KEHITYSVAMMAISET HENKILÖT PALVELUSUUNNITELMISSA
HÄME, ANNI (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HÄME, ANNI
2002
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2002-06-12Tiivistelmä
Sosiaalipoliittisissa periaatetason keskusteluissa ovat viime aikojen aiheina olleet muun muassa asiakaslähtöisyys, asiakkaan subjektius, itsemääräämisoikeus, valtaistuminen ja valinnanmahdollisuudet. Kehitysvammaisella kuntalaisella voi kehittymättömien kykyjensä vuoksi olla vaikea saavuttaa asemaa, jossa edellä mainitut asiantilat todentuisivat. Samanaikaisesti kehitysvamma-alan palvelut ovat pluralisoituneet, eli palveluja tuottavat kuntien ja erityishuoltopiirien kuntayhtymien lisäksi enenevässä määrin yksityiset ja puolijulkiset yhteisöt. Yksilöllisen palvelusuunnitelman avulla kehitysvammainen kuntalainen omaisineen yhdessä kunnan edustajan kanssa rakentaa tarvittavasta tuesta ja palveluista yksilön elämäntilannetta tukevan kokonaisuuden.
Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella millaisia sosiaalisia todellisuuksia palvelusuunnitelmien teksteissä kehitysvammaisille henkilöille rakentuu. Lisäksi tarkastelen millaisia hierarkkisia paikkoja palvelusuunnitelmat mahdollistavat tai lukkiuttavat kehitysvammaisille henkilöille. Periaattelisena näkökulmana tutkimuksessa on sosiaalinen konstruktionismi. Viitekehyksenä ovat elämänhallinnan ja valtaistuminen käsitteet. Metodina on kriittinen diskurssianalyysi. Aineisto koostuu 27 yksilöllisestä palvelusuunnitelmasta, jotka on laadittu kehitysvammaisille nuorille tai aikuisille. Suunnitelmat sain käyttööni kolmelta paikkakunnalta.
Aineistosta syntyi analyysin tuloksena kolme diskurssia. Individualistisessa diskurssissa kehitysvammaiselle henkilölle rakennetaan aktiivisen toimijan positio, jonka toiveet ja tarpeet ovat suunnittelun lähtökohtina. Palvelujärjestelmän tehtävänä on tukea yksilön elämänkulkua ja elämänhallintaa. Järjestelmädiskurssissa vammaisen asiakkaan positioksi rakentuu palvelujärjestelmän kohteena oleminen. Vammaisuus nähdään yksilöllisenä ongelmana, jonka seurauksena vammaisen asiakkaan katsotaan menettäneen oikeuden tehdä elämäänsä koskevia ratkaisuja. Mahdollisuusdiskurssissa rakennetaan todellisuutta, jossa asiakas voi käyttää päätösvaltaansa vapaa-aikaan ja ihmissuhteisiin liittyvissä asioissa, mutta suhteessa palvelujärjestelmään asiakas on kohteen positiossa.
Vaikka kehitysvammaiset asiakkaat ovat mukana palvelusuunnitelmiensa laatimisessa, heidän näkemyksiään ja tarpeitaan ei välttämättä ole luettavissa suunnitelmien teksteissä. Elämänhallintaa ja valtaistumista kuitenkin edesauttaisi asiakkaan omien toiveiden ja tarpeiden kunnioittaminen sekä ottaminen suunnittelun lähtökohdaksi.
Avainsanat: elämänhallinta, palvelusuunnitelma, kehitysvammaisuus, diskurssianalyysi
Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella millaisia sosiaalisia todellisuuksia palvelusuunnitelmien teksteissä kehitysvammaisille henkilöille rakentuu. Lisäksi tarkastelen millaisia hierarkkisia paikkoja palvelusuunnitelmat mahdollistavat tai lukkiuttavat kehitysvammaisille henkilöille. Periaattelisena näkökulmana tutkimuksessa on sosiaalinen konstruktionismi. Viitekehyksenä ovat elämänhallinnan ja valtaistuminen käsitteet. Metodina on kriittinen diskurssianalyysi. Aineisto koostuu 27 yksilöllisestä palvelusuunnitelmasta, jotka on laadittu kehitysvammaisille nuorille tai aikuisille. Suunnitelmat sain käyttööni kolmelta paikkakunnalta.
Aineistosta syntyi analyysin tuloksena kolme diskurssia. Individualistisessa diskurssissa kehitysvammaiselle henkilölle rakennetaan aktiivisen toimijan positio, jonka toiveet ja tarpeet ovat suunnittelun lähtökohtina. Palvelujärjestelmän tehtävänä on tukea yksilön elämänkulkua ja elämänhallintaa. Järjestelmädiskurssissa vammaisen asiakkaan positioksi rakentuu palvelujärjestelmän kohteena oleminen. Vammaisuus nähdään yksilöllisenä ongelmana, jonka seurauksena vammaisen asiakkaan katsotaan menettäneen oikeuden tehdä elämäänsä koskevia ratkaisuja. Mahdollisuusdiskurssissa rakennetaan todellisuutta, jossa asiakas voi käyttää päätösvaltaansa vapaa-aikaan ja ihmissuhteisiin liittyvissä asioissa, mutta suhteessa palvelujärjestelmään asiakas on kohteen positiossa.
Vaikka kehitysvammaiset asiakkaat ovat mukana palvelusuunnitelmiensa laatimisessa, heidän näkemyksiään ja tarpeitaan ei välttämättä ole luettavissa suunnitelmien teksteissä. Elämänhallintaa ja valtaistumista kuitenkin edesauttaisi asiakkaan omien toiveiden ja tarpeiden kunnioittaminen sekä ottaminen suunnittelun lähtökohdaksi.
Avainsanat: elämänhallinta, palvelusuunnitelma, kehitysvammaisuus, diskurssianalyysi