Perspectives on Semi-modals with is to as a Case in Point
HALME, EEVA (2002)
2002
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2002-06-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10827
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10827
Sisällysluettelo
Table of Contents: 1 Introduction 1 2 Background 4 2.1 The NICE Properties 4 2.2 TNP Tense, Negation, Passivization 9 3 Semi-modals - Main verbs, Auxiliaries or neither? 16 3.1 Examples of Classifications 16 3.2 Examples of Possible Groupings 19 3.2.1 Marginal Auxiliaries 19 3.2.2 Be + Lexical Item + to Infinitive 23 3.2.3 Idiomatic Phrases: have got to, had better (‘d better) and would rather 32 3.2.4 Is to 37 3.2.5 Have to 39 3.3 Semi-modals in relation to each other 41 4 Corpus Findings on is to 44 4.1 The Meanings of is to 49 4.1.1 Planned Future 49 4.1.2 Destiny 51 4.1.3 Possibility 53 4.1.4 Instructions and Commands 55 4.1.5 To blame 57 4.1.5.a Modifiers 59 4.1.5.b Combinations with Other Modals 62 4.1.6 Is to in Relation with Other Modals 63 4.2 General Remarks on the Data 71 4.2.1 The Different Forms of is to 71 4.2.2 The Negatives 73 5 Historical Aspects of the Semi-modals 75 5.1 Major Changes in Modal Verbs in the Middle English Period 75 5.2 Why Did Semi-modals Appear?77 5.3 Historical is to 79 6 Conclusion 85 Bibliography 89
Tiivistelmä
Tutkimuksessa vertaillaan eri semimodaalisten verbien lauseopillisia ominaisuuksia, ja lähemmän tarkastelun kohteena on verbi is to, jonka esiintymistä tarkastelen kahdessa eri korpuksessa. Toinen korpus, British National Corpus (BNC) sisältää esimerkkejä nykyenglannin puhutusta ja kirjoitetusta kielestä ja toinen, COPCA (Century of Prose, Part A), otteita 1700-luvun englantilaisesta proosasta.
Tutkimuksen alussa esitellään erilaisia modaaliverbien tunnusmerkkejä, joiden avulla semimodaalisia verbejä myöhemmin tarkastellaan. Näihin tunnusmerkkeihin kuuluvat esimerkiksi apuverbeille tunnusomaiset NICE-ominaisuudet. Lisäksi esitellään ns. TNP-testit, joiden avulla pyritään määrittämään, onko tutkittu verbi osa yksinkertaista vai monimutkaista verbilauseketta. Koska kirjallisuudessa semimodaalisiin verbeihin on viitattu usealla eri nimikkeellä, ja tähän ryhmään on käsitetty kuuluvan eri verbejä, tutkielmassa käsitellään myös tieteellisessä kirjallisuudessa esiintyvää terminologiaa, sekä eri verbiryhmiä, joihin kyseisillä termeillä on viitattu.
TNP-testien perusteella voidaan sanoa, että semimodaaliset verbit ovat hyvin heterogeeninen verbiryhmä, eikä voida osoittaa, että ne olisivat joko yksinkertaisten tai monimutkaisten verbilausekkeiden osia. Jopa yksittäisten verbien kohdalla TNP-testien tulokset vaihtelevat välillä hyvinkin paljon. Vertailemalla semimodaalisten verbiryhmien NICE-ominaisuuksia muodostetaan jatkumo, jonka kahtena ääripäänä ovat modaaliset verbit ja leksikaaliset verbit. Lähimpänä leksikaalisia verbejä todetaan olevan verbin have to, kun taas jatkumon ’modaalisimmassa’ päässä ovat verbit ought ja is to.
Verbiä is to tarkastellaan ensin nykyenglannissa; tutkittavana aineistona on sata miljoonaa sanaa käsittävä BNC. Tutkimuksen runkona käytetään Palmerin (1979, 1987) verbille määrittämää neljää päämerkitystä: tietoisesti suunniteltu tulevaisuus, kohtalonomainen tulevaisuus, mahdollisuus, ja käsky tai ohjeenomainen suositus. Aineiston perusteella voidaan sanoa, että osalla merkityksistä on enemmän mahdollisia aikamuotoja kuin Palmerin määrityksessä. Esimerkiksi kohtalonomaisen tulevaisuuden ilmaisemisen on mahdollista myös preesensissä, mistä historiallisessa aineistossa löytyykin useita esimerkkejä. Verbillä on lisäksi kolme idiominomaista merkitystä. Näistä mielenkiintoisimmaksi osoittautui sanonta is to blame, jolla todetaan olevan erilaisia syntaktisia ominaisuuksia kuin is to verbillä muuten. Kiinnostava huomio on esimerkiksi se, että vielä 1700-luvun englannissa is to verbillä oli ei-finiittisiä muotoja, mutta nykyenglannissa is to verbin ainoat ei-finiittiset muodot esiintyivät ilmaisun is to blame yhteydessä.
