Nuorten työttömien yleiset työelämävalmiudet ja ammatillinen minäkuva
VULLI, KARI-PEKKA (2002)
2002
Kasvatustiede, ammattikasvatus - Education, Vocational Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2002-06-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10987
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10987
Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 3 2. TAUSTAA JA TUTKIMUKSIA 7 2.1 Etelä-Pirkanmaan työttömyys 7 2.2 Aikaisempia tutkimuksia 10 2.2.1 Nuoret ja työttömyys 10 2.2.2 Minäkäsitys 12 2.2.3 Ammatillinen minäkuva ja uramotivaatio 13 3. NUORTEN TYÖLLISTYMINEN 16 3.1 Ura ja menestyminen vai työttömyys ja syrjäytyminen? 16 3.2 Ammattiin ja aikuisuuteen sosiaalistuminen 19 3.3 Nuorten työllistymisen esteet 24 4. YLEISET TYÖELÄMÄVALMIUDET JA AMMATILLINEN MINÄKUVA TUTKIMUKSEN KOHTEENA 27 4.1 Työelämävalmiudet 27 4.1.1 Ammatilliset valmiudet 30 4.1.2 Yleiset työelämävalmiudet 32 4.2 Minäkuva 40 4.2.1 Minäkuvan määrittelyä 40 4.2.2 Minäkuvan ja minäkäsityksen kehittyminen 45 4.2.3 Ammatillinen minäkuva 51 4.3 Tutkimustehtävän täsmentäminen 53 5. TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 56 5.1 Mittavälineen laadinta 56 5.1.1 Tietojen kerääminen 56 5.1.2 Työvoimavirkailijoiden aineisto 57 5.1.3 Nuorten aineisto 57 5.2 Tutkimuksen luotettavuustarkasteluja 60 5.3 Tutkimuksen eettisyys 63 6. TUTKIMUKSEN TULOKSET 65 6.1 Työvoimavirkailijoiden aineiston analysointi 65 6.1.1 Vastaajien taustatiedot 66 6.1.2 Arviot nuorten työelämävalmiuksista 66 6.1.3 Arviot nuorten ammatillisesta minäkuvasta 67 6.1.4 Näkemykset työnantajien vaatimuksista 68 6.1.5 Näkemykset nuorten työllistymisen esteistä 68 6.2 Nuorten aineiston analysointi 69 6.2.1 Nuorten taustamuuttujien frekvenssi- ja prosenttijakaumat 69 6.2.2 Yleisten työelämävalmiuksien analysointi 70 6.2.3 Ammatillisen minäkuvan analysointi 75 6.3 Ammatillinen minäkuva yleisten työelämävalmiuksien selittäjänä 81 6.3.1 Ammattitaidon kehittämistä selittävät tekijät 82 6.3.2 Kognitiivisia kykyjä selittävät tekijät 83 6.3.3 Kommunikaatiotaitoja selittävät tekijät 84 6.3.4 Sähköisiä viestintätaitoja selittävät tekijät 85 6.3.5 Johtamistaitoa selittävät tekijät 86 6.3.6 Muutoksenhallintataitoja selittävät tekijät 87 7. DISKUSSIO 88 7.1 Nuorten työttömien yleiset työelämävalmiudet ja ammatillinen minäkuva 89 7.2 Työvoimavirkailijoiden näkemykset 92 7.3 Lopuksi 94 LÄHTEET 96 LIITTEET 106
Tiivistelmä
Tutkielmassa käsitellään alle 25-vuotiaiden työttömien yleisiä työelämävalmiuksia ja ammatillista minäkuvaa. Tutkimus vastaa kysymykseen, ovatko nuoret työttömät syrjäytymässä työelämästä ja sen vaatimuksista.
