Merkittävät oppimiskokemukset naisten elämänkertomuksissa subjektiviteetin rakentajina.
MERIKIVI, PAULIINA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
MERIKIVI, PAULIINA
2002
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2002-05-21Sisällysluettelo
1 JOHDANTO 3 2 TUTKIMUKSEN PAIKANTAMINEN 5 2.1 FENOMENOLOGIS-HERMENEUTTINEN JA SOSIAALIS-KONSTRUKTIONISTINEN LÄHESTYMISTAPA 5 2.2 FEMINISTINEN LÄHESTYMISTAPA 7 2.3 AIEMMAT TUTKIMUKSET 9 3 ELINIKÄINEN OPPIMINEN JA MERKITTÄVÄT OPPIMISKOKEMUKSET 11 3.1 ELINIKÄINEN OPPIMINEN 11 3.2 KOKEMUS, MERKITYS, OPPIMINEN JA KASVU 12 3.3 MERKITTÄVÄT OPPIMISKOKEMUKSET 16 4 MINUUDEN RAKENTUMINEN ERITYISESTI SUBJEKTIVITEETIN NÄKÖKULMASTA 19 4.1 MINUUDEN RAKENTUMINEN 19 4.2 SUBJEKTIVITEETTI JA IDENTITEETTI MINUUDEN ULOTTUVUUKSINA 21 4.3 SUBJEKTIVITEETIN RAKENTUMINEN 24 4.4 SUKUPUOLISTUNUT SUBJEKTIVITEETTI 25 5 TUTKIMUSTEHTÄVÄ 27 6 TUTKIMUSMENETELMÄT, AINEISTONKERUU JA ANALYYSI 28 6.1 ELÄMÄNKULKUKUVIO JA ELÄMÄNKERTAHAASTATTELU TUTKIMUKSEN MENETELMINÄ 28 6.2 TUTKITTAVAT JA AINEISTON KERÄÄMINEN 32 6.3 AINEISTON ANALYYSI JA TULKINTA 35 7 MERKITTÄVÄT OPPIMISKOKEMUKSET JA NIIDEN ELÄMÄNKERRALLISET KONTEKSTIT 38 7.1 LAILA 38 7.2 ORVOKKI 42 7.3 KIRSI 48 7.4 TIINA 52 7.5 MERKITTÄVIEN OPPIMISKOKEMUSTEN KIRJO 56 8 SUBJEKTIVITEETIN RAKENTUMINEN MERKITTÄVISSÄ OPPIMISKOKEMUKSISSA 59 8.1. ”ELÄMÄÄ ON ELETTY VAIN” JA ”ON TARVINNUT MENNÄ VÄHÄN TAAKSEKIN PÄIN” TYYLIEN ÄÄRIPÄINÄ 59 8.2 MINÄN MERKITYKSIIN KIINNITTYMISET MERKITTÄVISSÄ OPPIMISKOKEMUKSISSA VIHJEINÄ SUBJEKTIVITEETISTA 63 8.2.1 Itsestään selvä toimijuus minän merkityksiin kiinnittymisen syveneminen elämän varrella ja merkittävissä oppimiskokemuksissa 64 8.2.2 Reflektoiva toimijuus minän merkityksiin kiinnittymisen muutos merkittävimpänä oppimiskokemuksena 68 9 MERKITTÄVÄT OPPIMISKOKEMUKSET SUBJEKTIVITEETIN RAKENTAJINA 71 10 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS JA EETTISYYS 74 11 POHDINTAA 80 LÄHTEET 86 LIITE 1 93
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on pohtia minuuden rakentumista merkittävissä oppimiskokemuksissa. Keskeisenä kiinnostuksen kohteena on minuuden tietynlaistuminen oppimisen kautta. Tutkin erityisesti subjektiviteettia, joka on kokemusten kautta kertyvä minuuden ulottuvuus. Tavoitteena on lisäksi tarkastella subjektiviteetin käsitteen toimivuutta kasvatustieteellisessä tutkimuksessa.
Tutkielma lähestyy minuuden rakentumista ja oppimista fenomenologian, sosiaalisen konstruktionismin sekä feministisen tutkimuksen näkökulmista. Aineistona on neljän 46-66 vuotiaan naisen haastattelemalla kerätyt elämänkertomukset sekä heidän hahmottamansa elämänkulkukuviot. Analyysissä tarkastelen merkittäviä oppimiskokemuksia niiden elämänkerrallisissa konteksteissa, jonka jälkeen hahmotan minuuden merkityksellistämisen tapaa näiden kokemusten yli jatkuvana tyylinä.
