Ryhmässä! Nuoret aktiivisina toimijoina Iltalehden kansalaisjournalismikokeilussa.
ITKONEN, LEILA (2002)
2002
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2002-05-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10787
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10787
Sisällysluettelo
1 JOHDANTO 1.1 Mistä MIKSI-projekti alkoi? 1.2 Työn tavoitteet ja rakenne 1.3 Kiitokset 2 NUORET JA MEDIA 2.1 Nuoruuden määrittelystä 2.2 Nuoret ja pirstoutunut nuorisokulttuuri 2.3 Nuoret ja yhteiskunnallinen osallistuminen 2.4 Nuoret ja ja mediankäyttö 2.4.1 Taustaa 2.4.2 Nuorten media-arki 2.4.3 Nuoret ja printtimedia 2.4.4 Nuoret ja sanomalehdet 2.5 Nuorten representaatio journalismissa 2.5.1. Media: tähtäimessä uusi sukupolvi 2.5.2 Lehikoisen nuorisokategorisointi 2.5.3 Kurkistus nuorisokirjoitteluun vuonna 2001 2.6 Omakuva vai väärä kuva? Nuorten kritiikkiä 2.6.1 Aikuisten suulla 2.6.2 Nuori, hervantalainen ja työtön - samalla viivalla? 2.6.3 Nuoret paitsiossa 2.7 Nuorten tarpeet ja toiveet 2.7.1 Vaihtelua, visuaalisuutta 2.7.2 Pysyykö printtimedia perässä? 3 KANSALAISJOURNALISMI - KÄDENOJENNUS NUORILLE 3.1 Ääni äänettömille - ääni nuorille 3.2 Kansalaisjournalistiset hankkeet 3.3 Tausta ja versominen Yhdysvalloissa 3.4 Usko osallistuvaan demokratiaan 3.5 Kansalaisjournalistiset keskusteluryhmät julkisona 3.6 Keskusteluryhmät laadullisessa tutkimuksessa 3.7 Kansalaisjournalististen ja muiden haastatteluryhmien erot 3.8 Tutkimuskysymykset 3.8.1 Pääsy, keskustelevuus ja harkitsevuus Pääsy Keskustelevuus Harkitsevuus 3.8.2 Muut analyysin kohteet 3.9 Oppia aiemmasta 3.9.1 Kansalaisjournalismi Yhdysvalloissa Esimerkkejä paikallis- ja nuorisoprojekteista 3.9.2 Suomessa Aamulehden kokeilut Savon Sanomien kokeilut 3.9.3 Kansalaisjournalismi kriittisin silmin 3.9.3.1 Teoriasta 3.9.3.2 Kritiikin kritiikkiä 3.9.3.3 Juttutyypeistä 3.9.3.4 Mahdollisuuksista ja sudenkuopista 3.9.3.5 Keskustelijoiden asemasta 4 SANOISTA TEKOIHIN: ILTALEHDEN MIKSI-RYHMÄ 4.1 Etukäteisvalmistelut 4.1.1 Hankkeen hyväksyttäminen toimituksessa 4.1.2 Ryhmän kokoaminen ja koostumus Ryhmäkoko Osallistujarakenne Osallistujien valinta Ryhmäläisten sitouttaminen Muu valmistautuminen 4.2 Juttusarjan konteksti 4.2.1 Iltalehden Viikkolehti 4.2.2 Toimituksellisen tiimin muodostaminen 4.2.3 Toimittajan ja moderaattorin roolin hahmottaminen 4.3 Ryhmätapaamiset 4.3.1 Toiveista keskustelujen agendaksi 4.3.2 Tutustumistapaaminen Ryhmäläisten toiveet Tutustumistapaamisen jatko Ryhmähengen muodostuminen 4.3.3 Ensimmäinen keskustelu Teemana ”nuoruus elämänvaiheena” 4.3.4 Toinen keskustelu Teemana ”nuoret, päihteet ja syrjäytyminen” Arkoja keskustelunaiheita 4.3.5 Kolmas keskustelu Teemana ”nuoret ja koulu” 4.3.6 Yleistä keskusteluista 4.3.7 Projektin päättäjäiset 4.3.8 Keskustelujen onnistumisesta 4.4 Keskusteluista juttusarjaksi 4.4.1 Etukäteisideoista 4.4.2 Juttujen kirjoittaminen 4.4.3 MIKSI-sarjan ensimmäinen osa Nuori malli kuvituskuvassa 4.4.4 MIKSI-sarjan toinen osa 4.4.5. MIKSI-sarjan kolmas osa 4.4.6. Yleistä tarkastusprosessista 4.5 Yhteistyö Iltalehdessä 4.5.1 Valokuvaajan roolista 4.5.2 Taittajan roolista 4.5.3 Yhteistyö esimiestasolla 4.5.4 Ideoita tulevaan 4.6 Juttusarjan saama huomio Iltalehdessä 4.6.1 Juttusarjan sijoittuminen Viikkolehdessä 4.6.2 Omassa ilmoittelussa 4.6.3 Muu näkyvyys 4.7 Projektin vastaanotto 4.7.1 Viikkolehden syyskokouksessa 4.7.2 Toimituksessa juttusarjan aikana 4.7.3 Lukijoiden keskuudessa 4.7.4. Ryhmäläisten tuntemukset kyselyssä Ryhmässä Jutuista Jatkosta 4.8 Taistelu sananvapaudesta 4.8.1 Keskustelusta jälkipyykkiin 4.8.2 ”Tapaus Juurikkala” Työnantajapuoli vastaa Juurikkalan ensireaktio Lausunnon käsittelyn jatko ”Myrskyn silmä” Internetissä Huomio Helsingissä Media-asiamiestä olisi kaivattu ”Tapaus Juurikkalan” päätös Ryhmäläisen kritiikkiä Ennakkosensuuria vai ei? Toimittajan(kin) piinapenkki 5 PÄÄTELMÄT 5.1 Kannattiko nuorten esiin tuominen? 5.2 Onnistuiko kokeilu? 5.3 Mitä mieltä teksteistä? 5.4 Mitä jatkossa?
