Porjadok slov i pozicija glagola v konce predlozhenija v russkom jazyke (Sanajärjestys ja verbiloppuiset lauseet venäjän kielessä)
LAHTI, NETTA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
LAHTI, NETTA
2002
Venäjän kieli ja kulttuuri - Russian Language and Culture
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2002-06-03Tiivistelmä
Tämän pro gradu työn aiheena on venäjän sanajärjestys yleensä ja erityisenä tutkimuskohteena verbiloppuiset lauseet. Tutkielmassa perehdytään niin venäjän kirjakielen kuin puhekielenkin sanajärjestykseen. Yhtenä keskeisenä osana tutkielmaa ovat Pietarissa nauhoitetut keskustelut, joista tutkitaan verbiloppuisia yksinkertaisia lauseita: väitelauseita, kieltolauseita ja kysymyslauseita. Tästä johtuen puhekielen verbiloppuisiin lauseisiin on perehdytty tässä tutkielmassa teorian osalta enemmän kuin kirjakielen verbiloppuisiin lauseisiin. Kaikkiaan tutkimuksen kohteena on yhteensä 184 lausetta 3,5 tunnista puhekielen keskusteluja. Tutkielmassa on käytetty seuraavia nauhoitettuja keskusteluja: pieta03ab, pieta04ab, pieta07a, pieta07b ja pieta08.
Tutkielman alussa perehdytään eri tutkijoiden käsityksiin sanajärjestyksen keskeisistä termeistä, kuten teema-reema jaottelu ja aktuaalinen lauseenjäsennys. Johdannossa kerrotaan puhekielen historiasta ja tutustutaan siihen, miten puhekieli määritellään. Luvussa kaksi perehdytään tarkemmin aktuaaliseen lauseenjäsennykseen. Aktuaalinen lauseenjäsennys ilmaistaan kirjoitetussa kielessä pääosin sanajärjestyksen avulla, jolloin lauseen tärkein informaatio sijaitsee lauseen lopussa. Puhekielessä intonaatio näyttelee tärkeää osaa. Tärkein ja uusi informaatio voi sijaita vapaammin kuin kirjoitetussa kielessä. Useimmiten se sijaitsee lauseen alussa tai keskellä. Näin tärkein asia tulee mainittua puheessa. Tämä korostaa puhujan emotionaalisuutta ja ekspressiivisyyttä. Puhekielen sanajärjestys ei ole täysin vapaa, vaan sitä säätelevät omat lainalaisuutensa aivan kuten kirjakielen sanajärjestystäkin.
Funktionaalinen lauseenjäsennys perustuu lauseen jakamiseen vanhaan, jo tunnettuun tietoon ja uuteen tietoon. Tunnettua tietoa nimitetään lauseen teemaksi ja uutta tietoa reemaksi. Teema ja reema eivät ole ainoat nimet, vaan jotkut tutkijat kutsuvat tunnettua tietoa lauseen perusosaksi ja uutta tietoa lauseen ydinosaksi.
Kirjakielessä puhutaan normaalista sanajärjestyksestä, jolloin uusi informaatio on lauseen lopussa. Näin ollen kirjakielessä teema edeltää reemaa. Puhekielessä puhutaan käänteisestä sanajärjestyksestä, jolloin uusi tieto voi olla lauseen alussa tai keskellä eli reema tulee ennen teemaa.
Verbiloppuisten lauseiden teoriaosassa käytetään pääasiassa Krylovan ja Havroninan teosta Porjadok slov v russkom jazyke sekä tšekkiläisen lingvistin Adamecin teosta Porjadok slov v sovremennom russkom jazyke.
