Mua väsyttää niin vitusti. Mutta kyllä me tästä. Diskurssianalyysi Hietalinna-yhteisön uupumuksesta työyhteisöjen päiväkirjoissa.
KURITTU, KIMMO (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KURITTU, KIMMO
2002
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2002-06-05Tiivistelmä
Tutkielmassa analysoidaan sitä tapaa, millä huumehoitoyhteisön henkilökunta argumentoi työuupumusta työyhteisön raporttikirjoissa. Tutkimuksen aineistona on helsinkiläisen huumehoitoyhteisön, Hietalinna-yhteisön työntekijöiden päiväkirjat kymmenen vuoden ajanjaksolta.
Varsinaisena tutkimuskysymyksenä on erityisesti se, miten vastoinkäymisistä, jaksamattomuudesta ja työuupumisesta puhutaan: Mitä ja millaista työuupumus on ja miten siitä kirjoitetaan? Millaisia työuupumusdiskursseja päiväkirjoista löytyy? Mikä on työyhteisön päiväkirjojen merkitys yhteisöllisenä, kollektiivisena työnohjaajana? Kenelle päiväkirjojen kirjoitukset on suunnattu? Miten teksteissä pyritään vakuuttamaan lukijat? Analyysimenetelmänä ja tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä on käytetty diskurssianalyysiä. Varsinaisessa analyysissä on hyödynnetty retorisia keinoja sekä faktuaalistamisstrategioita.
Päiväkirjojen uupumuspuheista nousi esiin neljä eri tulkintarepertuaaria: turhautumisrepertuaari, kiirerepertuaari, pelkorepertuaari ja väsymysrepertuaari. Turhautumisrepertuaarissa tulkitut puheet olivat aineoston suurin ryhmä, 51% uupumuspuheista. Turhautuminen liittyi esimerkiksi Hietalinna-yhteisön pääperiaatteiden toteutumatta jäämiseen hoidossa, työyhteisön toimissa ja hoidon kehittämisessä. Kiirerepertuaarissa (9%) argumentoitiin työntekijöiden oman työpanoksen tärkeyttä ja esimerkiksi palkankorotuksen ja henkilöstön lisäresurssin puolesta. Pelkorepertuaari näyttäytyi hyvin pienenä (3%), työ ei aiheuta paljoakaan pelkoa eikä sitä päiväkirjoissakaan näin tuoda esille. Väsymysrepertuaarissa tulkittavia puheita aineistosta löytyi toiseksi eniten (37%). Väsymysrepertuaari koskettaa eniten varsinaista työuupumusta.
Tutkielman merkittävin johtopäätös on Hietalinna-yhteisön päiväkirjojen työnohjauksellinen merkitys työssä jaksamista tukevana välineenä. Päiväkirja on Hietalinna-yhteisössä demokraattinen foorumi, johon kaikilla työntekijöillä on yhtäläiset mahdollisuudet osallistua ja jossa kaikki samalla toimivat niin työnohjaajina kuin -ohjattavinakin.
Varsinaisena tutkimuskysymyksenä on erityisesti se, miten vastoinkäymisistä, jaksamattomuudesta ja työuupumisesta puhutaan: Mitä ja millaista työuupumus on ja miten siitä kirjoitetaan? Millaisia työuupumusdiskursseja päiväkirjoista löytyy? Mikä on työyhteisön päiväkirjojen merkitys yhteisöllisenä, kollektiivisena työnohjaajana? Kenelle päiväkirjojen kirjoitukset on suunnattu? Miten teksteissä pyritään vakuuttamaan lukijat? Analyysimenetelmänä ja tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä on käytetty diskurssianalyysiä. Varsinaisessa analyysissä on hyödynnetty retorisia keinoja sekä faktuaalistamisstrategioita.
Päiväkirjojen uupumuspuheista nousi esiin neljä eri tulkintarepertuaaria: turhautumisrepertuaari, kiirerepertuaari, pelkorepertuaari ja väsymysrepertuaari. Turhautumisrepertuaarissa tulkitut puheet olivat aineoston suurin ryhmä, 51% uupumuspuheista. Turhautuminen liittyi esimerkiksi Hietalinna-yhteisön pääperiaatteiden toteutumatta jäämiseen hoidossa, työyhteisön toimissa ja hoidon kehittämisessä. Kiirerepertuaarissa (9%) argumentoitiin työntekijöiden oman työpanoksen tärkeyttä ja esimerkiksi palkankorotuksen ja henkilöstön lisäresurssin puolesta. Pelkorepertuaari näyttäytyi hyvin pienenä (3%), työ ei aiheuta paljoakaan pelkoa eikä sitä päiväkirjoissakaan näin tuoda esille. Väsymysrepertuaarissa tulkittavia puheita aineistosta löytyi toiseksi eniten (37%). Väsymysrepertuaari koskettaa eniten varsinaista työuupumusta.
Tutkielman merkittävin johtopäätös on Hietalinna-yhteisön päiväkirjojen työnohjauksellinen merkitys työssä jaksamista tukevana välineenä. Päiväkirja on Hietalinna-yhteisössä demokraattinen foorumi, johon kaikilla työntekijöillä on yhtäläiset mahdollisuudet osallistua ja jossa kaikki samalla toimivat niin työnohjaajina kuin -ohjattavinakin.