Yhteisökodilla asuneiden miesten näkökulma sosiaalisen päihdekuntoutuksen työprosessiin. Tapaustutkimus Valkeakosken päihdehuollon asumispalveluyksikkö Yhteisökodista
MARTTILA, RIITTA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
MARTTILA, RIITTA
2002
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2002-06-12Tiivistelmä
Tutkimus on tapaustutkimus Valkeakoskella sijaitsevasta 10 - paikkaisesta päihdehuollon asumispalveluyksiköstä Yhteisökodista, joka on tarkoitettu asunnottomille päihdetaustaisille miehille. Yhteisökodin päihdekuntoutusta toteutetaan yhteisöllisin ja yksilöllisin menetelmin.
Tutkimuksen yhtenä tavoitteena on käsitteellistää Yhteisökodin konkreettinen päihdekuntoutusprosessi yleisemmälle tasolle muodostamalla kehittyvästä työn tutkimuksesta peräisin olevaa työn analyysin yleistä prosessimallia apuna käyttäen Yhteisökodin sosiaalisen päihdekuntoutuksen ideaalinen työprosesi. Muodostetun käsitteellisen mallin tarkoituksena on Yhteisökodin konkreettisen työprosessin jäsentämisen ja kuvaamisen lisäksi olla empiirisen tutkimuksen aineiston keruun lähtökohta, olla aineiston analyysin analyysiyksikkö ja tulosten vertailukohta.
Varsinainen empiirinen tutkimus kohdistuu Yhteisökodilla vv. 1997-1999 asuneisiin päihdetaustaisiin miehiin. Empiirisen tutkimuksen tavoitteena on muodostaa ymmärtävällä ja tulkitsevalla analyysiotteella miesten näkökulma Yhteisökodin sosiaalisen päihdekuntoutuksen työprosessista. Aineiston keruu on suoritettu yksilöllisinä teemahaastatteluina.
Yhteisökodin merkitystä miehille voidaan luonnehtia yhtenä vaihtoehtoisena toiminta-areenana. Se on omanlaisensa normatiivinen, tuen ja kontrollin, toimintaympäristö, joka mahdollistaa monenlaisten perustarpeiden tyydytyksen, rauhoittumisen ja tarjoaa fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta, toiminnallisuutta, virkistystä ja vertaistukea. Yhteisökodin sosiaalisella päihdekuntoutuksella on miesten toimintakykyä tukeva merkitys. Miehet suosivat toimintamuodoissa erityisesti heille kulttuurisesti tuttuja perinteisiä miehisiä harrastus- ja työtoimintoja, vapaaehtoistyyppistä auttamistyötä sekä erilaisia virkistystoimintoja. Voimavaroiksi ei koettu toimintamuotoja, joilla ei ollut miesten merkitysmaailmassa ja elämäntilanteessa persoonallista mieltä. Miehet halusivat kieltää subjektiutensa erityisesti tilanteissa, jotka koettiin itsekunnioitusta ja identiteettiä loukkaaviksi, niihin liittyi emotionaalista ristiriitaa tai pettymyksiä, ne aiheuttivat motiiviristiriidan tai elämä alkoi tuntua rajoitetulta. Tällöin miehet käyttivät psykologisia selviytymiskeinoja, joiden avulla ahdistava tilanne pyrittiin muuttamaan kokemuksellisesti mielekkäämmäksi.
Miehet tarkastelivat Yhteisökodin sosiaalista päihdekuntoutusta kokonaisuudessaan 'asunto- silmälasien' lävitse, jolloin kaikenlaiset kontrollitoimenpiteet ja myös ulkoapäin säännelty toiminnallisuus koettiin ristiriitaiseksi asumisen, siviilialueen, kanssa. Yhteisökodin ymmärrettiin paikkaavan huonoa asuntotilannetta ja toimivan eräänlaisena asumisvalmennuksen ja asumiskyvykkyyden osoittamisen keinona yleisille vuokramarkkinoille. Päihteidenkäytön hallinnassa ulkoistettuna kontrollina toimi Yhteisökodin pelisäännöt, jotka asettivat rajat päihteidenkäytölle ja määrittivät asumisen ehtoja. Sosiaalisten suhteiden muodostumista kuvasi entisten haitallisten suhteiden karttaminen ja vanhojen positiivisen merkityksen omaavien suhteiden ja lähiomaissuhteiden elvyttäminen. Palkkatyötä enemmän miehet latasivat odotuksia Yhteisökodin sisäisten harrastus- ja työtoimintojen ja kolmannen sektorin yhteistyön kautta muotoutuneiden toimintojen edelleen kehittämiselle ja lisäämiselle.
