Mitkä tekijät estävät aktiivisen kaksikielisyyden saavuttamismahdollisuuksia?
KANTOLUOTO, ESA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KANTOLUOTO, ESA
2002
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2002-06-13Sisällysluettelo
1. Johdanto 3 2. Tutkimustehtävä 4 3. Tutkimuksen metodologisia perusteita 6 3.1. Kvalitatiivinen tutkimus 6 3.2. Tapaustutkimus 7 3.3. Etnografinen tutkimus 8 3.4. Evaluatiivisia piirteitä 10 3.5. Yhteenveto 12 4. Tutkimusmenetelmät ja aineiston keruu 13 4.1. Osallistuva observointi 13 4.2. Video-observointi 15 4.3. Haastattelu 16 4.3.1. Aikuisten yksilöhaastattelu 18 4.3.2. Kirjalliset dokumentit 20 5.Tutkimuksen vaiheet 21 5.1. Tutkimuskohteen valinta 22 5.2. Tutustuminen kohteeseen 23 5.3. Aiheen rajaus 23 5.4. Kenttätyövaihe 24 5.5. Analysointi ja tulkinta 27 5.6. Raportointi 28 6. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys 29 6.1. Kaksikielisyyden käsite 29 6.2. Miten vieras kieli opitaan? 35 6.3. Miten voidaan tulla ´aktiivisesti´ kaksikieliseksi? 40 6.4. Kaksisuuntainen kielikylpy 45 6.5. Kielellisesti kehittävä oppimisympäristö 49 6.5.1. Oppimisympäristöistä 50 7. Kuvaavia tietoja Kielikoulusta 52 7.1. Kielikoulun synty ja historia 52 7.2. Kielikoulun kuvaus 53 7.3. Opettajat ja oppilaat 54 7.4. Rehtorin visio Kielikoululle syksyllä 2000 55 8. Naapurinkielen opetuksen perusta 58 8.1. Naapurinkielen opetussuunnitelma 58 8.2. Naapurinkielen opetus 61 8.2.1. Opetuksen järjestelyt 62 8.2.2. Opetuksen tavoitteet 62 8.2.3. Työskentelytavat ja tuntikehys 64 9. Tulokset 67 9.1. Johdattelua tutkimuksen tulososuuteen 67 9.2. Observointeihin perustuvia tietoja 69 9.3. Haastatteluihin perustuvia tietoja. 73 10. Tulosten tulkinnallista pohdintaa 109 11. Luotettavuus ja yleistettävyys 111 12. Diskussio 113 Lähteet 122
Tiivistelmä
Tutkimuksen perustavoitteena on antaa mahdollisimman kokonaisvaltainen kuva vuonna 1989 toimintansa aloittaneen Tornion ja Haaparannan yhteisen Kielikoulun naapurinkielen opetuksen mallista, ja verrata sitä aktiivisen kaksikielisyyden saavuttamismahdollisuuksiin. Naapurinkielellä tarkoitetaan suomalaislasten ruotsinkielen opetusta, ja ruotsalaislasten suomenkielen opetusta. Mallista käytetään nimitystä kaksisuuntainen kielikylpy, jonka lähtökohtana on kasvattaa kahdesta keskenään tasavertaisesta kieliryhmästä aktiivisesti kaksikielisiä. Kielikoulun malli on lähellä tämän mallin periaatetta. Tutkimuksessa tarkastellaan mitä aktiivisella kaksikielisyydellä tarkoitetaan, aktiivisen kaksikielisyyden saavutusmahdollisuuksia, kielenoppimisen perusperiaatteita ja kielellisesti kehittävää oppimisympäristöä. Lisäksi tarkastellaan sitä miten henkilökunta kokee naapurinkielen opettamisen. Tutkimuksen tutkimustehtävänä on kartoittaa mitkä tekijät estävät aktiivisen kaksikielisyyden toteutumista Kielikoululla. Tätä tarkastellaan eri tekijöiden näkökulmasta, jotka vaikuttavat aktiivisen kaksikielisyyden saavuttamiseen. Nämä tekijät ovat poliittinen, hallinnollinen, opetuksen suunnittelun, opetuksen ja oppimisympäristön taso. Tasot ovat nousseet tutkimusaineistosta, jonka sisällönluojina ovat haastateltavat itse.
Tämä tutkimus on tapaustutkimus, jossa on etnografisia piirteitä. Tutkimuksen lähestymistapa on tulkinnallinen. Tutkimuksella pyritään Kielikoulun sisäiseen kehittämiseen, ja tarkoituksena on herättää keskustelua naapurinkielen opetuksesta ohjelmassa mukana olevien keskuudessa. Tiedonkeruumenetelminä on käytetty havainnointia, video-observointia, sekä rehtorin ja neljän ruotsia naapurinkielenä opettavan opettajan teemahaastattelua.
Tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan aktiivisen kaksikielisyyden saavutusmahdollisuuksia estää eniten opettajien kouluttamattomuus/ ammattitaidonpuute ja kieliryhmien epätasapaino. Lisäksi ajanpuute muun koulussa tapahtuvan oheistyön vuoksi estää opettajien mukaan koulun pedagogista kehittämistä. Opetuksen punainen lanka koetaan myös epäselvänä. Fyysinen oppimisympäristö koetaan ahtaana, jossa eriyttämismahdollisuudet ovat vähäiset. Erityisesti alkuopetuksen naapurinkielen opetukseen kaivattaisiin virikkeitä.
Asiasanat Aktiivinen kaksikielisyys, kaksisuuntainen kielikylpy
Tämä tutkimus on tapaustutkimus, jossa on etnografisia piirteitä. Tutkimuksen lähestymistapa on tulkinnallinen. Tutkimuksella pyritään Kielikoulun sisäiseen kehittämiseen, ja tarkoituksena on herättää keskustelua naapurinkielen opetuksesta ohjelmassa mukana olevien keskuudessa. Tiedonkeruumenetelminä on käytetty havainnointia, video-observointia, sekä rehtorin ja neljän ruotsia naapurinkielenä opettavan opettajan teemahaastattelua.
Tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan aktiivisen kaksikielisyyden saavutusmahdollisuuksia estää eniten opettajien kouluttamattomuus/ ammattitaidonpuute ja kieliryhmien epätasapaino. Lisäksi ajanpuute muun koulussa tapahtuvan oheistyön vuoksi estää opettajien mukaan koulun pedagogista kehittämistä. Opetuksen punainen lanka koetaan myös epäselvänä. Fyysinen oppimisympäristö koetaan ahtaana, jossa eriyttämismahdollisuudet ovat vähäiset. Erityisesti alkuopetuksen naapurinkielen opetukseen kaivattaisiin virikkeitä.
Asiasanat Aktiivinen kaksikielisyys, kaksisuuntainen kielikylpy