Vastaiset menot ja menetykset kirjanpidossa ja verotuksessa.
LAAKSOMAA, HELI (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
LAAKSOMAA, HELI
2002
Vero-oikeus - Tax Law
Taloudellis-hallinnollinen tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2002-06-11Tiivistelmä
Työn tavoitteena on tutkia miten KPL 5:14 §:n mukaisia vastaisia menoja ja menetyksiä käsitellään kirjanpidossa ja verotuksessa, miten yleisimpien vastaisten menojen ja menetysten jaksottaminen eroaa kirjanpidossa ja verotuksessa sekä mitä ongelmia jaksotuseroista muodostuu. Näihin ongelmakohtiin pyritään löytämään vastauksia lainopin avulla. KPL 5:14 §:n perusteella tilinpäätöksiin kirjataan sekä pakollisia että vapaaehtoisia vastaisia menoja ja menetyksiä. Vastaiset menot ja menetykset on pakko kirjata, mikäli ne kohdistuvat päättyneeseen tai aikaisempaan tilikauteen, toteutuvat varmasti tai todennäköisesti, niitä vastaava tulo ei ole varma eikä todennäköinen ja perustuvat lakiin tai kirjanpitovelvollisen sitoumukseen sivullista kohtaan. Vastaisten menojen ja menetysten kirjaaminen on vapaaehtoista, jos vain kolme ensimmäistä ehtoa täyttyy. Näin ollen vapaaehtoiset vastaiset menot ja menetykset perustuvat johonkin muuhun velvoitteeseen, esimerkiksi yrityksen riittävään tiedottamiseen.
Verotuksessa ei ole nimenomaisesti vastaisia menoja ja menetyksiä koskevaa säännöstä, joten sovellettavaksi tulee yleensä menojen ja menetysten jaksottamisen pääsääntö eli EVL 22 §. Tämän perusteella vastainen meno on vähennyskelpoinen, mikäli sen suorittamisvelvollisuus on syntynyt ja vastainen menetys on vähennyskelpoinen, mikäli se on todettu. Käytännössä EVL 22 §:ää on tulkittu suppeasti ja oikeuskäytännössä vastaiset menot ja menetykset ovat vain todella harvoin katsottu vähennyskelpoisiksi. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta tiettyjä jaksottamiseroja KPL:n ja EVL:n välillä. Ensinnäkin kirjanpidossa vastaiset menot ja menetykset vähennetään varovaisuuden periaatteen ja meno tulon kohdalle -periaatteen mukaisesti. Sen sijaan verotuksessa ei ole varovaisuuden periaatetta, eikä meno tulon kohdalle -periaatetta yleensä noudateta. Toiseksi kirjanpidossa vähennetään velvoitteisiin perustuvat vastaiset menot ja menetykset. Sitä vastoin verotuksessa vähennyskelpoisuutta ei yleensä ole vielä velvoitteen perusteella.
Verotuksen ja kirjanpidon jaksotuserot ovat aiheuttaneet monia ongelmia sekä yrityksille että veroviranomaisille. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että suurin osa ongelmista on teknisiä eli jaksotuseroista syntyy lisätyötä sekä verovelvollisille että veroviranomaisille. Nämä ja muut ongelmat ovat aiheuttaneet sen, että moni yritys jättää vastaiset menot ja menetykset kokonaan kirjaamatta. Näin ollen yrityksen tilinpäätös ei anna täysin oikeata ja riittävää kuvaa yrityksen taloudellisesta tilasta. Tästä kärsivät sijoittajat, luotonantajat yms. yrityksen sidosryhmät. Jaksotuseroista aiheutuvat ongelmat voitaisiin täysin poistaa vain yhtenäistämällä kirjanpidon ja verotuksen jaksotussäännökset. Tämä voisi tapahtua siten, että poistettaisiin KPL 5:14 §:stä vapaaehtoisten vastaisten menojen ja menetysten kirjausmahdollisuus. Tällöin vastaiset menot ja menetykset voitaisiin helpommin katsoa sellaisenaan vähennyskelpoisiksi myös verotuksessa, koska vastaisten menojen ja menetysten kontrollointi helpottuisi ja kirjausmahdollisuudet supistuisivat. Tämä olisi ainakin yksi askel kohti kirjanpidon ja verotuksen lähentämistä.
Verotuksessa ei ole nimenomaisesti vastaisia menoja ja menetyksiä koskevaa säännöstä, joten sovellettavaksi tulee yleensä menojen ja menetysten jaksottamisen pääsääntö eli EVL 22 §. Tämän perusteella vastainen meno on vähennyskelpoinen, mikäli sen suorittamisvelvollisuus on syntynyt ja vastainen menetys on vähennyskelpoinen, mikäli se on todettu. Käytännössä EVL 22 §:ää on tulkittu suppeasti ja oikeuskäytännössä vastaiset menot ja menetykset ovat vain todella harvoin katsottu vähennyskelpoisiksi. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta tiettyjä jaksottamiseroja KPL:n ja EVL:n välillä. Ensinnäkin kirjanpidossa vastaiset menot ja menetykset vähennetään varovaisuuden periaatteen ja meno tulon kohdalle -periaatteen mukaisesti. Sen sijaan verotuksessa ei ole varovaisuuden periaatetta, eikä meno tulon kohdalle -periaatetta yleensä noudateta. Toiseksi kirjanpidossa vähennetään velvoitteisiin perustuvat vastaiset menot ja menetykset. Sitä vastoin verotuksessa vähennyskelpoisuutta ei yleensä ole vielä velvoitteen perusteella.
Verotuksen ja kirjanpidon jaksotuserot ovat aiheuttaneet monia ongelmia sekä yrityksille että veroviranomaisille. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että suurin osa ongelmista on teknisiä eli jaksotuseroista syntyy lisätyötä sekä verovelvollisille että veroviranomaisille. Nämä ja muut ongelmat ovat aiheuttaneet sen, että moni yritys jättää vastaiset menot ja menetykset kokonaan kirjaamatta. Näin ollen yrityksen tilinpäätös ei anna täysin oikeata ja riittävää kuvaa yrityksen taloudellisesta tilasta. Tästä kärsivät sijoittajat, luotonantajat yms. yrityksen sidosryhmät. Jaksotuseroista aiheutuvat ongelmat voitaisiin täysin poistaa vain yhtenäistämällä kirjanpidon ja verotuksen jaksotussäännökset. Tämä voisi tapahtua siten, että poistettaisiin KPL 5:14 §:stä vapaaehtoisten vastaisten menojen ja menetysten kirjausmahdollisuus. Tällöin vastaiset menot ja menetykset voitaisiin helpommin katsoa sellaisenaan vähennyskelpoisiksi myös verotuksessa, koska vastaisten menojen ja menetysten kontrollointi helpottuisi ja kirjausmahdollisuudet supistuisivat. Tämä olisi ainakin yksi askel kohti kirjanpidon ja verotuksen lähentämistä.