Suoran sähköisen kaupankäynnin arvonlisäverotus immateriaalipalvelujen näkökulmasta.
HARJUNPÄÄ, ULRIKA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HARJUNPÄÄ, ULRIKA
2002
Vero-oikeus - Tax Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2002-09-11Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten arvonlisäverotus tapahtuu, kun immateriaalipalveluja myydään sähköisesti esim. internetin välityksellä. Tutkimuksessa on keskitytty kaupankäyntiin, joka tapahtuu kokonaan sähköisesti (tilauksesta toimitukseen) eli suoraan sähköiseen kaupankäyntiin. Tarkoitus on selvittää, onko sähköisesti toimitetun immateriaalipalvelun myynti verollista, millä maalla on verotusoikeus ja kuka on verovelvollinen.
Tutkimus voidaan jakaa kolmeen osaan: voimassaoleva lainsäädäntö, kan-sainvälinen vertailu ja EU:n direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä. Ongelmaa on lähdetty selvittämään voimassaolevan lainsäädännön kautta. Lainsäädäntöä tutkimalla on selvitetty, miten arvonlisäverotus tapahtuu erilaisissa myyntitilanteissa. Myyntitilanteet on jaettu kolmeen ryhmään: myynti yhteisömaihin sijoittautuneille elinkeinonharjoittajille, myynti yksityishenkilöille yhteisön sisällä sekä myynti yhteisöstä yhteisön ulkopuolelle tai kolmannesta maasta yhteisöön. Toisessa osiossa on tutustuttu Ruotsin, Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen sääntelyyn sähköisestä kaupankäynnistä. Tässä osiossa selvitetään minkälaista sääntely on muissa maissa ja verrataan havaintoja Suomen sääntelyyn. Euroopan neuvosto on kesällä 2002 antanut direktiivin koskien sähköisen kaupankäynnin arvonlisäverotusta. Kolmannessa osiossa tuodaan esille minkä takia direktiivi on annettu ja miten se muuttaa nykyistä käytäntöä.
Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen ja aineistona on käytetty oikeuskirjallisuutta sekä komission sähköistä kaupankäyntiä koskevia asiakirjoja.
Tutkimuksessa havaittiin, että nykyiset säännökset eivät sovellu sellaisenaan sähköisen kaupankäynnin sääntelyyn. Neuvoston direktiivi tuo kaivattua uudistusta mm. yhteisön ja yhteisön ulkopuolisten palveluntarjoajien välisiin kilpailuolosuhteisiin. Uudistuksen jälkeen palveluntarjoajat ovat samassa asemassa sijoittautumismaasta riippumatta. Kansainvälisessä osiossa havaittiin, että myös EU-maiden kesken löytyy eroja sääntelystä. Direktiivi yhtenäistää eri maiden käytäntöjä. Sähköinen kaupankäynti on alati muuttuva ala, eikä direktiivillä pystytä kattamaan kaikkia puutteita vain tärkeimmät. Uudistuksen jälkeen sääntely soveltuu kuitenkin huomattavasti paremmin sähköiseen kaupankäyntiin.
Tutkimus voidaan jakaa kolmeen osaan: voimassaoleva lainsäädäntö, kan-sainvälinen vertailu ja EU:n direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä. Ongelmaa on lähdetty selvittämään voimassaolevan lainsäädännön kautta. Lainsäädäntöä tutkimalla on selvitetty, miten arvonlisäverotus tapahtuu erilaisissa myyntitilanteissa. Myyntitilanteet on jaettu kolmeen ryhmään: myynti yhteisömaihin sijoittautuneille elinkeinonharjoittajille, myynti yksityishenkilöille yhteisön sisällä sekä myynti yhteisöstä yhteisön ulkopuolelle tai kolmannesta maasta yhteisöön. Toisessa osiossa on tutustuttu Ruotsin, Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen sääntelyyn sähköisestä kaupankäynnistä. Tässä osiossa selvitetään minkälaista sääntely on muissa maissa ja verrataan havaintoja Suomen sääntelyyn. Euroopan neuvosto on kesällä 2002 antanut direktiivin koskien sähköisen kaupankäynnin arvonlisäverotusta. Kolmannessa osiossa tuodaan esille minkä takia direktiivi on annettu ja miten se muuttaa nykyistä käytäntöä.
Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen ja aineistona on käytetty oikeuskirjallisuutta sekä komission sähköistä kaupankäyntiä koskevia asiakirjoja.
Tutkimuksessa havaittiin, että nykyiset säännökset eivät sovellu sellaisenaan sähköisen kaupankäynnin sääntelyyn. Neuvoston direktiivi tuo kaivattua uudistusta mm. yhteisön ja yhteisön ulkopuolisten palveluntarjoajien välisiin kilpailuolosuhteisiin. Uudistuksen jälkeen palveluntarjoajat ovat samassa asemassa sijoittautumismaasta riippumatta. Kansainvälisessä osiossa havaittiin, että myös EU-maiden kesken löytyy eroja sääntelystä. Direktiivi yhtenäistää eri maiden käytäntöjä. Sähköinen kaupankäynti on alati muuttuva ala, eikä direktiivillä pystytä kattamaan kaikkia puutteita vain tärkeimmät. Uudistuksen jälkeen sääntely soveltuu kuitenkin huomattavasti paremmin sähköiseen kaupankäyntiin.