Yksin näkee asiat yhdestä suunnasta, yhdessä vähän laajemmin: moniammatillisen yhteistyön jännitteet.

Abstract

Käsillä olevassa työssä keskitytään moniammatillisen yhteistyön tematiikkaan. Tutkielma on retki yhden työterveysaseman työntekijöiden moniammatillisuudesta puhumisen tapoihin. Empiirinen analyysi perustuu pääasiassa kahteen ryhmähaastatteluun ja teoreettisena viikehyksenä toimivat sosiaalisen konstruktionismin perusideat. Tutkimme diskurssianalyysin keinoin, miten kohdeorganisaation jäsenet puhuvat työstään suhteessa moniammatillisuuteen. Tavoitteena on kiinnittää huomio virallisten määritelmien ja käytännön puheen suhteeseen ja vaihtelevuuteen sekä tehdä muutamia ehdotuksia kohdeyksikön työkäytäntöjen reflektointiin. Tutkielma on kirjoitettu työterveyshuollon henkilöstöä ajatellen. Laajempana yleisönä voi olla mikä tahansa palvelu- ja asiantuntijaorganisaatio, joka hyödyntää moniammatillista yhteistyötä toiminnassaan.

Käsittelemme moniammatillisuuden ulottuvuuksia aikaisemman tutkimuksen valossa. Kuvaamme lyhyesti kohdeyksikön taustoja ja työterveydessä toimivien asiantuntijoiden toimenkuvia sekä monipuolista koulutusta. Teemme katsauksen sosiaalisen konstruktionismin ja diskurssianalyysin perinteeseen sekä ryhmähaastatteluun aineistonkeruumenetelmänä. Tämän jälkeen esittelemme aineistosta löydetyt sisältödiskurssit,jotka ovat nimeltään asiakas, asiantuntija, konsultointi, estävät diskurssit eli kiire ja talous sekä metadiskurssit, yksilöllinen ja yhteisöllinen. Asiakasdiskurssi muuntuu asiakaslähtöisyydestä asiantuntijuutta uhkaavaksi, mikä selittyy asiakkaan korostetulla asemalla. Asiantuntijadiskurssissa ammattilaisuutta ylläpidetään tietoja omistamalla, oman ammattiryhmän avulla erottautumalla, vastuulla ja työnjaolla sekä osaamisen rajoja laajentamalla. Konsultointidiskurssissa vaihtelevat spontaanisuus ja suunnitelmallisuus. Kiire- ja talousdiskurssit latistavat keskustelua estäen muiden diskurssien esiintymisen. Ne liikkuvat lähes aina arkitodellisuuden tasolla muodostaen jännitteitä suhteessa moniammatillisuuteen. Osoitamme myös, kuinka yksilöllisen ja yhteisöllisen diskurssin keskinäinen ristiriitaisuus on ymmärrettävissä moniammatillisuuden virallisten vaatimusten ja ryhmähaastattelukontekstin kautta. Suhteutettuamme pohdintaa työterveysalan kirjallisuuteen toteamme, että moniammatillisuuden toteuttaja on vaikean ongelman edessä; moniammatillisuudessa on sisäänkirjoitettuna ristiriitainen vaatimus itsenäisestä yksin työskentelystä ja demokraattiseen ideologiaan pohjautuvasta tasa-arvoisuudesta kaikkia kohtaan. Työterveyden ammattilaiset puhuvat moniammatillisuudesta monivivahteisesti osittain nykyhetkessä läsnä olevana, mutta toisaalta vielä tulevaisuuden visiona. Puheita kehystää kaksijakoisuus. Ihannetodellisuuden tasolla puhe suuntautuu siihen, miten asioiden pitäisi olla. Tällöin tyypillistä on kuvata moniammatillista tiimiä resurssina. Sitä vastoin arkitodellisuuden tasolla puhuttaessa suuntaudutaan pak!

ottavaan ja jähmeään todellisuuteen, jolloin moniammatillinen tiimikin rakentuu rasitteeksi.

Tutkimuksen pohjalta teemme muutamia ehdotuksia kohdeyksikölle: Olisiko mahdollista palkata moniammatilliseen tiimiin henkilö, joka vastaisi erikseen tiimipalvelujen myynnistä ja markkinoinnista? Voisiko vastuumatriisit ja sisäisen työnjaon tarkistaa? Olisiko mahdollista laajentaa moniammatillisuuden perustiimin käsitettä koskemaan virallisesti ja käytännöllisesti kaikkia työyhteisössä toimivia ammattiryhmiä, ei vain lääkäriä, terveydenhoitaja ja fysioterapeuttia? Näkisimme täydennyskoulutuksen yhtenä vaihtoehtoisena toteuttamisväylänä. Sisäinen konsultointi näyttää olevan tämän yksikön valttikortti, joten sitä voisi ehkä hyödyntää enemmänkin. Taloudellisen tuloksen seurantatapaa voisi kenties muuttaa niin, että se kannustaisi yhteistyön kannalta perusteltuihin työtehtäviin. Lopuksi arvioimme tutkimuksen sisäistä luotettavuutta raportoimalla yksityiskohtaisesti prosessin vaiheita sekä reflektoimalla kokemustemme valossa omaa pariyhteistyötämme.