Tilintarkastajan vahingonkorvausvastuu suomalaisissa osakeyhtiöissä.
HEINO, TUULA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HEINO, TUULA
2002
Yrityksen taloustiede, laskentatoimi - Accounting and Finance
Taloudellis-hallinnollinen tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2002-07-31Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen vastuu saattaa tämänhetkisen lainsäädännön mukaan kohdata tilintarkastajaa, joka ei ole toiminut hänelle asetettujen velvollisuuksien mukaisesti sekä millä perusteilla tilintarkastaja on asetettu vahingonkorvausvastuuseen käytännössä.
Tilintarkastajan tehtävää osakeyhtiöissä voidaan pitää erittäin vastuullisena. Osakkeenomistajan edustajana hänen tulee osakeyhtiössä valvoa yhtiön ja sen johdon toiminnan lainmukaisuutta osakeyhtiölain valossa ja lausua siitä, antaako tilinpäätös oikeat ja riittävät tiedot yhtiön toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Hänen tulee myös raportoida suorittamansa tarkastuksen tuloksista yhtiökokoukselle tilintarkastuskertomuksen muodossa. Tehtävän laiminlyönnistä tilintarkastajalla on laissa säädetty vastuunsa.
Tilintarkastajan vastuu voidaan seuraamusten perusteella jakaa parlamentaariseen, rikosoikeudelliseen ja vahingonkorvausvastuuseen. Hyväksyttyyn tilintarkastajaan kohdistuu lisäksi kurinpidollinen vastuu. Useimmiten tilintarkastajan vastuusta puhuttaessa ajateltaneen vahingonkorvausvelvollisuutta. Tilintarkastajan vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttää tiettyjen oikeusperusteiden olemassaolon. Ellei kaikkia seuraavia seikkoja näytetä toteen, tilintarkastaja ei ole vastuussa syntyneestä vahingosta: vahinkoa on todella täytynyt syntyä, vahingon on täytynyt syntyä tarkastustehtävää suoritettaessa, vahinko on aiheutettu tahallisesti tai tuottamuksellisesti, vahingon on oltava syy-yhteydessä tilintarkastajan toimintaan ja vahingonkorvausvelvollisuuden tulee perustua osakeyhtiölain, yhtiöjärjestyksen tai muiden normien vastaiseen tekoon tai laiminlyöntiin.
Tilintarkastajien vahingonkorvausvastuusta on Suomessa vain muutama korkeimman oikeuden ratkaisu. Tuoreimmassa tapauksessa tilintarkastajien maksettavaksi tuomittu vahingonkorvaus on suurin Suomessa tilintarkastajien maksettavaksi tuomittu korvaus. Tutkielman päätelmissä on pyritty hahmottamaan tämänhetkistä ja tulevaisuudessa mahdollista tilannetta tilintarkastajien vahingonkorvausvastuun kehittymisessä. Tilintarkastusalan kehittyminen ja viime kädessä koko ammatin tulevaisuus edellyttävät, että tilintarkastajien toimintaedellytykset ovat kunnossa. Keskeinen tekijä toimintaedellytyksissä on se, että toiminnan vastuut ja riskit ovat järkevällä tasolla. Tämä tulisi lainsäädäntöteitse saattaa kuntoon välittömästi.
Tutkielman teoreettisuuden vuoksi lähdeaineistona on käytetty kirjallisuuden lisäksi useita alan lehdissä julkaistuja artikkeleita. Tutkielman tärkeimpiä lähdeteoksia ovat tilintarkastusta kommentoivat teokset Aho Vänskä (1996): Tilintarkastuslaki ja hyvä tilintarkastustapa, Suomela Palvi Karhu (1995): Tilintarkastuslaki sekä yhtiöoikeuden alalta Koski af Schultén (2000): Osakeyhtiölaki selityksin II.
Tilintarkastajan tehtävää osakeyhtiöissä voidaan pitää erittäin vastuullisena. Osakkeenomistajan edustajana hänen tulee osakeyhtiössä valvoa yhtiön ja sen johdon toiminnan lainmukaisuutta osakeyhtiölain valossa ja lausua siitä, antaako tilinpäätös oikeat ja riittävät tiedot yhtiön toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Hänen tulee myös raportoida suorittamansa tarkastuksen tuloksista yhtiökokoukselle tilintarkastuskertomuksen muodossa. Tehtävän laiminlyönnistä tilintarkastajalla on laissa säädetty vastuunsa.
Tilintarkastajan vastuu voidaan seuraamusten perusteella jakaa parlamentaariseen, rikosoikeudelliseen ja vahingonkorvausvastuuseen. Hyväksyttyyn tilintarkastajaan kohdistuu lisäksi kurinpidollinen vastuu. Useimmiten tilintarkastajan vastuusta puhuttaessa ajateltaneen vahingonkorvausvelvollisuutta. Tilintarkastajan vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttää tiettyjen oikeusperusteiden olemassaolon. Ellei kaikkia seuraavia seikkoja näytetä toteen, tilintarkastaja ei ole vastuussa syntyneestä vahingosta: vahinkoa on todella täytynyt syntyä, vahingon on täytynyt syntyä tarkastustehtävää suoritettaessa, vahinko on aiheutettu tahallisesti tai tuottamuksellisesti, vahingon on oltava syy-yhteydessä tilintarkastajan toimintaan ja vahingonkorvausvelvollisuuden tulee perustua osakeyhtiölain, yhtiöjärjestyksen tai muiden normien vastaiseen tekoon tai laiminlyöntiin.
Tilintarkastajien vahingonkorvausvastuusta on Suomessa vain muutama korkeimman oikeuden ratkaisu. Tuoreimmassa tapauksessa tilintarkastajien maksettavaksi tuomittu vahingonkorvaus on suurin Suomessa tilintarkastajien maksettavaksi tuomittu korvaus. Tutkielman päätelmissä on pyritty hahmottamaan tämänhetkistä ja tulevaisuudessa mahdollista tilannetta tilintarkastajien vahingonkorvausvastuun kehittymisessä. Tilintarkastusalan kehittyminen ja viime kädessä koko ammatin tulevaisuus edellyttävät, että tilintarkastajien toimintaedellytykset ovat kunnossa. Keskeinen tekijä toimintaedellytyksissä on se, että toiminnan vastuut ja riskit ovat järkevällä tasolla. Tämä tulisi lainsäädäntöteitse saattaa kuntoon välittömästi.
Tutkielman teoreettisuuden vuoksi lähdeaineistona on käytetty kirjallisuuden lisäksi useita alan lehdissä julkaistuja artikkeleita. Tutkielman tärkeimpiä lähdeteoksia ovat tilintarkastusta kommentoivat teokset Aho Vänskä (1996): Tilintarkastuslaki ja hyvä tilintarkastustapa, Suomela Palvi Karhu (1995): Tilintarkastuslaki sekä yhtiöoikeuden alalta Koski af Schultén (2000): Osakeyhtiölaki selityksin II.