Is to verbin historiallista käyttöä tarkastellaan 300 000 sanaa käsittävässä COPCA-korpuksessa. Vaikka osa verbin käyttötavoista on suhteellisen samanlaisia kuin nykyenglannissa, myös eroja löytyi. Koska historiallinen aineisto on suhteellisen pieni, varsinaisia johtopäätöksiä muutoksista verbin käyttötavoissa ei ole tehty. Materiaalin perusteella voidaan kuitenkin olettaa, että 1700-luvulla is to verbin käyttö on ollut monipuolisempaa kuin nykyään.
Tutkimuksen alussa esitellään erilaisia modaaliverbien tunnusmerkkejä, joiden avulla semimodaalisia verbejä myöhemmin tarkastellaan. Näihin tunnusmerkkeihin kuuluvat esimerkiksi apuverbeille tunnusomaiset NICE-ominaisuudet. Lisäksi esitellään ns. TNP-testit, joiden avulla pyritään määrittämään, onko tutkittu verbi osa yksinkertaista vai monimutkaista verbilauseketta. Koska kirjallisuudessa semimodaalisiin verbeihin on viitattu usealla eri nimikkeellä, ja tähän ryhmään on käsitetty kuuluvan eri verbejä, tutkielmassa käsitellään myös tieteellisessä kirjallisuudessa esiintyvää terminologiaa, sekä eri verbiryhmiä, joihin kyseisillä termeillä on viitattu.
TNP-testien perusteella voidaan sanoa, että semimodaaliset verbit ovat hyvin heterogeeninen verbiryhmä, eikä voida osoittaa, että ne olisivat joko yksinkertaisten tai monimutkaisten verbilausekkeiden osia. Jopa yksittäisten verbien kohdalla TNP-testien tulokset vaihtelevat välillä hyvinkin paljon. Vertailemalla semimodaalisten verbiryhmien NICE-ominaisuuksia muodostetaan jatkumo, jonka kahtena ääripäänä ovat modaaliset verbit ja leksikaaliset verbit. Lähimpänä leksikaalisia verbejä todetaan olevan verbin have to, kun taas jatkumon ’modaalisimmassa’ päässä ovat verbit ought ja is to.
Verbiä is to tarkastellaan ensin nykyenglannissa; tutkittavana aineistona on sata miljoonaa sanaa käsittävä BNC. Tutkimuksen runkona käytetään Palmerin (1979, 1987) verbille määrittämää neljää päämerkitystä: tietoisesti suunniteltu tulevaisuus, kohtalonomainen tulevaisuus, mahdollisuus, ja käsky tai ohjeenomainen suositus. Aineiston perusteella voidaan sanoa, että osalla merkityksistä on enemmän mahdollisia aikamuotoja kuin Palmerin määrityksessä. Esimerkiksi kohtalonomaisen tulevaisuuden ilmaisemisen on mahdollista myös preesensissä, mistä historiallisessa aineistossa löytyykin useita esimerkkejä. Verbillä on lisäksi kolme idiominomaista merkitystä. Näistä mielenkiintoisimmaksi osoittautui sanonta is to blame, jolla todetaan olevan erilaisia syntaktisia ominaisuuksia kuin is to verbillä muuten. Kiinnostava huomio on esimerkiksi se, että vielä 1700-luvun englannissa is to verbillä oli ei-finiittisiä muotoja, mutta nykyenglannissa is to verbin ainoat ei-finiittiset muodot esiintyivät ilmaisun is to blame yhteydessä.
Is to verbin historiallista käyttöä tarkastellaan 300 000 sanaa käsittävässä COPCA-korpuksessa. Vaikka osa verbin käyttötavoista on suhteellisen samanlaisia kuin nykyenglannissa, myös eroja löytyi. Koska historiallinen aineisto on suhteellisen pieni, varsinaisia johtopäätöksiä muutoksista verbin käyttötavoissa ei ole tehty. Materiaalin perusteella voidaan kuitenkin olettaa, että 1700-luvulla is to verbin käyttö on ollut monipuolisempaa kuin nykyään.