Hedge-rahastojen strategiat, tuloksellisuus ja riskit.
ROSVALL, EEVAMARI (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
ROSVALL, EEVAMARI
2002
Kansantaloustiede - Economics
Taloudellis-hallinnollinen tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2002-05-23Sisällysluettelo
1 JOHDANTO 4 2 HEDGE-RAHASTOJEN ESITTELY 6 2.1 Hedge-rahastojen historia 6 2.2 Hedge-rahastot tänään 7 2.2.1 Hedge-rahastojen lukumäärä ja sijaintivaltiot 7 2.2.2 Hedge-rahastojen rakenteelliset ominaisuudet 9 3 HEDGE-RAHASTOJEN SIJOITUSSTRATEGIAT 11 3.1 Suorat sijoitusstrategiat 11 3.2 Epäsuorat sijoitusstrategiat 15 3.3 Hyödykekauppa ja multirahastot 23 4 HEDGE-RAHASTOJEN TULOKSELLISUUS 24 4.1 Lineaarinen mallintaminen 24 4.1.1 Tutkimukset ja niiden data sekä tuotot 24 4.1.2 Sharpen luku 30 4.1.3 Keskiarvo-varianssianalyysi 32 4.1.4 Varaluokkatekijämalli ja Sharpen tyylianalyysi 35 4.2 Epälineaarinen mallintaminen 41 4.2.1 Trendiä seuraavan strategian mallintaminen menneen haara optiolla 43 4.2.2 Hedge-rahastojen mallintaminen sekä varaluokilla että niiden optioilla 51 4.2.3 Hedge-rahastojen koko tuottojakauman uudelleen luominen 59 5 HEDGE-RAHASTOJEN RISKIN HALLINTA 62 5.1 Hedge-rahastojen riskillisyys 62 5.1.1 Hedge-rahastojen riskit 62 5.1.2 Tapaus Long-Term Capital Management 64 5.2 Hedge-rahastojen (multirahastojen) aktiivisen riskin hallinnan dimensiot 66 5.3 Hedge-rahastojen riskien valvonta 69 5.3.1 Riskin arviointi 70 5.3.2 Value-at-Risk-menetelmän soveltuvuus 75 5.3.3 Likviditeeti- ja luottoriskien mittaaminen 78 6 YHTEENVETO 80 LÄHDELUETTELO 82 LIITTEET 87 LIITE 1. Trendiä seuraavan strategian mallintamisessa käytetty optiodata 87 LIITE 2. Value-at-Risk-menetelmä 89
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa esitellään hedge-rahastoja ja niiden strategioita, tuloksellisuutta sekä riskiä. Tutkielma on teoreettinen katsaus ulkomailla tehtyihin tutkimuksiin. Hedge-rahastoalan tutkimus on alkanut 1990-luvun lopulla. Suomessa hedge-rahastoja on vasta kymmenkunta, ja suomalaisia tutkimuksia näistä sijoitusinstrumenteista ei olekaan vielä tehty. Hedge-rahastot ovat erityisesti herättäneet seuraavanlaisia kysymyksiä: Tuottavatko hedge-rahastot todellakin ylivoimaisia tuottoja osakemarkkinoihin nähden, kuten on väitetty? Koostuuko niiden tuloksellisuus varaluokkien valinnoista vai johtajiensa erinomaisesta taidosta?
Hedge-rahastoja on ensinnäkin yritetty tutkia sijoitusrahastojen tutkimuksissa käyte-tyillä lineaarisilla malleilla: Sharpen tyylianalyysin mukaan hedge-rahastojen tuotot eivät korreloi markkinoiden viiteindeksien kanssa ja täten niillä ei ole markkinariskiä. Sen sijaan hedge-rahastoilla on suuret positiiviset alfat, eli ne generoivat ylituottoja. Sharpen luvun mukaan hedge-rahastojen riskituottosuhde on lähes aina parempi kuin sijoitusrahastojen, mutta ei selvästi parempi kuin viiteindeksien. Lineaarisissa malleissa tuottojen pitää olla normaalisti jakautuneita luotettavien johtopäätösten saavuttamiseksi. Hedge-rahastojen tuotot ovat kuitenkin epänormaalisti jakautuneita, minkä takia hedge-rahastojen tuottojen sekä riskien tutkimiseen tarvitaan perinteisestä poikkeavia menetelmiä: epälineaarisia malleja. Tällaisissa menetelmissä hedge-rahastoja on yritetty selittää optiostrategioilla. Tulokset eivät ole olleet yhdenmukaisia siitä, että selittävätkö varaluokat hedge-rahastoja vai eivät. Kuitenkaan optiostrategiatkaan eivät pysty selittämään kaikkien hedge-rahastojen rakennetta.