Merkittävät oppimiskokemukset vaihtelivat instrumentaalisesta tietojen ja taitojen oppimisesta emansipatoriseen oman itsen löytämiseen. Vanhemman sukupolven elämänkertomuksissa merkittäviä oppimiskokemuksia ei joko tiedostettu tai ne olivat merkitysrakenteita uusintavia. Nuorempien naisten merkittävissä oppimiskokemuksissa oli mukana lisäksi emansipatorista eli merkitysrakenteita uudistavaa oppimista. Merkittävien oppimiskokemusten kautta hahmottui subjektiviteetin eli minän merkityksiin kiinnittymisen tyylit. Määritin ne vanhemman sukupolven kohdalla itsestään selväksi ja nuoremman sukupolven kohdalla reflektoivaksi toimijuudeksi. Itsestään selvässä toimijuudessa merkittävät oppimiskokemukset uusinsivat minän merkityksiä, kun taas reflektoivassa toimijuudessa minää merkityksellistettiin emansipatoristen oppimiskokemusten myötä uudella tavalla. Toimijuus oli yhteydessä myös naisena olemisen tapaan. Itsestään selvässä toimijuudessa ei omaa naiseutta juurikaan pohdittu, kun taas reflektoivassa toimijuudessa se oli keskeinen osa emansipatorista oman kasvun prosessia. Subjektiviteetti tuottui siten ajallisesti ja paikallisesti määrittäen sitä, miten minää merkityksellistetään. Postmodernin aikakauden näkökulmasta voidaan olettaa, että nuoremmalla sukupolvella on enemmän tiloja itsensä ja naiseutensa pohtimiseen ja siten uudistavan oppimisen kautta minuuden muuntumiseen kohti ominta itseä. Tutkielma osoittaa, miten subjektiviteetin käsite - abstraktiudestaan ja viittaavuudestaan huolimatta - on käyttökelpoinen pyrittäessä ymmärtämään minuuden rakentumisen ja oppimisen vuorovaikutusta.
Asiasanat: merkittävä oppimiskokemus, minuus, subjektiviteetti, naiseus
Tutkielma lähestyy minuuden rakentumista ja oppimista fenomenologian, sosiaalisen konstruktionismin sekä feministisen tutkimuksen näkökulmista. Aineistona on neljän 46-66 vuotiaan naisen haastattelemalla kerätyt elämänkertomukset sekä heidän hahmottamansa elämänkulkukuviot. Analyysissä tarkastelen merkittäviä oppimiskokemuksia niiden elämänkerrallisissa konteksteissa, jonka jälkeen hahmotan minuuden merkityksellistämisen tapaa näiden kokemusten yli jatkuvana tyylinä.
Merkittävät oppimiskokemukset vaihtelivat instrumentaalisesta tietojen ja taitojen oppimisesta emansipatoriseen oman itsen löytämiseen. Vanhemman sukupolven elämänkertomuksissa merkittäviä oppimiskokemuksia ei joko tiedostettu tai ne olivat merkitysrakenteita uusintavia. Nuorempien naisten merkittävissä oppimiskokemuksissa oli mukana lisäksi emansipatorista eli merkitysrakenteita uudistavaa oppimista. Merkittävien oppimiskokemusten kautta hahmottui subjektiviteetin eli minän merkityksiin kiinnittymisen tyylit. Määritin ne vanhemman sukupolven kohdalla itsestään selväksi ja nuoremman sukupolven kohdalla reflektoivaksi toimijuudeksi. Itsestään selvässä toimijuudessa merkittävät oppimiskokemukset uusinsivat minän merkityksiä, kun taas reflektoivassa toimijuudessa minää merkityksellistettiin emansipatoristen oppimiskokemusten myötä uudella tavalla. Toimijuus oli yhteydessä myös naisena olemisen tapaan. Itsestään selvässä toimijuudessa ei omaa naiseutta juurikaan pohdittu, kun taas reflektoivassa toimijuudessa se oli keskeinen osa emansipatorista oman kasvun prosessia. Subjektiviteetti tuottui siten ajallisesti ja paikallisesti määrittäen sitä, miten minää merkityksellistetään. Postmodernin aikakauden näkökulmasta voidaan olettaa, että nuoremmalla sukupolvella on enemmän tiloja itsensä ja naiseutensa pohtimiseen ja siten uudistavan oppimisen kautta minuuden muuntumiseen kohti ominta itseä. Tutkielma osoittaa, miten subjektiviteetin käsite - abstraktiudestaan ja viittaavuudestaan huolimatta - on käyttökelpoinen pyrittäessä ymmärtämään minuuden rakentumisen ja oppimisen vuorovaikutusta.
Asiasanat: merkittävä oppimiskokemus, minuus, subjektiviteetti, naiseus