Lastenkirjallisuus ja lukija. Miksi Roald Dahlin lastenkirjat kiehtovat iästä riippumatta?
VUORI, SANELMA (2002)
2002
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2002-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10898
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10898
Sisällysluettelo
TIIVISTELMÄ 2 SISÄLLYS 3 1 JOHDANTO 5 1.1 Tutkimuskohde 5 1.2 Työn rakenne 7 2 RAJAMAILLA 9 2.1 Lapsuuden turmeltunut viattomuus 9 2.2 Kahlittu kirjallisuus 12 2.3 Kosketuspintana lapsuus 14 3 LUKIJA JA LUKEMINEN 17 3.1 Kertomuksen sisäinen lukija 18 3.2 Sisäisen ja ulkoisen lukijan suhde 21 3.3 Kehittyvä lukija 24 3.4 Ambivalentti lastenkirjallisuus 27 4 LAPSEN ASIALLA 32 4.1 Tekstejä lapsille 32 4.2 Lasten kanssa lasten maailmassa 35 4.2.1 Viiteryhmänä lapset ja eläimet 35 4.2.2 Luonnollinen pelko 37 4.2.3 Pienen elämän isot asiat 41 4.2.4 Ihanat inhottavat aikuiset 46 4.3 Kerronnan salaisuus 51 4.3.1 Kertoja ja yleisö 51 4.3.2 Kielen keinot 57 4.3.3 Implisiittinen salaliitto 61 5 LAIMINLYÖTY AIKUINEN? 65 5.1 Perinteet punnitaan uudelleen 65 5.1.1 Vastakohta-asetelmat 66 5.1.2 Onnellinen loppu 68 5.1.3 Opettavaisuus 71 5.2 Varoitus: ei sovi pienille lapsille 75 5.3 Uusi systeemi 80 5.3.1 Realismi, fantasia ja seikkailu 81 5.3.2 Kielellinen komedia 87 6 YHTEENVETO 91 LÄHDEKIRJALLISUUS 94
Tiivistelmä
Tämän työn tavoitteena on selvittää, millaisia lukijoita rakentuu teoksiin, jotka kiehtovat vastaanottajia iästä riippumatta. Tarkastelun kohteena ovat Roald Dahlin lastenkirjat. Lähtökohtana työssä on oletus, että koska itse pidän kirjoista, on niissä oltava jotain myös muihin varttuneempaan ikään ehtineisiin lukijoihin vetoavaa. Teoreettisena taustana tutkimukselle toimivat lukijatutkimuksen tarjoamat teoriat ja käsitteet. Työssä selvitetään, millaisia lukijarakenteita ambivalentti lastenkirjallisuus pitää sisällään ja mitkä niistä toteutuvat Dahlin lastenkirjoissa.
Ensisijaisesti Dahlin teokset on kirjoitettu lapsilukijaa ajatellen. Dahl huomioi kehittymättömämpää lukijaa monin eri tavoin, mitä todistaa myös hänen teksteistään tehty adaptaatiotutkimus. Olennaista teksteissä on, että niiden maailma on sellainen, johon lapsilukijan on helppo samaistua. Niin tarinoiden hahmot kuin käsiteltävät teematkin ovat usein suoraan lasten maailmasta.
Tämän lisäksi Dahl huomioi lapsilukijoitaan kerronnan avulla: niin kertoja, yleisö kuin kielenkäyttökin vetoavat nuoriin lukijoihin. Erityisesti kerronnan implisiittisellä tasolla solmittava salaliitto on tärkeä. Dahlin olettamuksen mukaan jokainen lapsi on joskus toivonut olevansa aikuista vahvempi ja voivansa oikaista itseään kohdanneen vääryyden. Kun Dahlin tekstien implisiittinen kirjailija solmii salaliiton lapsilukijan kanssa, siirtyy valta vihdoin lapsille ja ilkeät aikuiset saavat kärsiä pahoista teoistaan.
Aikuislukijan kannalta olennaista on huomata, miten Dahlin teokset sijoittuvat lastenkirjallisuuden traditioon, sillä Dahlin ote on moniin muihin lastenkirjailijoihin verrattuna hyvin omaperäinen. Hänen tarinansa ovat tietyllä tavalla tuttuja, koska ne rakentuvat vanhojen konventioiden päälle, mutta lopputulos on tottua radikaalimpi; Dahl kärjistää tuttuja vastakohta-asetelmia ja terävöittää näkökulmia niin tarinoiden rakenteiden kuin aihevalintojen osalta.
Lopputuloksena Dahl luo uuden systeemin, joka on selvästi erilainen kuin mihin lastenkirjallisuudessa on totuttu. Se on systeemi, joka synnyttää eri ikäisiin lukijoihin vetoavaa lastenkirjallisuutta yhdistämällä fantasiaa, realismia, seikkailua sekä humoristisen groteskia kieltä.
Ensisijaisesti Dahlin teokset on kirjoitettu lapsilukijaa ajatellen. Dahl huomioi kehittymättömämpää lukijaa monin eri tavoin, mitä todistaa myös hänen teksteistään tehty adaptaatiotutkimus. Olennaista teksteissä on, että niiden maailma on sellainen, johon lapsilukijan on helppo samaistua. Niin tarinoiden hahmot kuin käsiteltävät teematkin ovat usein suoraan lasten maailmasta.
Tämän lisäksi Dahl huomioi lapsilukijoitaan kerronnan avulla: niin kertoja, yleisö kuin kielenkäyttökin vetoavat nuoriin lukijoihin. Erityisesti kerronnan implisiittisellä tasolla solmittava salaliitto on tärkeä. Dahlin olettamuksen mukaan jokainen lapsi on joskus toivonut olevansa aikuista vahvempi ja voivansa oikaista itseään kohdanneen vääryyden. Kun Dahlin tekstien implisiittinen kirjailija solmii salaliiton lapsilukijan kanssa, siirtyy valta vihdoin lapsille ja ilkeät aikuiset saavat kärsiä pahoista teoistaan.
Aikuislukijan kannalta olennaista on huomata, miten Dahlin teokset sijoittuvat lastenkirjallisuuden traditioon, sillä Dahlin ote on moniin muihin lastenkirjailijoihin verrattuna hyvin omaperäinen. Hänen tarinansa ovat tietyllä tavalla tuttuja, koska ne rakentuvat vanhojen konventioiden päälle, mutta lopputulos on tottua radikaalimpi; Dahl kärjistää tuttuja vastakohta-asetelmia ja terävöittää näkökulmia niin tarinoiden rakenteiden kuin aihevalintojen osalta.
Lopputuloksena Dahl luo uuden systeemin, joka on selvästi erilainen kuin mihin lastenkirjallisuudessa on totuttu. Se on systeemi, joka synnyttää eri ikäisiin lukijoihin vetoavaa lastenkirjallisuutta yhdistämällä fantasiaa, realismia, seikkailua sekä humoristisen groteskia kieltä.