Fungia ja Hsiehiä pidetään ensimmäisinä hedge-rahastojen tutkijoina. Heidän lisäksi Agarwalin ja Naikin, Aminin ja Katin, Jaegerin sekä Lon tutkimukset ovat tärkeimpiä lähteitä tässä tutkimuksessa. Jaeger ja Lo ovat heistä ainoita, joka ovat keskittyneet tutkimaan nimenomaan hedge-rahastojen riskejä. Hedge-rahastojen standardeista sijoituskohteista poikkeavien riskien mittausmenetelmien kehittäminen on tärkeätä, sillä suosittu Value-at-Riskmenetelmä ei mittaa hedge-rahastojen riskillisyyttä luotettavasti.
Hedge-rahastojen eri sijoitusstrategioiden kategoriointi ja tutkimusmenetelmät vaihtelevat eri lähteiden välillä. Tällä hetkellä tutkimus painottuukin vielä sopivien menetelmien etsimiseen ja hedge-rahastojen rakenteen selvittämiseen. Nämä asiat vaativatkin vielä paljon lisätutkimusta, jotta hedge-rahastojen tuloksellisuutta ja riskejä voidaan analysoida luotettavammin.
Hedge-rahastoja on ensinnäkin yritetty tutkia sijoitusrahastojen tutkimuksissa käyte-tyillä lineaarisilla malleilla: Sharpen tyylianalyysin mukaan hedge-rahastojen tuotot eivät korreloi markkinoiden viiteindeksien kanssa ja täten niillä ei ole markkinariskiä. Sen sijaan hedge-rahastoilla on suuret positiiviset alfat, eli ne generoivat ylituottoja. Sharpen luvun mukaan hedge-rahastojen riskituottosuhde on lähes aina parempi kuin sijoitusrahastojen, mutta ei selvästi parempi kuin viiteindeksien. Lineaarisissa malleissa tuottojen pitää olla normaalisti jakautuneita luotettavien johtopäätösten saavuttamiseksi. Hedge-rahastojen tuotot ovat kuitenkin epänormaalisti jakautuneita, minkä takia hedge-rahastojen tuottojen sekä riskien tutkimiseen tarvitaan perinteisestä poikkeavia menetelmiä: epälineaarisia malleja. Tällaisissa menetelmissä hedge-rahastoja on yritetty selittää optiostrategioilla. Tulokset eivät ole olleet yhdenmukaisia siitä, että selittävätkö varaluokat hedge-rahastoja vai eivät. Kuitenkaan optiostrategiatkaan eivät pysty selittämään kaikkien hedge-rahastojen rakennetta.
Fungia ja Hsiehiä pidetään ensimmäisinä hedge-rahastojen tutkijoina. Heidän lisäksi Agarwalin ja Naikin, Aminin ja Katin, Jaegerin sekä Lon tutkimukset ovat tärkeimpiä lähteitä tässä tutkimuksessa. Jaeger ja Lo ovat heistä ainoita, joka ovat keskittyneet tutkimaan nimenomaan hedge-rahastojen riskejä. Hedge-rahastojen standardeista sijoituskohteista poikkeavien riskien mittausmenetelmien kehittäminen on tärkeätä, sillä suosittu Value-at-Riskmenetelmä ei mittaa hedge-rahastojen riskillisyyttä luotettavasti.
Hedge-rahastojen eri sijoitusstrategioiden kategoriointi ja tutkimusmenetelmät vaihtelevat eri lähteiden välillä. Tällä hetkellä tutkimus painottuukin vielä sopivien menetelmien etsimiseen ja hedge-rahastojen rakenteen selvittämiseen. Nämä asiat vaativatkin vielä paljon lisätutkimusta, jotta hedge-rahastojen tuloksellisuutta ja riskejä voidaan analysoida luotettavammin.