Tutkimuksen aineisto kerättiin Etelä-Pirkanmaan työvoimapiireistä Toijalasta ja Valkeakoskelta. Tutkimukseen osallistui 28 työvoimakoulutuksessa olevaa työtöntä. Lisäksi toteutettiin taustakysely, joka suunnattiin työvoimavirkailijoille sekä -kouluttajille. Taustakyselyllä selvitettiin virkailijoiden näkemyksiä työelämän vaatimuksista ja nuorten työllistymisen esteistä. Tutkielma on empiirinen tutkimus, joka perustuu korrelatiivisiin menetelmiin.
Nuorten yleisten työelämävalmiuksien ja ammatillisen minäkuvan aineisto ryhmiteltiin faktorianalyysillä. Näin varmistettiin, että teoriasta johdettujen käsitteiden operationaaliset vastineet olivat odotetunlaisia. Faktorianalyysin avulla ratkaistiin korkeimmin latautuneet muuttujat, joista muodostettiin summamuuttujat jatkokäsittelyä varten. Askeltavalla (stepwise) regressioanalyysilla selvitettiin, mitkä ammatillisen minäkuvan muuttujat selittävät voimakkaimmin yleisiä työelämävalmiuksia.
Tutkimus osoitti nuorten työttömien huomattavan positiivisuuden omiin kykyihinsä ja valmiuksiinsa. Tulokset eivät tältä osin vastaa yleisiä syrjäytymiskeskusteluja. Nuoret kokivat yleiset työelämävalmiutensa hyviksi ja kuvailivat itseään positiivisesti lähes kaikilla ammatillisen minäkuvan alueilla.
Nuoret arvioivat erityisesti kognitiiviset kykynsä ja sähköisen viestinnän taitonsa hyväksi. Nuorilla on hyvä asenne sitoutua organisaatioon ja he ovat joustavia.
Huomioitava tekijä työllistymisessä on työstä vieraantuminen. Osa nuorista ei koe vieraantuneensa työstä, mutta jotkut kokevat. Työstä vieraantuminen korreloi voimakkaasti lähes kaikkien persoonallisuustekijöiden kanssa negatiivisesti. Tämä kertoo siitä, että mitä voimakkaammin nuori kokee vieraantuneensa työstä, sitä heikommalla pohjalla ovat hänen muut ammatilliset kompetenssinsa. Ainoastaan johtamismotivaation kanssa työstä vieraantuminen korreloi positiivisesti.
Olennaisimmaksi selittäjäksi yleisille työelämävalmiuksille nousi itseluottamus, joka latautui voimakkaimmin ammattitaidon kehittämisen, johtamistaidon ja muutoksenhallintataitojen kanssa. Itseluottamusta voidaan pitää merkittävänä tekijänä itsearvioinnissa sen korreloidessa positiivisesti myös monien muiden muuttujien kanssa. Itseluottamus vaikuttaa olennaisesti myös työllistymiseen.
Tutkimus osoittaa, että nuorten työttömien valmiudet vastata nykyajan työelämän vaatimuksiin ovat hyvät, heillä on hyvät mahdollisuudet työllistyä ja heidän tulevaisuutensa näyttää tältä osin valoisalta. Heitä voidaan kutsua selviytyjiksi.
Kuitenkin on muistettava, että tutkimuksen ulkopuolelle jää joukko työttömiä, joilla asiat eivät näin ole. Syrjäytyneitä, päihde- ja alkoholiriippuvaisia tai terveydellisistä ongelmista kärsiviä työttömiä nuoria on vaikea tavoittaa työvoimakoulutuksista, mistä johtuen heillä ei ole tasavertaista mahdollisuutta vastata tutkimuksiin. Tämä pitkäaikaistyöttömien ydin olisi tavoitettava muilla välineillä ja tutkimusmenetelmillä.
