Luottamuksensuojaperiaate verotuksessa.
FISKARI, PIRKKO (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
FISKARI, PIRKKO
2002
Vero-oikeus - Tax Law
Taloudellis-hallinnollinen tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2002-05-21Tiivistelmä
Oikeusvaltioperiaate pitää sisällään ajatuksen, että kansalaisilla on tiettyjä oikeuksia myös suhteessa valtioon ja julkisen vallan on noudatettava yleisesti hyväksyttyjä oikeusperiaatteita suhteessa kansalaisiin. Perustuslakiuudistusten myötä yksilön perusoikeudet ovat viime vuosina olleet korostetummin esillä. Verotuksessa kansalaisten oikeusturvaan on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska verotuksella puututaan merkittävällä tavalla yksityiseen omaisuuspiiriin. Toisaalta verotuksessa oikeusvaltioperiaatteen toimivuutta testataan ehkä useammin kuin millään muulla oikeuselämän alueella.
Hallinto-oikeudellinen luottamuksensuojaperiaate turvaa yksityisen kansalaisen perusteltuja odotuksia ja suojaa hänen oikeusasemaansa etenkin suhteessa viranomaistoiminnan odottamattomiin muutoksiin. Oikeusvarmuuteen ja luottamuksensuojaan liittyy vaatimus viranomaistoiminnan ennakoitavuudesta, johdonmukaisuudesta ja luotettavuudesta. Selvästi lainvastaisen menettelyn tai hallintopäätöksen suhteen ei luottamusta suojata. Luottamuksensuojan edellytyksenä on asianosaisen vilpitön mieli. Luottamuksensuojaperiaatteeseen sisältyy myös takautuvan lainsäädännön sekä takautuvien tulkintojen välttäminen. Periaate ei luo saavutettuja oikeuksia eikä estä uusien normien säätämistä tai tulkinnan muuttamista tulevaisuudessa.
Verotuksessa ennakkotieto- ja ratkaisusäännökset ovat olleet konkreettinen ilmaus pyrkimyksestä verovelvollisen luottamuksen suojaamiseen. Myös KHO:n oikeuskäytännössä luottamuksensuojaperiaatteelle on annettu merkitystä jo ennen
VML 26.2 §:n eli ns. luottamuksensuojasäännöksen säätämistä. Säännös suojaa vilpittömässä mielessä ollutta verovelvollista tulkinnanvaraisissa tai epäselvissä verotusasioissa, jos hän on toiminut viranomaisen noudattaman käytännön tai antamien ohjeiden mukaisesti.
Tutkielmassa tarkastellaan luottamuksensuojaperiaatteen esiintymistä ja sisältöä verotuksessa. Ensisijaisena tutkimuksen kohteena on VML 26.2 §:n sisältö ja tulkinta, mutta tutkimuksessa perehdytään myös luottamuksensuojaperiaatteen esiintymiseen oikeuskäytännössä, lähinnä KHO:n ratkaisuissa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan luottamuksensuojasäännöksen suhdetta muihin VML:n puitteissa sovellettaviin säännöksiin sekä luottamuksensuojan ja muiden verotusperiaatteiden keskinäistä suhdetta.
Luottamuksensuojasäännöksen sisällyttämistä lakiin voidaan pitää merkittävänä periaatteellisena kannanottona verovelvollisen oikeusturvan lisäämiseksi. Säännöksen taustalla olevien arvojen tulisi ohjata viranomaisia käytännön verotustyössä niin, että vilpittömässä mielessä toimineen verovelvollisen luottamusta suojataan ja ratkaisuja tehdään aikaisempaa enemmän verovelvollisen eduksi säännösten edellytysten täyttyessä.
Hallinto-oikeudellinen luottamuksensuojaperiaate turvaa yksityisen kansalaisen perusteltuja odotuksia ja suojaa hänen oikeusasemaansa etenkin suhteessa viranomaistoiminnan odottamattomiin muutoksiin. Oikeusvarmuuteen ja luottamuksensuojaan liittyy vaatimus viranomaistoiminnan ennakoitavuudesta, johdonmukaisuudesta ja luotettavuudesta. Selvästi lainvastaisen menettelyn tai hallintopäätöksen suhteen ei luottamusta suojata. Luottamuksensuojan edellytyksenä on asianosaisen vilpitön mieli. Luottamuksensuojaperiaatteeseen sisältyy myös takautuvan lainsäädännön sekä takautuvien tulkintojen välttäminen. Periaate ei luo saavutettuja oikeuksia eikä estä uusien normien säätämistä tai tulkinnan muuttamista tulevaisuudessa.
Verotuksessa ennakkotieto- ja ratkaisusäännökset ovat olleet konkreettinen ilmaus pyrkimyksestä verovelvollisen luottamuksen suojaamiseen. Myös KHO:n oikeuskäytännössä luottamuksensuojaperiaatteelle on annettu merkitystä jo ennen
VML 26.2 §:n eli ns. luottamuksensuojasäännöksen säätämistä. Säännös suojaa vilpittömässä mielessä ollutta verovelvollista tulkinnanvaraisissa tai epäselvissä verotusasioissa, jos hän on toiminut viranomaisen noudattaman käytännön tai antamien ohjeiden mukaisesti.
Tutkielmassa tarkastellaan luottamuksensuojaperiaatteen esiintymistä ja sisältöä verotuksessa. Ensisijaisena tutkimuksen kohteena on VML 26.2 §:n sisältö ja tulkinta, mutta tutkimuksessa perehdytään myös luottamuksensuojaperiaatteen esiintymiseen oikeuskäytännössä, lähinnä KHO:n ratkaisuissa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan luottamuksensuojasäännöksen suhdetta muihin VML:n puitteissa sovellettaviin säännöksiin sekä luottamuksensuojan ja muiden verotusperiaatteiden keskinäistä suhdetta.
Luottamuksensuojasäännöksen sisällyttämistä lakiin voidaan pitää merkittävänä periaatteellisena kannanottona verovelvollisen oikeusturvan lisäämiseksi. Säännöksen taustalla olevien arvojen tulisi ohjata viranomaisia käytännön verotustyössä niin, että vilpittömässä mielessä toimineen verovelvollisen luottamusta suojataan ja ratkaisuja tehdään aikaisempaa enemmän verovelvollisen eduksi säännösten edellytysten täyttyessä.