Focaultlainen tutkimusote valtakriittisessä ihmistieteessä
LUOMA, KAISA (2002)
2002
Filosofia - Philosophy
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2002-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10869
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10869
Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu -työssäni valtakriittisen ihmistieteen peruskysymyksistä käytyä angloamerikkalaista keskustelua erityisesti Nancy Fraserin ja Michèle Barrettin Foucault-tulkintojen kautta.
Tarkasteluni kohteena olevat keskustelut Foucault'sta ovat olleet samalla yleisempiä keskusteluita siitä kriittisen ihmistieteen uudesta paradigmasta, jota hänen on nähty edustavan - onpa se sitten nimetty jälkistrukturalismiksi, postmodernismiksi tai antihumanismiksi. Analysoimalla, millainen rooli rekonstruktiolla "focaultlainen lähestymistapa" on ollut kriittisen ihmistieteen perusteita, tavoitteita ja luonnetta koskevissa keskusteluissa pyrin avaamaan joitakin näissä keskusteluissa yleisiä eksplikoimattomia taustaoletuksia. Samalla osoitan, että foucaultlaiseen paradigmaan viitattaessa käytettyjen käsitteiden epämääräisyys ja moniselitteisyys on johtanut keskinäiseen ohipuhuntaan ja kyvyttömyyteen tarttua tiettyihin foucaultlaisen tutkimusotteen sovellettavuuden rajojen kannalta keskeisiin kysymyksiin. Esitän työssäni alustavia ehdotuksia sellaisiksi käsitteellisiksi erotteluiksi, joiden kautta olisi mahdollista asettaa analyyttisesti täsmällisempiä kysymyksiä niin valtakriittisen ihmistieteen perusluonteesta ja tavoitteista kuin myös foucaultlaisen tutkimusotteen ansioista ja puutteista.
Tarkasteluni kohteena olevat keskustelut Foucault'sta ovat olleet samalla yleisempiä keskusteluita siitä kriittisen ihmistieteen uudesta paradigmasta, jota hänen on nähty edustavan - onpa se sitten nimetty jälkistrukturalismiksi, postmodernismiksi tai antihumanismiksi. Analysoimalla, millainen rooli rekonstruktiolla "focaultlainen lähestymistapa" on ollut kriittisen ihmistieteen perusteita, tavoitteita ja luonnetta koskevissa keskusteluissa pyrin avaamaan joitakin näissä keskusteluissa yleisiä eksplikoimattomia taustaoletuksia. Samalla osoitan, että foucaultlaiseen paradigmaan viitattaessa käytettyjen käsitteiden epämääräisyys ja moniselitteisyys on johtanut keskinäiseen ohipuhuntaan ja kyvyttömyyteen tarttua tiettyihin foucaultlaisen tutkimusotteen sovellettavuuden rajojen kannalta keskeisiin kysymyksiin. Esitän työssäni alustavia ehdotuksia sellaisiksi käsitteellisiksi erotteluiksi, joiden kautta olisi mahdollista asettaa analyyttisesti täsmällisempiä kysymyksiä niin valtakriittisen ihmistieteen perusluonteesta ja tavoitteista kuin myös foucaultlaisen tutkimusotteen ansioista ja puutteista.