Miehet kokivat Yhteisökodin toimintaympäristön vaativaksi sekä sosiaalisten suhteiden muodostumisen että vuorovaikutteisuuden osalta. Toimintamuodoissa oli paljon sellaista, joka vaati syrjäytyneiden päihteidenkäyttäjien elämänorintaatiolle vastakkaisia kavalifikaatioita, aikaa vievää oppimista ja muuttumista. Tutkimuksen perusteella on osoitettavissa, että miesten suhtautumistavan sisäinen mieli, logiikka, on löydettävissä erilaisten osa-, ala- ja vastakulttuuristen jäsennysten, elämänhistorian tapahtumien ja sukupolvittaisten elämänorientaatioiden yhteisesti muovautuneen subjektiivisen merkitysjärjestelmän syvärakenteen tasolta, joka on suurelta osin tiedostamaton.
Miesten suhtautumistapaa erityisesti Yhteisökodin sääntöihin, toimintamuotoihin ja osallistumiseen, motivointikeinoihin sekä työntekijään voidaan kuvata pääasiassa kahden suhtautumistavan mukaisesti. Ulkoaohjautuvasti tai ' kaikki on itsestä kiinni'- asenteen mukaisesti.
Miehet kokivat, että Yhteisökodin ulkopuolinen sosiaalinen ympäristö kohdisti Yhteisökodin asukkaisiin leimavaa asennoitumista, mistä seurasi 'toiseuden' kokemuksia. Tämä aiheutti jopa enemmän paineita ja emotionaalista ristiriitaa kuin itse Yhteisökodin sisäinen toimintaympäristö ja toimintakäytännöt. Joissain tapauksissa se myös esti käyttämästi hyväksi Yhteisökodilla tarjolla olevia toimintamahdollisuuksia.
Tutkimuksen yhtenä tavoitteena on käsitteellistää Yhteisökodin konkreettinen päihdekuntoutusprosessi yleisemmälle tasolle muodostamalla kehittyvästä työn tutkimuksesta peräisin olevaa työn analyysin yleistä prosessimallia apuna käyttäen Yhteisökodin sosiaalisen päihdekuntoutuksen ideaalinen työprosesi. Muodostetun käsitteellisen mallin tarkoituksena on Yhteisökodin konkreettisen työprosessin jäsentämisen ja kuvaamisen lisäksi olla empiirisen tutkimuksen aineiston keruun lähtökohta, olla aineiston analyysin analyysiyksikkö ja tulosten vertailukohta.
Varsinainen empiirinen tutkimus kohdistuu Yhteisökodilla vv. 1997-1999 asuneisiin päihdetaustaisiin miehiin. Empiirisen tutkimuksen tavoitteena on muodostaa ymmärtävällä ja tulkitsevalla analyysiotteella miesten näkökulma Yhteisökodin sosiaalisen päihdekuntoutuksen työprosessista. Aineiston keruu on suoritettu yksilöllisinä teemahaastatteluina.
