Seulontatutkimukset väestön terveyspalveluna - näkemyksiä raskaudenaikaiseen seerumiseulontaan.
VEHKO, TUULIKKI (2002)
2002
Kansanterveystiede - Public Health
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2002-07-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10682
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10682
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan aluksi seulontatutkimuksia väestölle tarjottavina terveyspalveluina. Seuraavaksi käsitellään raskaana oleville naisille järjestettäviä seulontoja, erityisesti
seerumiseulontaa ja alkuraskauden ultraäänitutkimusta, joista jompaa kumpaa tai molempia tarjotaan odottaville äideille useimpien Suomen kuntien äitiysneuvoloissa.
Tutkielmassa haetaan sikiöseulontaa käsittelevästä kirjallisuudesta erilaisia tarkastelunäkökulmia, joita julkisessa sikiöseulontakeskustelussa on käytetty. Kun vaihdetaan näkökulmaa
esimerkiksi taloudellisista argumenteista vammaisjärjestöjen kannanottoihin, kuva sikiöseulonnoista muuttuu. Äitiysneuvoloiden toimintaa ja niissä tehtävää sikiöseulontaa on kuvattu
suositusten valossa. Sikiöseulontoihin liittyy oleellisesti vaatimus tietoon perustuvasta suostumuksesta. Työssä pohditaan terveydenhuollon toimijoiden keskeistä merkitystä asiakkaan
tietoon perustuvan suostumuksen muotoutumisessa.
Tutkielman aineisto on kerätty postikyselynä ammattirekisteristä satunnaisotannalla valituilta lääkäreiltä (n = 561) vuonna 1996 sekä kätilöiltä ja terveydenhoitajilta (n = 571) vuonna 1998. Työn empiirisessä osassa on selvitetty, eroavatko lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan (terveydenhoitajien ja kätilöiden) näkemykset seerumiseulonnasta ja sikiön vamman perusteella tehdystä raskauden keskeytyksestä sekä naisen oikeudesta tehdä tietoon perustuva suostumus osallistumisestaan seerumiseulontaan. Näkemyksiä on vertailtu myös ammattiryhmittäin ja erikoisaloittain sekä äitiyshuollossa työskentelevien keskuudessa. Vastausten tilastollisen
merkitsevyyden testaus on tehty khiin neliö -testillä.
Sikiötutkimusten tarjoaminen äitiysneuvoloissa terveydenhuoltopalveluna vaikuttaa terveydenhuollon
ammattihenkilöstön laajalti hyväksymältä käytännöltä. Raskaudenkeskeytys sikiössä todetun vamman perusteella on kuitenkin useammin hyväksytty lääkäreiden kuin hoitohenkilökuntaan kuuluvien keskuudessa.
Sikiötutkimusten tarjoaminen osana julkista terveydenhuoltoa ei ole ongelmatonta. Ensimmäiseen neuvolakäyntiin tulisi varata riittävästi aikaa, jotta tietoon perustuvan suostumuksen periaate toteutuisi. Äitiyshuollossa työskentelevien tulisi osata houkutella asiakkaasta esille aktiivinen toimija, joka voi itsenäisesti päättää osallistumisestaan sikiöseulontoihin. Äitiyshuollon toimijoilla varsinkin ammattilaisilla tulisi olla rohkeutta ottaa esille hankalia kysymyksiä sairaan tai vammaisen lapsen syntymän mahdollisuudesta ja heillä tulisi olla myös monipuolista
tietoa vammaisuudesta.
Avainsanat: seulontatutkimus, sikiövauriot, tietoon perustuva suostumus, lääkärit, kätilöt, terveydenhoitajat
seerumiseulontaa ja alkuraskauden ultraäänitutkimusta, joista jompaa kumpaa tai molempia tarjotaan odottaville äideille useimpien Suomen kuntien äitiysneuvoloissa.
Tutkielmassa haetaan sikiöseulontaa käsittelevästä kirjallisuudesta erilaisia tarkastelunäkökulmia, joita julkisessa sikiöseulontakeskustelussa on käytetty. Kun vaihdetaan näkökulmaa
esimerkiksi taloudellisista argumenteista vammaisjärjestöjen kannanottoihin, kuva sikiöseulonnoista muuttuu. Äitiysneuvoloiden toimintaa ja niissä tehtävää sikiöseulontaa on kuvattu
suositusten valossa. Sikiöseulontoihin liittyy oleellisesti vaatimus tietoon perustuvasta suostumuksesta. Työssä pohditaan terveydenhuollon toimijoiden keskeistä merkitystä asiakkaan
tietoon perustuvan suostumuksen muotoutumisessa.
Tutkielman aineisto on kerätty postikyselynä ammattirekisteristä satunnaisotannalla valituilta lääkäreiltä (n = 561) vuonna 1996 sekä kätilöiltä ja terveydenhoitajilta (n = 571) vuonna 1998. Työn empiirisessä osassa on selvitetty, eroavatko lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan (terveydenhoitajien ja kätilöiden) näkemykset seerumiseulonnasta ja sikiön vamman perusteella tehdystä raskauden keskeytyksestä sekä naisen oikeudesta tehdä tietoon perustuva suostumus osallistumisestaan seerumiseulontaan. Näkemyksiä on vertailtu myös ammattiryhmittäin ja erikoisaloittain sekä äitiyshuollossa työskentelevien keskuudessa. Vastausten tilastollisen
merkitsevyyden testaus on tehty khiin neliö -testillä.
Sikiötutkimusten tarjoaminen äitiysneuvoloissa terveydenhuoltopalveluna vaikuttaa terveydenhuollon
ammattihenkilöstön laajalti hyväksymältä käytännöltä. Raskaudenkeskeytys sikiössä todetun vamman perusteella on kuitenkin useammin hyväksytty lääkäreiden kuin hoitohenkilökuntaan kuuluvien keskuudessa.
Sikiötutkimusten tarjoaminen osana julkista terveydenhuoltoa ei ole ongelmatonta. Ensimmäiseen neuvolakäyntiin tulisi varata riittävästi aikaa, jotta tietoon perustuvan suostumuksen periaate toteutuisi. Äitiyshuollossa työskentelevien tulisi osata houkutella asiakkaasta esille aktiivinen toimija, joka voi itsenäisesti päättää osallistumisestaan sikiöseulontoihin. Äitiyshuollon toimijoilla varsinkin ammattilaisilla tulisi olla rohkeutta ottaa esille hankalia kysymyksiä sairaan tai vammaisen lapsen syntymän mahdollisuudesta ja heillä tulisi olla myös monipuolista
tietoa vammaisuudesta.
Avainsanat: seulontatutkimus, sikiövauriot, tietoon perustuva suostumus, lääkärit, kätilöt, terveydenhoitajat