Asiasanat: nuoret, työttömyys, yleiset työelämävalmiudet, ammatillinen minäkuva, kvalifikaatiot, työllistymisen esteet
Tutkimuksen aineisto kerättiin Etelä-Pirkanmaan työvoimapiireistä Toijalasta ja Valkeakoskelta. Tutkimukseen osallistui 28 työvoimakoulutuksessa olevaa työtöntä. Lisäksi toteutettiin taustakysely, joka suunnattiin työvoimavirkailijoille sekä -kouluttajille. Taustakyselyllä selvitettiin virkailijoiden näkemyksiä työelämän vaatimuksista ja nuorten työllistymisen esteistä. Tutkielma on empiirinen tutkimus, joka perustuu korrelatiivisiin menetelmiin.
Nuorten yleisten työelämävalmiuksien ja ammatillisen minäkuvan aineisto ryhmiteltiin faktorianalyysillä. Näin varmistettiin, että teoriasta johdettujen käsitteiden operationaaliset vastineet olivat odotetunlaisia. Faktorianalyysin avulla ratkaistiin korkeimmin latautuneet muuttujat, joista muodostettiin summamuuttujat jatkokäsittelyä varten. Askeltavalla (stepwise) regressioanalyysilla selvitettiin, mitkä ammatillisen minäkuvan muuttujat selittävät voimakkaimmin yleisiä työelämävalmiuksia.
Tutkimus osoitti nuorten työttömien huomattavan positiivisuuden omiin kykyihinsä ja valmiuksiinsa. Tulokset eivät tältä osin vastaa yleisiä syrjäytymiskeskusteluja. Nuoret kokivat yleiset työelämävalmiutensa hyviksi ja kuvailivat itseään positiivisesti lähes kaikilla ammatillisen minäkuvan alueilla.
Nuoret arvioivat erityisesti kognitiiviset kykynsä ja sähköisen viestinnän taitonsa hyväksi. Nuorilla on hyvä asenne sitoutua organisaatioon ja he ovat joustavia.
Huomioitava tekijä työllistymisessä on työstä vieraantuminen. Osa nuorista ei koe vieraantuneensa työstä, mutta jotkut kokevat. Työstä vieraantuminen korreloi voimakkaasti lähes kaikkien persoonallisuustekijöiden kanssa negatiivisesti. Tämä kertoo siitä, että mitä voimakkaammin nuori kokee vieraantuneensa työstä, sitä heikommalla pohjalla ovat hänen muut ammatilliset kompetenssinsa. Ainoastaan johtamismotivaation kanssa työstä vieraantuminen korreloi positiivisesti.
Olennaisimmaksi selittäjäksi yleisille työelämävalmiuksille nousi itseluottamus, joka latautui voimakkaimmin ammattitaidon kehittämisen, johtamistaidon ja muutoksenhallintataitojen kanssa. Itseluottamusta voidaan pitää merkittävänä tekijänä itsearvioinnissa sen korreloidessa positiivisesti myös monien muiden muuttujien kanssa. Itseluottamus vaikuttaa olennaisesti myös työllistymiseen.
Tutkimus osoittaa, että nuorten työttömien valmiudet vastata nykyajan työelämän vaatimuksiin ovat hyvät, heillä on hyvät mahdollisuudet työllistyä ja heidän tulevaisuutensa näyttää tältä osin valoisalta. Heitä voidaan kutsua selviytyjiksi.
Kuitenkin on muistettava, että tutkimuksen ulkopuolelle jää joukko työttömiä, joilla asiat eivät näin ole. Syrjäytyneitä, päihde- ja alkoholiriippuvaisia tai terveydellisistä ongelmista kärsiviä työttömiä nuoria on vaikea tavoittaa työvoimakoulutuksista, mistä johtuen heillä ei ole tasavertaista mahdollisuutta vastata tutkimuksiin. Tämä pitkäaikaistyöttömien ydin olisi tavoitettava muilla välineillä ja tutkimusmenetelmillä.
Asiasanat: nuoret, työttömyys, yleiset työelämävalmiudet, ammatillinen minäkuva, kvalifikaatiot, työllistymisen esteet