Isäksi - esikoisensa saaneiden miesten isyys
KOIVISTO, HELJÄ (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KOIVISTO, HELJÄ
2002
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2002-05-27Sisällysluettelo
1.Tutkimuksen lähtökohdat 1.1 Tutkimuksen tausta ja tarkoitus 1.2 Tutkimuskysymys 2. Isyys 2.1 Monitasoinen isyys 2.2 Muuttuva isyystutkimus 2.3. Muuttuva isyys 2.4 Nykyisät 2.4.1 "Uudet" isät 2.4.2 Muut isät 2.5 Isyyden muokkaajat 2.5.1 Isyyteen vaikuttajat 2.5.2 Isänän isien ketjussa 3. Isäksi tuleminen 3.1 Esikoista odottava mies 3.2 Isäksi työskentely 3.3 Isän tukeminen 3.4 Ensihetket isänä 3.4.1 Lapsen syntymä 3.4.2 Merkitykselliset ensikontaktit 4. Isänä oleminen 4.1 Mikä muuttuu ? 4.1.1 Elämä muuttuu 4.1.2 Mies muuttuu 4.1.3 Muutoksiin suhtautuminen 4.2 Lapsi antaa.. 4.3. ..ja lapsi ottaa 4.4 Isän merkitys 5. Tutkimuksen toteutus 5.1 Tutkimuksen kohderyhmä 5.2 Aineiston hankinta 5.3 Aineiston analyysi 5.3.1 Analyysitekniikat 5.3.2 Summamuuttujat 5.1 Menetelmien arviointia 6. Isien perustiedot 7. Esikoisen odotus ja isyyteen valmistautuminen 7.1 Raskauden suunnittelu ja sujuminen 7.2 Isien ajatuksia odotusaikana 7.2.1 Henkinen kasvu, epävarmuus ja tulevaisuusorientaatio 7.2.2 Ajatuksiin vaikuttavia tekijöitä 7.2.3 Muita mietteitä 7.3 Isien mukanaolo raskaudessa 7.3.1 Puoliso- ja vauvasuuntautuneisuus 7.3.2 Osallistuminen äitiyshuollon palveluihin 7.4 Isä ja syntymätön lapsi 7.4.1 Mielikuvia lapsesta 7.4.2 Toiveiden lapsi 7.4.2.1 Sukupuolitoive 7.4.2.2 Terve lapsi ja muita toiveita 7.4.3 Työnimi 7.4.4 Ultrassa näkyy uusi elämä 7.5 Lapsen odotus isien kuvaamana 8. Lapsen syntymä 8.1 Isät synnytyksessä 8.2 Isien synnytyskokemus 8.3 Isät synnytyssairaalan asiakkaina 8.4 Vastasyntyneet isät ja vauvat 9. Edessä tulevaisuu isänä 9.1 Isät kotona 9.2 Mikä muuttuu? 9.3 Isien näkemyksiä isyydestä 9.3.1 Stressi 9.3.2 "Uusi" ja traditionaalinen isyys 9.4 Isän rooli perheessä 9.4.1 Lapsen- ja kodinhoito 9.4.2 Isän tehtävät ja velvollisuudet 9.5 Parasta isyydessä 9.6 Pahinta isyydessä 10. Millaista isyyttä halutaan 10.1 Hyviä isän ominaisuuksia 10.2 Huonoja isän ominaisuuksia 10.3 Millainen isä haluaisi olla 10.4 Mitä haluaisi tehdä samoín kuin oma isä! 10.5 Mitä haluaa tehdä toisin 11. Pohdinta 11.1 Tärkeimmät tutkimustulokset lyhyesti 11.2 Yhteys aiempiin tutkimuksiin 11.3 Tutkimuksen arviointia 11.4 Lopuksi
Tiivistelmä
Tutkielman aihe on esikoisensa saaneiden miesten kokemukset ja ajatukset lapsen odotuksesta, syntymästä, isäksi tulosta ja isänä olosta. Tarkastelin aihetta siitä näkökulmasta, mitä isien ajatukset ja toiminta kertovat heidän isyyteen valmistautumisestaan, odotuksistaan isyyden suhteen, isyysihanteistaan ja merkityksestään isänä heti esikoisen syntymän jälkeen, ennen kokemuksia isyyden arjesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada uutta tietoa isäksi tulosta varsinkin äitiyshuollon henkilöstön käyttöön. Ymmärryksen lisääminen tästä miehellekin merkityksellisestä elämäntilanteesta auttaa odottavien parien ja esikoisensa saaneiden vanhempien kanssa työskentelyssä. Tutkimusaineiston keräsin lomakkeella Tampereen yliopistollisesta sairaalasta kesällä 1999 ja lomakkeen palautti 150 isää. Lomake sisälsi sekä monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Tutkimusmenetelminä oli kvantitatiivisen aineiston käsittely SPSS-ohjelmalla ja avovastausten käsittely laadullisena materiaalina, lähinnä luoden niistä erilaisia kategorioita. Käyttämiäni tilastomenetelmiä olivat korrelaatiokertoimet, ristiintaulukointi ja summamuuttujien keskiarvovertailut t-testillä ja yksisuuntaisella varianssianalyysillä. Tuloksista tuli esiin, että isyys on enemmän yksilöllinen asia kuin joistakin taustatekijöistä riippuva. Yhdelläkään tutkitulla taustamuuttujalla ei ollut vaikutuksia niin moneen isäksi tulon tai isänä olon alueeseen, että sitä voitaisiin pitää ratkaisevana tekijänä miehen isyydelle. Isät olivat olleet aktiivisesti mukana lapsen odotuksessa sekä ajatusten että toiminnan tasolla. Varsinkin työ- ja muut kiireet vaikuttavat isien osallistumattomuuteen, mutta myös asenteilla on vaikutusta. Isät haluavat olla lapsilleen läsnäolevia ja luoda heihin hyvät suhteet. Periaatteen tasolla isät suhtautuvat hyvin myönteisesti isän ja äidin jaettuun vanhemmuuteen ja kokevat oman merkityksensä vanhempana tärkeäksi. Koska isien asenteet ovat myönteisiä aktiivisena vanhempana olemista kohtaan, niin yhteiskunnan sekä perheiden kanssa työskentelevien tahojen tulisi varmistaa, että isien mahdollisuudet toteuttaa omia isyyihanteitaan ovat todellisia. Myös perheen sisällä äitien pitäisi antaa puolisolleen mahdollisuus päästä mukaan lapsen hoitoon. Mutta koska isyys on yksillöllistä, niin miehille täytyy myös suoda oikeus toteuttaa sitä yksilöllisesti.