Sukupuoli turvallisuutta tuottavissa käytännöissä: Britannian ja Irlannin pääministerien totuus Pohjois-Irlannista Omagh'n räjähdyksen jälkeen

Abstract

Valtiokeskeisestä sotilaallisuudesta laajentunut turvallisuus on ruokkinut keskustelua siitä, mitä kaikkea aihepiiriin voidaan lukea. Tuon työssäni muun muassa Tuija Pulkkisen avulla esiin postmodernin ajattelukuvion: ilmiöitä tarkastellaan vallan tuotoksina. Turvallisuutena tunnettu ilmiö voi tarkoittaa käytännössä mitä tahansa. Turvallisuus määrittyy poliittisessa diskurssissa, ja se saa erityismerkityksensä viime kädessä elämän ja kuoleman dramatiikasta. Turvallisuudelta puuttuu kuitenkin olemus. Tästä syystä sitä voidaan tutkia yksinomaan politiikkana eli siten, että kiinnitetään huomiota käytäntöihin, joissa turvallisuutta tuotetaan.

Turvallisuuspolitiikan ohessa keskityn sukupuolen problematiikkaan. Kyseenalaistan näin ollen näkemystä, jonka mukaan kansainvälinen politiikka on enimmäkseen ihmisestä irrallinen ja sukupuolineutraali tieteenala.

Usko tietynlaiseen miehuuteen ja naiseuteen näkyy rajanvedossa ja siinä, miten vedotaan puolustustahtoon. "Aktiivisen" on suojeltava "passiivista". Yksilön ja yhteisön välinen yhteys tukeutuu Jan Jindy Pettmanin mukaan käsityksiin sukupuolierosta ja sukupuolittuneista velvollisuuksista ja ylläpitää niitä. Miehen tehtäviin kuuluu yleensä yhteisöllisessä kontekstissa puolustaminen, kun nainen synnyttää uusia kansalaisia perheessä. Heteroseksuaaliset mies ja nainen eivät ole kuitenkaan sen essentiaalisempia kuin turvallisuuskaan.

Sukupuolta ja turvallisuutta rakentavissa käytännöissä tapahtuu usein rajanvetoa meihin ja heihin. Järjestelmä ei menetä uskottavuuttaan, kun sitä tavalla tai toisella rikkova ilmiö siirretään ulkopuolelle. Tällöin ongelmaa ei tarvitse käsitellä yhteisön sisällä, osana meitä sekä minua. Esimerkiksi kansallisvaltion tai muun sellaisen olemassaoloa voidaan pitää uskonasiana. Näkymättömien rakenteiden ymmärtämisessä käytän yhtäällä hyväkseni Sari Charpentierin käyttämää teoriaa pyhästä ja pyhyydestä ja toisaalla Kari Palosen käsitystä politiikasta ja poliittisuudesta.

Pääministerit Bertie Ahern ja Tony Blair kokoavat Pohjois-Irlannissa Omagh'n pommin jälkeistä tilannetta koskevissa puheissaan katolilaisia ja protestantteja yhteen, rauhansopimuksen taakse ja niin sanottua terrorismia vastaan. Jako meihin ja terroristeihin kuvataan nyt turvallisuuden kannalta olennaisempana kuin ristiriidat "yhteisön" sisäpuolella. Tilanteen kerrotaan perustuvan kansanäänestyksissä hyväksyttyyn rauhansopimukseen. Vastatoimet, toimintakyvyttömäksi kuvatun elementin puolustaminen ja sankarillisuus tarkoittavat yhteistyötä uuden viitekehyksen toteuttamiseksi - Todellisen IRA:n pyrkimysten vastaisesti.