Hoitotyön opettajan ja käytännön ohjaajan yhteistyö käytännön opiskelun ohjauksessa
HINKKANEN, LEENA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HINKKANEN, LEENA
2002
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
Hyväksymispäivämäärä
2002-06-11Sisällysluettelo
1 TUTKIMUKSEN TAUSTA JA TARKOITUS 5 2 TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT 7 2.1 Käytännön opiskelun ohjaus 7 2.1.1 Käytännön opiskelun merkitys 7 2.1.2 Opettaja ohjaajana 9 2.1.3 Sairaanhoitaja ohjaajana 11 2.2 Opettajan ja käytännön ohjaajan yhteistyö 14 2.2.1 Yhteistyö 14 2.2.2 Yhteistyön tavoitteet 15 2.2.3 Yhteistyömuodot 17 2.2.4 Yhteistyön edellytyksiä 19 2.3 Yhteenveto teoreettisista lähtökohdista 21 3 TUTKIMUSTEHTÄVÄT 24 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 25 4.1 Aineiston keruu 25 4.2 Mittarin kuvaus ja sen luotettavuus 26 4.3 Aineiston analyysi 29 5 TULOKSET 30 5.1 Vastaajien taustatiedot 30 5.2 Opettajan ja ohjaajan yhteistyö käytännön opiskelun ohjauksessa 32 5.2.1 Opettajan ja ohjaajan välinen vuorovaikutus 32 5.2.2 Tiedonkulku osapuolten välillä 35 5.2.3 Valmiudet ohjaukseen ja yhteistyöhön 37 5.2.4 Yhteisten tavoitteiden merkitys 39 5.2.5 Keskinäinen tavoitettavuus 41 5.2.6 Motivaatio yhteistyöhön 42 5.2.7 Keskinäinen tuki 44 5.3 Ohjaajien näkemyksiä yhteistyöstä 47 5.4 Yhteistyötä edistävät tekijät 48 5.5 Yhteistyötä estävät tekijät 49 5.6 Yhteistyön kehittäminen 51 6 POHDINTA 52 6.1 Tutkimuksen luotettavuus 52 6.2 Tutkimuksen eettiset kysymykset 55 6.3 Tulosten tarkastelu 56 6.4 Jatkotutkimushaasteet 61 7 KEHITTÄMISEHDOTUKSET 61 LÄHTEET 63 LIITTEET Liite 1: Aikaisemmat yhteistyöhön liittyvät tutkimukset……………………………………70 Liite 2: Tutkimuslupa………………………………………………………………………..73 Liite 3: Kyselylomake……………………………………………………………………….76
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata käytännön ohjaajien kokemuksia opettajan ja ohjaajan yhteistyöstä sairaanhoidon opiskelijoiden käytännön opiskelun ohjauksessa ja sitä, miten ohjaajat kehittäisivät yhteistyötä. Tutkimuksen tavoitteena on saadun tiedon avulla esittää ehdotuksia opettajan ja ohjaajan yhteistyön kehittämiseksi.
Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin sisätautien ja kirurgian toimialueen vuodeosastoilla työskenteleviltä erikoissairaanhoitajilta ja sairaanhoitajilta, jotka ovat vastanneet sairaanhoidon opiskelijoiden käytännön opiskelun ohjaamisesta viimeisen vuoden aikana. Kyselyyn vastasi 150 ohjaajaa neljästä sairaalasta 27 vuodeosastolta. Kyselyn vastausprosentti oli 75 %. Tutkimustulokset esitetään frekvensseinä, prosentteina ja keskiarvoina sekä ristiintaulukointeina taustamuuttujien suhteen. Tilastollisessa testauksessa käytettiin Khiin neliö-testiä. Avointen kysymysten vastaukset käsiteltiin sisällön analyysin avulla ja esitetään suorina lainauksina sekä frekvensseinä.
Ohjaajien mielestä yhteistyöilmapiiri on myönteinen, mutta yhteistyötä on aivan liian vähän. Opettaja ja ohjaaja eivät ole tietoisia toistensa ohjaukseen eikä yhteistyöhön kohdistuvista odotuksista. Ohjaajat toivoivat opettajalta enemmän palautetta ja tukea, koska nämä vahvistaisivat heidän ohjaustaitojaan. Myös tiedonkulkuun sekä keskinäiseen tavoitettavuuteen ohjaajat toivoivat parannusta. Tuloksista ilmeni, etteivät opettaja ja ohjaaja keskustele yhdessä, millaista heidän yhteistyönsä on ja miten sitä voisi kehittää. Sekä sisätautien että kirurgian vuodeosastoilla työskentelevien ohjaajien vastaukset olivat hyvin yhteneviä.