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielman aiheena on nuoret ja kansalaisjournalismi. Kyseessä on journalistinen lopputyö, johon liittyvä kolmiosainen juttusarja julkaistiin Iltalehden Viikkolehdessä syksyllä 2001. Neljän nuoren ja kolmen aikuisen ryhmä keskusteli nuoruudesta sekä nuorten elämäntilanteeseen liittyvästä problematiikasta projektin aikana. Minä työstin MIKSI-juttusarjan kansalaisryhmän keskustelujen pohjalta.
Toivoin, että juttusarjani lisäisi paitsi ymmärrystä nuorten elämänvaihetta kohtaan myös parantaisi nuorten ja aikuisten välistä dialogia sekä ennen kaikkea tarjoisi nuorille mahdollisuuden toimia aktiivisina oman elämänvaiheensa asiantuntijoina. Journalistisen lopputyöni tavoitteena on ylipäänsä vankentaa nuorten asemaa journalismissa.
Taustoittaakseni pyrkimystäni olen käynyt läpi kaiken löytämäni Suomessa tehdyn nuorten mediarepresentaatiota sekä nuorten ja median suhdetta käsittelevän tutkimuksen. Toistaiseksi nuori palvelee journalismia valitettavan usein joko mykkänä objektina tai vuodenkierron mittarina, kuten Lehikoinen (2001) toteaa Sanomalehtien Liitolle tekemässään selvityksessä.
Minun pro gradu -työni teoreettisena viitekehyksenä toimii kansalaisjournalismi. Kansalaisjournalismin keskeinen argumentti on se, että elinvoimainen julkinen elämä on elinehto niin journalismin kuin demokratian olemassaolon kannalta. Kansalaisjournalismi pyrkii päästämään "äänettömät ääneen”. Myös nuoret lukeutuvat "äänettömiin" niin keräämäni tutkimustiedon kuin MIKSI-ryhmäläisten henkilökohtaisten kokemusten perusteella. Kansalaisjournalistisesti ajateltuna tiedotusvälineiden tulisi kuitenkin toimia päinvastaisesti eli tarjota areena kansalaiskeskustelulle.
Tutkielmani empiirisessä osassa kuvaan journalistisen lopputyöni etenemistä aina MIKSI-ryhmän kokoamisesta juttusarjan kirjoittamiseen sekä ryhmäläisten projektista antamaan palautteeseen. Vertaan MIKSI-ryhmän toimivuutta myös muihin Suomessa toimineisiin kansalaisjournalistisiin keskusteluryhmiin. Lisäksi pyrin analysoimaan omaa rooliani ryhmän vetäjänä. Toimenkuvaani kuului paitsi MIKSI-ryhmän keskustelujen eteenpäin vieminen myös juttujen kirjoittaminen.
Työprosessin aikana pyrin vastuuttamaan myös keskustelijat projektiin sekä kuuntelemaan heidän toiveitaan juttujen painotuksista. Ryhmäläiset saivat päättää keskustelujensa agendan itsenäisesti etukäteen annettujen väljien raamien puitteissa.
Omassa työssäni pyrin selvittämään nuorten mediarepresentaation ohella myös sitä, millä tavalla kansalaisjournalismista voitaisiin tehdä luontevampi osa suomalaista toimituskäytäntöä. Nähdäkseni kansalaisjournalismia kohtaan tunnetaan suhteettoman suurta ennakkoluuloa. Toimittajakunnan keskuudessa epäillään jopa, että menetelmä tekee - jos ei toimittajia kokonaan tarpeettomiksi - niin ainakin siirtää ammattikunnan edustajat sivustaseuraajiksi. Tutkijapiireissä taas upotaan mielestäni turhankin syvälle suohon esimerkiksi pohdittaessa kansalaisjournalismin demokratiakäsitystä.
