajatukseen suhteellisen edun teoriasta eli olettamaan, että vapaa kansainvälinen kauppa on todennäköisesti hyödyllistä kaikille osapuolille. Protektionismi taas voidaan ymmärtää opiksi politiikan ensisijaisuudesta talouteen nähden. Politiikan tulee ohjata talouden kehitystä, sillä markkinat eivät itse kykene korjaamaan mm. hyvinvointivaltiolle, ympäristölle ja kuluttajille koituvia ongelmia. Protektionistista suojelua harjoitetaan rajoittamalla markkinoiden kansainvälistymistä.
Johtopäätöksenä todetaan, että valiokunnat pääsääntöisesti kannattavat ajatusta kaupan vapaudesta. Vapaan kaupan ulkopuolelle rajataan kuitenkin sellaiset tuotannon alueet, joilla katsotaan olevan enemmän muita kuin taloudellisia tavoitteita: kulttuuri- ja sivistyspalvelut, peruspalvelut sekä keskeiset julkiset palvelut. Vapaan kaupan on myös toimittava tiettyjen periaatteiden - kuten varovaisuusperiaatteeseen - puitteissa.
Toinen tutkimusongelma koskee globalisaation hallintaa: Millaista kansainvälisentalouden hallintaa valiokunnat ajavat? Analyysin perusteella valiokuntien kannanottoja voidaan luonnehtia re-regulatiivisiksi. Lähestymistapa korostaa vakaan ja säännellyn
toimintaympäristön tärkeyttä, eikä ylikansalliseen sääntelyn mukanaan tuomaa kansallisen suvereniteetin heikkenemistä koeta
ongelmaksi. Eduskunnan rooliksi jää hallinnan taiteen harjoittaminen: se delegoi valtaa osittain yli- ja alikansallisille toimijoille ja valvoo tämän vallankäytön demokraattisuutta.
1990-luvun loppupuolelle ja 2000-luvun alkuun sijoittuvaa päätöstä, joissa valiokunnat ottaneet kantaa talouden globalisaation - erityisesti kansainvälisen kaupan sekä suorien ulkomaisten sijoitusten - ylikansalliseen sääntelyyn: Suomen liittyminen WTO:hon (1995), sitä seuranneet WTO:n ministerikokoukset Seattlessa (1999) ja Dohassa (2001) sekä monenkeskisestä investointisopimuksista (MAI) käydyt neuvottelut (1998). Tutkielman primääriaineisto koostuu valiokuntien lausunnoista ja mietinnöistä, jotka käydään läpi diskurssianalyysin avulla. Analyysin tarkoituksena on löytää ne diskurssit, joiden avulla valiokunnat määrittelevät talouden globalisaation suuntaa ja sen ylikansallista hallintaa.
Ensimmäinen tutkimusongelma nousee kaupan vapauden ja protektionismin välisestä jännitteestä: Mihin valiokuntien kannanotot sijoittuvat tällä akselilla? Kansainvälisesti vapaa kauppa tarkoittaa tilannetta, jossa eri maiden tuottajat voivat kilpailla kotimaisten tuottajien rinnalla kutakuinkin samoilla säännöillä. Vapaakaupan kannatus nojaa ajatukseen suhteellisen edun teoriasta eli olettamaan, että vapaa kansainvälinen kauppa on todennäköisesti hyödyllistä kaikille osapuolille. Protektionismi taas voidaan ymmärtää opiksi politiikan ensisijaisuudesta talouteen nähden. Politiikan tulee ohjata talouden kehitystä, sillä markkinat eivät itse kykene korjaamaan mm. hyvinvointivaltiolle, ympäristölle ja kuluttajille koituvia ongelmia. Protektionistista suojelua harjoitetaan rajoittamalla markkinoiden kansainvälistymistä.
Johtopäätöksenä todetaan, että valiokunnat pääsääntöisesti kannattavat ajatusta kaupan vapaudesta. Vapaan kaupan ulkopuolelle rajataan kuitenkin sellaiset tuotannon alueet, joilla katsotaan olevan enemmän muita kuin taloudellisia tavoitteita: kulttuuri- ja sivistyspalvelut, peruspalvelut sekä keskeiset julkiset palvelut. Vapaan kaupan on myös toimittava tiettyjen periaatteiden - kuten varovaisuusperiaatteeseen - puitteissa.
Toinen tutkimusongelma koskee globalisaation hallintaa: Millaista kansainvälisentalouden hallintaa valiokunnat ajavat? Analyysin perusteella valiokuntien kannanottoja voidaan luonnehtia re-regulatiivisiksi. Lähestymistapa korostaa vakaan ja säännellyn
toimintaympäristön tärkeyttä, eikä ylikansalliseen sääntelyn mukanaan tuomaa kansallisen suvereniteetin heikkenemistä koeta
ongelmaksi. Eduskunnan rooliksi jää hallinnan taiteen harjoittaminen: se delegoi valtaa osittain yli- ja alikansallisille toimijoille ja valvoo tämän vallankäytön demokraattisuutta.