Fiktio asiaohjelmassa. Fiktion käyttö ja syyt TV2:n Ekoistissa.
KETOPAIKKA, PIIA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2002
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Hyväksymispäivämäärä
2002-05-30Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on selvitellä fiktion käyttöä asiaohjelmassa. Faktan ja fiktion sekoittamista televisiojournalismissa on tutkittu vähän, vaikka se on ajoittain noussut puheenaiheeksi Yleisradiossakin. Tutkimuksessa selvitellään TV2:n Nollapilkkuviiden ja Ekoistin tekijöitä haastattelemalla, miksi juuri näissä ohjelmissa fiktio otettiin hyvin keskeiseksi kertomisen tavaksi. Haastatteluiden lisäksi luodaan katsaus Yleisradiossa käytyyn fakta ja fiktio
-keskustelun historiaan.
Ekoisti ja sen edeltäjä Nollapilkkuviisi olivat ensimmäiset ympäristöasioihin keskittyvät makasiiniohjelmat Suomessa. Nollapilkkuviiden tekeminen aloitettiin osana ympäristö- ja kuluttajaprojektia vuonna 1991, jolloin ympäristöasiat olivat Suomessa vähitellen nousemassa suurta yleisöä kiinnostavaksi aiheeksi. Ohjelmassa on alusta asti käytetty fiktiota, ja sen käyttämistä jatkettiin edelleen vuonna 1993 aloitetussa Ekoistissa aina kevääseen 2001 asti, jolloin viimeinen Ekoisti tehtiin.
Tekijät ovat olleet mukana eri aikoina, ja he ovat toimineet eri tehtävissä. Ohjelmahistorian dokumentoinnin tukena ovat tekijöiden kertomusten lisäksi vanhat ohjelmat, lähetyslistat ja Yleisradion vuosikirjat. Fiktion käyttöä ja sen muuttumista ohjelmissa on tarkasteltu eri aikakausina. Tekijät kertovat myös omia näkemyksiään fiktiosta.
Fiktion käytölle Nollapilkkuviidessä ja Ekoistissa on useita syitä. Sillä on haluttu erottua muista samaa aihealuetta sivuavista ohjelmista ja tehdä ohjelmaa tunnistettavaksi. Ympäristöaiheet ovat usein vaikeita kuvittaa televisiossa, joten fiktiota on käytetty havainnollistamisen välineenä. Monet tekijöistä ovat olleet itse kiinnostuneita ympäristöasioista ja heillä on ollut halu motivoida katsojia kiinnostumaan fiktion avulla juuri ympäristöaiheesta. Fiktio on ollut tärkeä viihteellisyyden tuoja - viihteellisyydellä on haluttu houkutella ohjelman pariin sellaisiakin, jotka eivät yleensä asiaohjelmia seuraa. Myös se, että ohjelman esitysaika on usein ollut perjantai-ilta, on vaikuttanut fiktion käyttöön. Lisäksi fiktiolla on haluttu rytmittää makasiiniohjelman rakennetta. Käytännössä fiktion käyttö on ollut paljolti ohjaajien vastuulla, ja he ovat pystyneet konkreettisesti vaikuttamaan siihen.
Fiktion käyttö televisiossa on muuttunut paljon jo Nollapilkkuviiden ja Ekoistin kymmenvuotisen elinkaaren aikana - fiktiota käytetään nykyään entistä runsaammin ja kirjavammin. Faktan ja fiktion sekoittaminen journalismissa on mielenkiintoinen aihepiiri, josta löytyy koko ajan yhä enemmän tutkittavaa.
-keskustelun historiaan.
Ekoisti ja sen edeltäjä Nollapilkkuviisi olivat ensimmäiset ympäristöasioihin keskittyvät makasiiniohjelmat Suomessa. Nollapilkkuviiden tekeminen aloitettiin osana ympäristö- ja kuluttajaprojektia vuonna 1991, jolloin ympäristöasiat olivat Suomessa vähitellen nousemassa suurta yleisöä kiinnostavaksi aiheeksi. Ohjelmassa on alusta asti käytetty fiktiota, ja sen käyttämistä jatkettiin edelleen vuonna 1993 aloitetussa Ekoistissa aina kevääseen 2001 asti, jolloin viimeinen Ekoisti tehtiin.
Tekijät ovat olleet mukana eri aikoina, ja he ovat toimineet eri tehtävissä. Ohjelmahistorian dokumentoinnin tukena ovat tekijöiden kertomusten lisäksi vanhat ohjelmat, lähetyslistat ja Yleisradion vuosikirjat. Fiktion käyttöä ja sen muuttumista ohjelmissa on tarkasteltu eri aikakausina. Tekijät kertovat myös omia näkemyksiään fiktiosta.
Fiktion käytölle Nollapilkkuviidessä ja Ekoistissa on useita syitä. Sillä on haluttu erottua muista samaa aihealuetta sivuavista ohjelmista ja tehdä ohjelmaa tunnistettavaksi. Ympäristöaiheet ovat usein vaikeita kuvittaa televisiossa, joten fiktiota on käytetty havainnollistamisen välineenä. Monet tekijöistä ovat olleet itse kiinnostuneita ympäristöasioista ja heillä on ollut halu motivoida katsojia kiinnostumaan fiktion avulla juuri ympäristöaiheesta. Fiktio on ollut tärkeä viihteellisyyden tuoja - viihteellisyydellä on haluttu houkutella ohjelman pariin sellaisiakin, jotka eivät yleensä asiaohjelmia seuraa. Myös se, että ohjelman esitysaika on usein ollut perjantai-ilta, on vaikuttanut fiktion käyttöön. Lisäksi fiktiolla on haluttu rytmittää makasiiniohjelman rakennetta. Käytännössä fiktion käyttö on ollut paljolti ohjaajien vastuulla, ja he ovat pystyneet konkreettisesti vaikuttamaan siihen.
Fiktion käyttö televisiossa on muuttunut paljon jo Nollapilkkuviiden ja Ekoistin kymmenvuotisen elinkaaren aikana - fiktiota käytetään nykyään entistä runsaammin ja kirjavammin. Faktan ja fiktion sekoittaminen journalismissa on mielenkiintoinen aihepiiri, josta löytyy koko ajan yhä enemmän tutkittavaa.