Itse koin yhdeksi journalistisen lopputyöni keskeisemmäksi tulokseksi sen, että tekemällä oppii. Haluan viitoittaa oman työni avulla tietä tuleville kansalaisjournalistisille hankkeille. Nähdäkseni kansalaisjournalismi voi lisätä nuorten mielenkiintoa perinteisiä medioita kohtaan. Ainakin MIKSI-ryhmä osoitti, että nuoret ovat erittäin innostuneita vuorovaikutuksesta myös printtimedian kanssa. He eivät tyydy sivustaseuraajan rooliin, onhan uusien medioiden maailmaan kasvanut sukupolvi tottunut interaktioon jo suhteessaan uusiin medioihin.
Toivoin, että juttusarjani lisäisi paitsi ymmärrystä nuorten elämänvaihetta kohtaan myös parantaisi nuorten ja aikuisten välistä dialogia sekä ennen kaikkea tarjoisi nuorille mahdollisuuden toimia aktiivisina oman elämänvaiheensa asiantuntijoina. Journalistisen lopputyöni tavoitteena on ylipäänsä vankentaa nuorten asemaa journalismissa.
Taustoittaakseni pyrkimystäni olen käynyt läpi kaiken löytämäni Suomessa tehdyn nuorten mediarepresentaatiota sekä nuorten ja median suhdetta käsittelevän tutkimuksen. Toistaiseksi nuori palvelee journalismia valitettavan usein joko mykkänä objektina tai vuodenkierron mittarina, kuten Lehikoinen (2001) toteaa Sanomalehtien Liitolle tekemässään selvityksessä.
Minun pro gradu -työni teoreettisena viitekehyksenä toimii kansalaisjournalismi. Kansalaisjournalismin keskeinen argumentti on se, että elinvoimainen julkinen elämä on elinehto niin journalismin kuin demokratian olemassaolon kannalta. Kansalaisjournalismi pyrkii päästämään "äänettömät ääneen”. Myös nuoret lukeutuvat "äänettömiin" niin keräämäni tutkimustiedon kuin MIKSI-ryhmäläisten henkilökohtaisten kokemusten perusteella. Kansalaisjournalistisesti ajateltuna tiedotusvälineiden tulisi kuitenkin toimia päinvastaisesti eli tarjota areena kansalaiskeskustelulle.
Tutkielmani empiirisessä osassa kuvaan journalistisen lopputyöni etenemistä aina MIKSI-ryhmän kokoamisesta juttusarjan kirjoittamiseen sekä ryhmäläisten projektista antamaan palautteeseen. Vertaan MIKSI-ryhmän toimivuutta myös muihin Suomessa toimineisiin kansalaisjournalistisiin keskusteluryhmiin. Lisäksi pyrin analysoimaan omaa rooliani ryhmän vetäjänä. Toimenkuvaani kuului paitsi MIKSI-ryhmän keskustelujen eteenpäin vieminen myös juttujen kirjoittaminen.
Työprosessin aikana pyrin vastuuttamaan myös keskustelijat projektiin sekä kuuntelemaan heidän toiveitaan juttujen painotuksista. Ryhmäläiset saivat päättää keskustelujensa agendan itsenäisesti etukäteen annettujen väljien raamien puitteissa.
Omassa työssäni pyrin selvittämään nuorten mediarepresentaation ohella myös sitä, millä tavalla kansalaisjournalismista voitaisiin tehdä luontevampi osa suomalaista toimituskäytäntöä. Nähdäkseni kansalaisjournalismia kohtaan tunnetaan suhteettoman suurta ennakkoluuloa. Toimittajakunnan keskuudessa epäillään jopa, että menetelmä tekee - jos ei toimittajia kokonaan tarpeettomiksi - niin ainakin siirtää ammattikunnan edustajat sivustaseuraajiksi. Tutkijapiireissä taas upotaan mielestäni turhankin syvälle suohon esimerkiksi pohdittaessa kansalaisjournalismin demokratiakäsitystä.
Itse koin yhdeksi journalistisen lopputyöni keskeisemmäksi tulokseksi sen, että tekemällä oppii. Haluan viitoittaa oman työni avulla tietä tuleville kansalaisjournalistisille hankkeille. Nähdäkseni kansalaisjournalismi voi lisätä nuorten mielenkiintoa perinteisiä medioita kohtaan. Ainakin MIKSI-ryhmä osoitti, että nuoret ovat erittäin innostuneita vuorovaikutuksesta myös printtimedian kanssa. He eivät tyydy sivustaseuraajan rooliin, onhan uusien medioiden maailmaan kasvanut sukupolvi tottunut interaktioon jo suhteessaan uusiin medioihin.