Luvun 7 tutkimuksessa pyrittiin etsimään lauseen tärkeimmän informaation paikkaa suhteessa lauseenloppuiseen verbiin. Tulokseksi on saatu, että puhekielen väitelauseissa tärkein informaatio sijaitsee useimmiten keskellä eli juuri ennen lauseenloppuista verbiä. Tämä ilmiö on näkyvissä myös kieltolauseissa. Kysymyssanalla alkavissa kysymyslauseissa tärkein informaatio sijaitsi useimmiten lauseen alussa, mutta niissä kysymyslauseissa, joissa kysymys ilmeni lähinnä intonaation avulla, tärkein informaatio sijaitsikin keskellä lausetta, toisin sanoen juuri ennen lauseenloppuista verbiä. On tärkeää huomata myös lauseenloppuisen painotuksen korkea osuus niin väitelauseiden, kieltolauseiden kuin kysymyslauseidenkin osalta. Tämä neutraalin sanajärjestyksen ominaispiirre antaa aihetta jatkopohdintoihin nykyisistä sanajärjestysteorioista ja erityisesti teema-reema jaottelun tarpeellisuudesta sellaisenaan nykypäivänä.
Tutkielman alussa perehdytään eri tutkijoiden käsityksiin sanajärjestyksen keskeisistä termeistä, kuten teema-reema jaottelu ja aktuaalinen lauseenjäsennys. Johdannossa kerrotaan puhekielen historiasta ja tutustutaan siihen, miten puhekieli määritellään. Luvussa kaksi perehdytään tarkemmin aktuaaliseen lauseenjäsennykseen. Aktuaalinen lauseenjäsennys ilmaistaan kirjoitetussa kielessä pääosin sanajärjestyksen avulla, jolloin lauseen tärkein informaatio sijaitsee lauseen lopussa. Puhekielessä intonaatio näyttelee tärkeää osaa. Tärkein ja uusi informaatio voi sijaita vapaammin kuin kirjoitetussa kielessä. Useimmiten se sijaitsee lauseen alussa tai keskellä. Näin tärkein asia tulee mainittua puheessa. Tämä korostaa puhujan emotionaalisuutta ja ekspressiivisyyttä. Puhekielen sanajärjestys ei ole täysin vapaa, vaan sitä säätelevät omat lainalaisuutensa aivan kuten kirjakielen sanajärjestystäkin.
Funktionaalinen lauseenjäsennys perustuu lauseen jakamiseen vanhaan, jo tunnettuun tietoon ja uuteen tietoon. Tunnettua tietoa nimitetään lauseen teemaksi ja uutta tietoa reemaksi. Teema ja reema eivät ole ainoat nimet, vaan jotkut tutkijat kutsuvat tunnettua tietoa lauseen perusosaksi ja uutta tietoa lauseen ydinosaksi.
Kirjakielessä puhutaan normaalista sanajärjestyksestä, jolloin uusi informaatio on lauseen lopussa. Näin ollen kirjakielessä teema edeltää reemaa. Puhekielessä puhutaan käänteisestä sanajärjestyksestä, jolloin uusi tieto voi olla lauseen alussa tai keskellä eli reema tulee ennen teemaa.
Verbiloppuisten lauseiden teoriaosassa käytetään pääasiassa Krylovan ja Havroninan teosta Porjadok slov v russkom jazyke sekä tšekkiläisen lingvistin Adamecin teosta Porjadok slov v sovremennom russkom jazyke.
Luvun 7 tutkimuksessa pyrittiin etsimään lauseen tärkeimmän informaation paikkaa suhteessa lauseenloppuiseen verbiin. Tulokseksi on saatu, että puhekielen väitelauseissa tärkein informaatio sijaitsee useimmiten keskellä eli juuri ennen lauseenloppuista verbiä. Tämä ilmiö on näkyvissä myös kieltolauseissa. Kysymyssanalla alkavissa kysymyslauseissa tärkein informaatio sijaitsi useimmiten lauseen alussa, mutta niissä kysymyslauseissa, joissa kysymys ilmeni lähinnä intonaation avulla, tärkein informaatio sijaitsikin keskellä lausetta, toisin sanoen juuri ennen lauseenloppuista verbiä. On tärkeää huomata myös lauseenloppuisen painotuksen korkea osuus niin väitelauseiden, kieltolauseiden kuin kysymyslauseidenkin osalta. Tämä neutraalin sanajärjestyksen ominaispiirre antaa aihetta jatkopohdintoihin nykyisistä sanajärjestysteorioista ja erityisesti teema-reema jaottelun tarpeellisuudesta sellaisenaan nykypäivänä.