Suomalaisia tosimiehiä. Maskuliinisuuden representaatiot genrerajoitteisesta näkökulmasta elokuvissä Häjyt, Kulkuri ja joutsen sekä Rukajärven tie.
TIETÄVÄINEN, RIIKKA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
TIETÄVÄINEN, RIIKKA
2002
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2002-05-20Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on tarkastella millainen on nykyaikainen suomalainen tosimies. Lähtökohtana on ajatus perinteisen maskuliinisuuden ajautumisesta kriisiin muuttuneessa yhteiskunnassa ja näin syntyneestä tarpeesta uudenlaiselle miesmallille. Näkökulmina uuteen tosimaskuliinisuuteen käytetään 1990-luun kolmea suosittua kotimaista elokuvaa Häjyt, Kulkuri ja joutsen sekä Rukajärven tie. Elokuvat on valittu aineistoksi sekä niiden katsojamenestyksen takia että niiden mieskeskeisyyden tähden.
Esityskonteksti vaikuttaa suuresti siihen, mitä ja erityisesti miten representoidaan. Jotta yhteisen, taustalla vaikuttavan tosimiehen mallin etsiminen kolmesta erilaisesta elokuvasta olisi järkevää, esityskontekstin eli elokuvan lajityypin vaikutus mieskuviin on suljettava ulkopuolelle. Tarkastelun keskiöön nousevatkin täten elokuvien mieheyden representaatioille yhteiset, mutta yksittäisten lajityyppien vaatimusten ulkopuolelle jäävät piirteet. Tutkielmassa luodaan aiempien teorioiden avulla kuva miehestä ja miehisestä. Nämä hahmotukset toimivat pohjana pohdittaessa mieskuvassa tapahtunutta muutosta.
Tutkimusmenetelmä on laadullinen sisällönanalyysi. Aineiston erittely ja tulkinta toteutetaan kaksikohtaisen tulkintakehyksen avulla. Analyysin ensimmäinen osa erittelee maskuliinisuutta neljän rajatun puolen avulla ja vastaa kysymykseen tosimiehen ominaisuuksista ja piirteistä. Toisessa osassa tarkastellaan vuorovaikutusulottuvuuksia yksittäisen miehen ja ympäröivän maailman välillä sekä tässä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa syntyviä merkityksiä, jotka antavat lopulliset merkitykset sukupuolelle "mies".
Aineiston perusteella tosimiehen kuvan voi sanoa olevan muutoksessa. Lajityyppierojensa ulkopuolella elokuvat välittävät hyvin samankaltaista mieskuvaa, jossa yhdistyy vanhana piirteenä fyysinen pärjääminen ja suorittaminen sekä uutena piirteenä henkinen joustavuus. Aineisto korostaa tunteiden käsittelemisen tärkeyttä ja miehen valmiutta neuvotella omasta maskuliinisuudestaan päinvastoin kuin mieselokuvissa on yleensä tehty. Samankaltaisina toistuvat maskuliinisuuden representaatiot muodostavat täten uutta kulttuurista konventiota lisäämällä vakiintuneeseen mieskuvaan tunteellisen elementin.
Tutkimuksen tulos problematisoi osaltaan mieheyden käsittämisen yhdenlaisena tai universaalina. Tosimies ei ole mies, joka yksioikoisesti täyttää maskuliinisuksi määritellyt ominaisuudet tai piirteet. Tosimies syntyy, kun mies löytää neuvottelun ja tasapainoilun seurauksena oman maskuliinisuutensa maailmassa, eräänlaisen yksityisten ja julkisten miehuuden vaatimusten yhdistelmän. Näitä yhdistelmiä voi olla monenlaisia, kuten tosimiehiäkin, mikä nousee yhdeksi keskeiseksi tutkimustulokseksi. Tärkeää olisi, että erilaiset vaihtoehdot nähtäisiin toisilleen rinnasteisina ja keskenään tasavertaisina.
Esityskonteksti vaikuttaa suuresti siihen, mitä ja erityisesti miten representoidaan. Jotta yhteisen, taustalla vaikuttavan tosimiehen mallin etsiminen kolmesta erilaisesta elokuvasta olisi järkevää, esityskontekstin eli elokuvan lajityypin vaikutus mieskuviin on suljettava ulkopuolelle. Tarkastelun keskiöön nousevatkin täten elokuvien mieheyden representaatioille yhteiset, mutta yksittäisten lajityyppien vaatimusten ulkopuolelle jäävät piirteet. Tutkielmassa luodaan aiempien teorioiden avulla kuva miehestä ja miehisestä. Nämä hahmotukset toimivat pohjana pohdittaessa mieskuvassa tapahtunutta muutosta.
Tutkimusmenetelmä on laadullinen sisällönanalyysi. Aineiston erittely ja tulkinta toteutetaan kaksikohtaisen tulkintakehyksen avulla. Analyysin ensimmäinen osa erittelee maskuliinisuutta neljän rajatun puolen avulla ja vastaa kysymykseen tosimiehen ominaisuuksista ja piirteistä. Toisessa osassa tarkastellaan vuorovaikutusulottuvuuksia yksittäisen miehen ja ympäröivän maailman välillä sekä tässä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa syntyviä merkityksiä, jotka antavat lopulliset merkitykset sukupuolelle "mies".
Aineiston perusteella tosimiehen kuvan voi sanoa olevan muutoksessa. Lajityyppierojensa ulkopuolella elokuvat välittävät hyvin samankaltaista mieskuvaa, jossa yhdistyy vanhana piirteenä fyysinen pärjääminen ja suorittaminen sekä uutena piirteenä henkinen joustavuus. Aineisto korostaa tunteiden käsittelemisen tärkeyttä ja miehen valmiutta neuvotella omasta maskuliinisuudestaan päinvastoin kuin mieselokuvissa on yleensä tehty. Samankaltaisina toistuvat maskuliinisuuden representaatiot muodostavat täten uutta kulttuurista konventiota lisäämällä vakiintuneeseen mieskuvaan tunteellisen elementin.
Tutkimuksen tulos problematisoi osaltaan mieheyden käsittämisen yhdenlaisena tai universaalina. Tosimies ei ole mies, joka yksioikoisesti täyttää maskuliinisuksi määritellyt ominaisuudet tai piirteet. Tosimies syntyy, kun mies löytää neuvottelun ja tasapainoilun seurauksena oman maskuliinisuutensa maailmassa, eräänlaisen yksityisten ja julkisten miehuuden vaatimusten yhdistelmän. Näitä yhdistelmiä voi olla monenlaisia, kuten tosimiehiäkin, mikä nousee yhdeksi keskeiseksi tutkimustulokseksi. Tärkeää olisi, että erilaiset vaihtoehdot nähtäisiin toisilleen rinnasteisina ja keskenään tasavertaisina.