Ohjaajat arvioivat, että yhteistyökumppanin tunteminen paremmin edistäisi eniten yhteistyötä. Se lisäisi molemminpuolista ymmärtämistä ja arvostamista. Kaikkein eniten hyvän yhteistyön muodostumisen esteenä nähtiin sekä opettajan että ohjaajan jatkuva kiire. Yhteistyötä estävinä tekijöinä mainittiin myös opettajan ja ohjaajan erilaiset näkemykset käytännön opiskelun tavoitteista, huono vuorovaikutus, huono tiedonkulku, rasitteena olevat vanhat perinteet sekä puutteelliset tiedot toisen osapuolen työnkuvasta.
Ohjaajat pitivät yhteistyön kehittämistä tärkeänä, koska parempi yhteistyö takaisi opiskelijalle onnistuneemman käytännön opiskelun sekä lisäisi ohjaajien ohjausmotivaatiota. Tärkeimpinä yhteistyön kehittämismuotoina nähtiin yhteisten tapaamisten kehittäminen, yhteiset koulutukset ja projektit sekä myönteisempi ja avoimempi suhtautuminen yhteistyökumppaniin. Yhteistyön kehittämisen tulee olla suunnitelmallista.
Avainsanat: hoitotyön opettaja, käytännön ohjaaja, käytännön opiskelu, yhteistyö ja yhteistyön kehittäminen
Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin sisätautien ja kirurgian toimialueen vuodeosastoilla työskenteleviltä erikoissairaanhoitajilta ja sairaanhoitajilta, jotka ovat vastanneet sairaanhoidon opiskelijoiden käytännön opiskelun ohjaamisesta viimeisen vuoden aikana. Kyselyyn vastasi 150 ohjaajaa neljästä sairaalasta 27 vuodeosastolta. Kyselyn vastausprosentti oli 75 %. Tutkimustulokset esitetään frekvensseinä, prosentteina ja keskiarvoina sekä ristiintaulukointeina taustamuuttujien suhteen. Tilastollisessa testauksessa käytettiin Khiin neliö-testiä. Avointen kysymysten vastaukset käsiteltiin sisällön analyysin avulla ja esitetään suorina lainauksina sekä frekvensseinä.
Ohjaajien mielestä yhteistyöilmapiiri on myönteinen, mutta yhteistyötä on aivan liian vähän. Opettaja ja ohjaaja eivät ole tietoisia toistensa ohjaukseen eikä yhteistyöhön kohdistuvista odotuksista. Ohjaajat toivoivat opettajalta enemmän palautetta ja tukea, koska nämä vahvistaisivat heidän ohjaustaitojaan. Myös tiedonkulkuun sekä keskinäiseen tavoitettavuuteen ohjaajat toivoivat parannusta. Tuloksista ilmeni, etteivät opettaja ja ohjaaja keskustele yhdessä, millaista heidän yhteistyönsä on ja miten sitä voisi kehittää. Sekä sisätautien että kirurgian vuodeosastoilla työskentelevien ohjaajien vastaukset olivat hyvin yhteneviä.
Ohjaajat arvioivat, että yhteistyökumppanin tunteminen paremmin edistäisi eniten yhteistyötä. Se lisäisi molemminpuolista ymmärtämistä ja arvostamista. Kaikkein eniten hyvän yhteistyön muodostumisen esteenä nähtiin sekä opettajan että ohjaajan jatkuva kiire. Yhteistyötä estävinä tekijöinä mainittiin myös opettajan ja ohjaajan erilaiset näkemykset käytännön opiskelun tavoitteista, huono vuorovaikutus, huono tiedonkulku, rasitteena olevat vanhat perinteet sekä puutteelliset tiedot toisen osapuolen työnkuvasta.
Ohjaajat pitivät yhteistyön kehittämistä tärkeänä, koska parempi yhteistyö takaisi opiskelijalle onnistuneemman käytännön opiskelun sekä lisäisi ohjaajien ohjausmotivaatiota. Tärkeimpinä yhteistyön kehittämismuotoina nähtiin yhteisten tapaamisten kehittäminen, yhteiset koulutukset ja projektit sekä myönteisempi ja avoimempi suhtautuminen yhteistyökumppaniin. Yhteistyön kehittämisen tulee olla suunnitelmallista.
Avainsanat: hoitotyön opettaja, käytännön ohjaaja, käytännön opiskelu, yhteistyö ja yhteistyön kehittäminen