Yhteisökodin merkitystä miehille voidaan luonnehtia yhtenä vaihtoehtoisena toiminta-areenana. Se on omanlaisensa normatiivinen, tuen ja kontrollin, toimintaympäristö, joka mahdollistaa monenlaisten perustarpeiden tyydytyksen, rauhoittumisen ja tarjoaa fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta, toiminnallisuutta, virkistystä ja vertaistukea. Yhteisökodin sosiaalisella päihdekuntoutuksella on miesten toimintakykyä tukeva merkitys. Miehet suosivat toimintamuodoissa erityisesti heille kulttuurisesti tuttuja perinteisiä miehisiä harrastus- ja työtoimintoja, vapaaehtoistyyppistä auttamistyötä sekä erilaisia virkistystoimintoja. Voimavaroiksi ei koettu toimintamuotoja, joilla ei ollut miesten merkitysmaailmassa ja elämäntilanteessa persoonallista mieltä. Miehet halusivat kieltää subjektiutensa erityisesti tilanteissa, jotka koettiin itsekunnioitusta ja identiteettiä loukkaaviksi, niihin liittyi emotionaalista ristiriitaa tai pettymyksiä, ne aiheuttivat motiiviristiriidan tai elämä alkoi tuntua rajoitetulta. Tällöin miehet käyttivät psykologisia selviytymiskeinoja, joiden avulla ahdistava tilanne pyrittiin muuttamaan kokemuksellisesti mielekkäämmäksi.
Miehet tarkastelivat Yhteisökodin sosiaalista päihdekuntoutusta kokonaisuudessaan 'asunto- silmälasien' lävitse, jolloin kaikenlaiset kontrollitoimenpiteet ja myös ulkoapäin säännelty toiminnallisuus koettiin ristiriitaiseksi asumisen, siviilialueen, kanssa. Yhteisökodin ymmärrettiin paikkaavan huonoa asuntotilannetta ja toimivan eräänlaisena asumisvalmennuksen ja asumiskyvykkyyden osoittamisen keinona yleisille vuokramarkkinoille. Päihteidenkäytön hallinnassa ulkoistettuna kontrollina toimi Yhteisökodin pelisäännöt, jotka asettivat rajat päihteidenkäytölle ja määrittivät asumisen ehtoja. Sosiaalisten suhteiden muodostumista kuvasi entisten haitallisten suhteiden karttaminen ja vanhojen positiivisen merkityksen omaavien suhteiden ja lähiomaissuhteiden elvyttäminen. Palkkatyötä enemmän miehet latasivat odotuksia Yhteisökodin sisäisten harrastus- ja työtoimintojen ja kolmannen sektorin yhteistyön kautta muotoutuneiden toimintojen edelleen kehittämiselle ja lisäämiselle.
Miehet kokivat Yhteisökodin toimintaympäristön vaativaksi sekä sosiaalisten suhteiden muodostumisen että vuorovaikutteisuuden osalta. Toimintamuodoissa oli paljon sellaista, joka vaati syrjäytyneiden päihteidenkäyttäjien elämänorintaatiolle vastakkaisia kavalifikaatioita, aikaa vievää oppimista ja muuttumista. Tutkimuksen perusteella on osoitettavissa, että miesten suhtautumistavan sisäinen mieli, logiikka, on löydettävissä erilaisten osa-, ala- ja vastakulttuuristen jäsennysten, elämänhistorian tapahtumien ja sukupolvittaisten elämänorientaatioiden yhteisesti muovautuneen subjektiivisen merkitysjärjestelmän syvärakenteen tasolta, joka on suurelta osin tiedostamaton.
Miesten suhtautumistapaa erityisesti Yhteisökodin sääntöihin, toimintamuotoihin ja osallistumiseen, motivointikeinoihin sekä työntekijään voidaan kuvata pääasiassa kahden suhtautumistavan mukaisesti. Ulkoaohjautuvasti tai ' kaikki on itsestä kiinni'- asenteen mukaisesti.
Miehet kokivat, että Yhteisökodin ulkopuolinen sosiaalinen ympäristö kohdisti Yhteisökodin asukkaisiin leimavaa asennoitumista, mistä seurasi 'toiseuden' kokemuksia. Tämä aiheutti jopa enemmän paineita ja emotionaalista ristiriitaa kuin itse Yhteisökodin sisäinen toimintaympäristö ja toimintakäytännöt. Joissain tapauksissa se myös esti käyttämästi hyväksi Yhteisökodilla tarjolla olevia toimintamahdollisuuksia.