Osakemarkkinoiden informaatiotehokkuus ja varianssisuhdetesti Suomen aineistolla
KORKALA, JAAKKO (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KORKALA, JAAKKO
2002
Kansantaloustiede - Economics
Taloudellis-hallinnollinen tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2002-06-03Tiivistelmä
Tämä tutkielma on keskittynyt osakemarkkinoiden informaatiotehokkuuden tutkimukseen. Tavoitteena on tehdä kattava kirjallisuuskatsaus osakemarkkinoiden informaatiotehokkuuden tutkimukseen. Katsauksella pyritään löytämään merkittävimmät tehottomuudet osakemarkkinoilla ja toisaalta myös tehokkuuden ilmentyminen osakkeiden hinnoissa. Samalla katsaus auttaa ymmärtämään osakehintojen käyttäytymistä. Tutkielma sisältää myös empiriaosuuden, jonka pyrkimyksenä on tutkia, onko Suomessa julkisesti noteerattujen osakkeiden tuotoissa ennustettavuutta. Käytetyt menetelmät edustavat informaatiotehokkuuden heikon muodon tutkimusmenetelmiä. Tarkoitus on siis suorittaa suomalaisella aineistolla kaksi tuottojen ennustettavuuden testiä.
Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa osakemarkkinoiden informaatiotehokkuutta lähestytään aiheesta tehtyjen tutkimusten kautta. Katsauksessa käydään läpi kaikkia kolmea informaatiotehokkuuden astetta. Referoidut tutkimukset edustavat tällöin tuottojen ennustettavuuden tutkimuksia, tapahtumatutkimusta ja yksityisen informaation tutkimusta. Empiriaosuudessa käytetään kahta tuottojen ennustettavuuden tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineistona tutkielmassa käytetään Helsingin Pörssin seitsemän osakeindeksin kuukausittaisia havaintoja vuosilta 1990-2002. Lon ja MacKinlayn (1988) varianssisuhdetestillä mitataan, noudattavatko osakkeiden hinnat satunnaiskulkua vai esiintyykö hintojen välillä autokorrelaatiota. Hasanin, Samarakoonin ja Hasanin (2000) käyttämä runs-testi on vaihtoehtoinen autokorrelaatiotesti, joka mittaa peräkkäisten samanmerkkisten hintamuutosten pituuksia ja lukumääriä.
Varianssisuhdetestien tulokset hylkäävät pääosin nollahypoteesin indeksihavaintojen satunnaiskulusta. Nollahypoteesit hylätään myös aikasarjan heteroskedastisuuden sallivan testisuureen alaisena. Tulokset osoittavat indeksihavaintojen olevan voimakkaasti autokorreloituneita. Käytännössä tämä viittaa siihen, että osaketuotot ovat ennustettavissa menneiden tuottojen avulla ja että markkinat ovat tällä tapaa tehottomat. Tulokset runs-testeistä eivät vahvista indeksihavaintojen autokorreloituneisuutta. Ne ovat tuottojen satunnaisuuden hyväksyviä. Runs-testien tulkintaan liittyy kuitenkin aineisto-ongelma. Oletettavasti reilun kahdentoista vuoden ajalta olevat kuukausihavainnot eivät riitä luotettavien testitulosten saamiseksi. Tästä syystä runs-testien tulokset jäävät viitteellisiksi. Indeksihavaintojen mahdollinen autokorrelaatio on runs-testienkin mukaan positiivinen. Varianssisuhdetestien tulosten perusteella Suomen osakemarkkinat voidaan todeta jossain määrin tehottomiksi. Toisaalta on myös osoitettu, että välttämättä satunnaiskulun hylkääminen ja autokorrelaatio eivät ole riittäviä ehtoja markkinoiden tehokkuuden hylkäämiseksi.
Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa osakemarkkinoiden informaatiotehokkuutta lähestytään aiheesta tehtyjen tutkimusten kautta. Katsauksessa käydään läpi kaikkia kolmea informaatiotehokkuuden astetta. Referoidut tutkimukset edustavat tällöin tuottojen ennustettavuuden tutkimuksia, tapahtumatutkimusta ja yksityisen informaation tutkimusta. Empiriaosuudessa käytetään kahta tuottojen ennustettavuuden tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineistona tutkielmassa käytetään Helsingin Pörssin seitsemän osakeindeksin kuukausittaisia havaintoja vuosilta 1990-2002. Lon ja MacKinlayn (1988) varianssisuhdetestillä mitataan, noudattavatko osakkeiden hinnat satunnaiskulkua vai esiintyykö hintojen välillä autokorrelaatiota. Hasanin, Samarakoonin ja Hasanin (2000) käyttämä runs-testi on vaihtoehtoinen autokorrelaatiotesti, joka mittaa peräkkäisten samanmerkkisten hintamuutosten pituuksia ja lukumääriä.
Varianssisuhdetestien tulokset hylkäävät pääosin nollahypoteesin indeksihavaintojen satunnaiskulusta. Nollahypoteesit hylätään myös aikasarjan heteroskedastisuuden sallivan testisuureen alaisena. Tulokset osoittavat indeksihavaintojen olevan voimakkaasti autokorreloituneita. Käytännössä tämä viittaa siihen, että osaketuotot ovat ennustettavissa menneiden tuottojen avulla ja että markkinat ovat tällä tapaa tehottomat. Tulokset runs-testeistä eivät vahvista indeksihavaintojen autokorreloituneisuutta. Ne ovat tuottojen satunnaisuuden hyväksyviä. Runs-testien tulkintaan liittyy kuitenkin aineisto-ongelma. Oletettavasti reilun kahdentoista vuoden ajalta olevat kuukausihavainnot eivät riitä luotettavien testitulosten saamiseksi. Tästä syystä runs-testien tulokset jäävät viitteellisiksi. Indeksihavaintojen mahdollinen autokorrelaatio on runs-testienkin mukaan positiivinen. Varianssisuhdetestien tulosten perusteella Suomen osakemarkkinat voidaan todeta jossain määrin tehottomiksi. Toisaalta on myös osoitettu, että välttämättä satunnaiskulun hylkääminen ja autokorrelaatio eivät ole riittäviä ehtoja markkinoiden tehokkuuden hylkäämiseksi.