Aamulehden, Kalevan ja Keskisuomalaisen puoluesuuntautuneisuus Mitä poliitikkojen haastattelut paljastavat sanomalehtien puoluesympatioista?
LAATIKAINEN, OUTI (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
LAATIKAINEN, OUTI
2002
Valtio-oppi - Political Science
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2002-06-05Sisällysluettelo
1. Johdanto 5 2. Määrittelyä 10 2.1. Sanomalehden puoluesuuntautuneisuus 10 2.2. Poliittinen henkilö eli poliitikko 12 2.3. Poliittisen henkilön haastattelu 12 3. Poliitikko julkisuudessa 15 3.1. Joukkoviestinnällistynyt politiikka 15 3.1.1. Ilmiön kehitys 16 3.1.2. Tutkimuksen uudet tuulet 19 3.2. Poliitikko toimittajan lähteenä 20 3.3. Poliitikon ja toimittajan suhde 22 4. Sanomalehdistö demokratian välineenä 27 4.1. Demokratia 27 4.2. Joukkotiedotusvälineiden asema demokratiassa 28 4.3. Sanomalehdistön tehtävät 32 5. Tutkimusongelma ja sen taustat 37 5.1. Tutkimusongelma 37 5.2. Suomen poliittinen sanomalehdistö 38 5.2.1. 1800-luvun jälkipuolelta vuoteen 1917 38 5.2.2. Venäjän vallankumouksesta 1930-luvun lopulle 41 5.2.3. 1940-luvulta tähän päivään 44 5.3. Tutkittavat sanomalehdet 47 5.4. Suomalaisen politiikan vuosi 2000 49 6. Tutkimusmetodi 53 7. Poliittisten henkilöiden haastattelut 56 7.1. Haastattelujen lukumäärä ja haastatellut poliitikot 56 7.2. Haastateltujen asema 61 7.2.1. Ministerit 61 7.2.2. Kansanedustajat ja europarlamentaarikot 62 7.2.3. Muut poliittiset henkilöt 63 7.2.4. Kuka pääsee mediaan? 64 7.3. Haastateltujen puolue 67 7.4. Haastattelujen toimittajat 69 8. Haastattelujen sisältö 71 8.1. Uutishaastattelujen ylivoima 71 8.2. Haastattelujen otsikot 72 8.3. Haastattelujen aiheet 74 8.4. Kriittisyys poliittisia henkilöitä kohtaan 77 8.5. Puolueiden arvostelu 80 8.6. Puolueiden kuvaus 82 8.7. Persoonan ja käytöksen kuvaus 85 9. Johtopäätöksiä 89 Lähteet 95 Liite 107
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin Aamulehden, Kalevan ja Keskisuomalaisen puoluesuuntautuneisuutta. Sanomalehden
puoluesuuntautuneisuudella tarkoitettiin jonkin puolueen lievää myötäilyä tai sympatisointia, ei lehden virallista kantaa tai linjaa.
Aineistona käytettiin kyseessä olevien sanomalehtien poliitikkojen haastatteluja vuodelta 2000. Tutkimusmetodi oli laadullinen
sisällönanalyysi.
Haastateltujen puoluejakauman perusteella Aamulehti ja Keskisuomalainen sympatisoivat SDP:tä ja Kaleva kokoomusta ja keskustaa.
Tulokseen tosin vaikuttaa ns. uutislogiikka: toimittaja haluaa kirjoittaa uutisen ajankohtaisesta asiasta ja uskoo, että ministeri pystyy
kertomaan suurimman uutisen. SDP oli vuonna 2000 johtava hallituspuolue, joten ei ole ihme, että sen edustajat saivat paljon julkisuutta.
Kaikki tutkitut sanomalehdet haastattelivat poliitikoista eniten ministereitä. Aamulehti haastatteli heitä suhteellisesti eniten ja Kaleva
vähiten.
Haastattelujen sisällön analyysin perusteella tutkitut sanomalehdet eivät suosi johdonmukaisesti tiettyä/tiettyjä puolueita. Esimerkiksi
toimittajat olivat yhtä kriittisiä kaikkia poliitikkoja kohtaan, eivätkä he kuvailleet tiettyä puoluetta ja/tai sen poliitikkoja negatiivisemmin
kuin muitakaan. Toisaalta kuitenkin Aamulehden toimittajat antoivat enemmän tilaa keskustan negatiiviselle arvostelulle kuin SDP:n,
kokoomuksen ja hallituksen. Kalevan toimittajat antoivat eniten tilaa SDP:n ja hallituksen sekä Keskisuomalaisen toimittajat
kokoomuksen ja hallituksen negatiiviselle arvostelulle. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että Aamulehti tukee vallassaolijoita eniten ja
Kaleva huomioi opposition parhaiten. Keskisuomalainen sijoittuu Aamulehden ja Kalevan välille.
Se, että sanomalehtien poliitikkojen haastattelut eivät ole johdonmukaisesti puoluesuuntautuneita, tukee demokratiaa. Toisaalta
demokratia kuitenkin kärsii, koska vallanpitäjät saavat enemmän julkisuutta kuin opposition edustajat. Poliitikkojen haastatteluista
hyötynevät eniten sanomalehdet ja poliitikot itse, eivät kansalaiset. Näin sanomalehdistö onnistuu ja epäonnistuu tehtävässään edistää
demokratiaa.
Avainsanat: sanomalehdistön puoluesuuntautuneisuus, sanomalehdistön poliittisuus, poliitikko, journalismi, sanomalehdistö.
puoluesuuntautuneisuudella tarkoitettiin jonkin puolueen lievää myötäilyä tai sympatisointia, ei lehden virallista kantaa tai linjaa.
Aineistona käytettiin kyseessä olevien sanomalehtien poliitikkojen haastatteluja vuodelta 2000. Tutkimusmetodi oli laadullinen
sisällönanalyysi.
Haastateltujen puoluejakauman perusteella Aamulehti ja Keskisuomalainen sympatisoivat SDP:tä ja Kaleva kokoomusta ja keskustaa.
Tulokseen tosin vaikuttaa ns. uutislogiikka: toimittaja haluaa kirjoittaa uutisen ajankohtaisesta asiasta ja uskoo, että ministeri pystyy
kertomaan suurimman uutisen. SDP oli vuonna 2000 johtava hallituspuolue, joten ei ole ihme, että sen edustajat saivat paljon julkisuutta.
Kaikki tutkitut sanomalehdet haastattelivat poliitikoista eniten ministereitä. Aamulehti haastatteli heitä suhteellisesti eniten ja Kaleva
vähiten.
Haastattelujen sisällön analyysin perusteella tutkitut sanomalehdet eivät suosi johdonmukaisesti tiettyä/tiettyjä puolueita. Esimerkiksi
toimittajat olivat yhtä kriittisiä kaikkia poliitikkoja kohtaan, eivätkä he kuvailleet tiettyä puoluetta ja/tai sen poliitikkoja negatiivisemmin
kuin muitakaan. Toisaalta kuitenkin Aamulehden toimittajat antoivat enemmän tilaa keskustan negatiiviselle arvostelulle kuin SDP:n,
kokoomuksen ja hallituksen. Kalevan toimittajat antoivat eniten tilaa SDP:n ja hallituksen sekä Keskisuomalaisen toimittajat
kokoomuksen ja hallituksen negatiiviselle arvostelulle. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että Aamulehti tukee vallassaolijoita eniten ja
Kaleva huomioi opposition parhaiten. Keskisuomalainen sijoittuu Aamulehden ja Kalevan välille.
Se, että sanomalehtien poliitikkojen haastattelut eivät ole johdonmukaisesti puoluesuuntautuneita, tukee demokratiaa. Toisaalta
demokratia kuitenkin kärsii, koska vallanpitäjät saavat enemmän julkisuutta kuin opposition edustajat. Poliitikkojen haastatteluista
hyötynevät eniten sanomalehdet ja poliitikot itse, eivät kansalaiset. Näin sanomalehdistö onnistuu ja epäonnistuu tehtävässään edistää
demokratiaa.
Avainsanat: sanomalehdistön puoluesuuntautuneisuus, sanomalehdistön poliittisuus, poliitikko, journalismi, sanomalehdistö.