Momentumstrategioiden toimivuus Suomen aineistolla.

Abstract

Tutkielmani käsittelee momentumstrategiaa, joka käyttää hyväksi osakkeiden tuotoissa keskipitkällä aikavälillä mahdollisesti olevaa jatkuvuutta. Strategia toteutetaan siten, että osakkeet jaotellaan kuuden kuukauden historiallisten tuottojen mukaan voittajiin ja häviäjiin. Tämän jälkeen myydään lyhyeksi häviäjäosakkeita ja saadut varat sijoitetaan voittajaosakkeisiin. Näin saadun portfolion pitoaika on kuusi kuukautta. Ulkomailla saaduissa tutkimuksissa momentumstrategialle on saatu noin 10 % vuosittain epänormaalituotto. Mikäli osakkeiden menneiden hintojen lisäksi käytetään hyväksi osakkeiden menneitä volyymeja, strategian tuotoksi on saatu vielä suurempia epänormaaleja tuottoja. Momentum- ja volyymimomentumstrategian kohdalla työni perustuu Jegadeeshin ja Titmanin (1993) ja Leen ja Swaminathanin (2000) artikkeleihin. Kyseiset artikkelit ovat myös empiirisen työni pohjana.

Omat empiiriset tulokseni momentum- ja volyymimomentumstrategioiden toimivuudesta ovat samansuuntaisia kuin ulkomailta saadut. Momentumstrategian toimivuuden testauksessa käyttämäni aineisto on Helsingin pörssin päälistan osakkeet vuosilta 1970 - 2000. Momentumstrategian tuottama vuosituotto on 10 %. Volyymimomentumstrategian aineisto on Helsingin pörssin päälistan osakkeet vuosilta 1989 - 1999. Sille saamani vuosituotto on 14,5 %. Molemmat tuotot ovat erittäin suuria ja tilastollisesti merkitseviä. Saamani tulokset osoittavat, että Helsingin pörssissä on ollut mahdollista toteuttaa strategia, joka perustuu osakkeiden menneisiin tuottoihin ja volyymeihin, ja saada suuri epänormaali tuotto.

Kun käytetään hyväksi osakkeiden menneitä tuottoja ja volyymeja voitollisen strategian toteuttamiseen, asetetaan osakemarkkinoiden informaatiotehokkuus kyseenalaiseksi. Kun lisäksi riskin merkitystä momentumvoittojen muodostumisen kannalta pidetään vähäisenä, on momentumstrategia ongelma rahoitustieteen teorioille. Momentumstrategiaa selittävien teorioiden kohdalla työni perustuu seuraaviin artikkeleihin Chan et al. (1996), Hong et al. (2000), Hong ja Stein (1997), Daniel et al. (1998) ja Barberis et al. (1998). Teoriat perustuvat sijoittajien käyttäytymiseen. Niissä oletetaan, että sijoittajat eivät toimi täysin rationaalisesti tai että reagoimisessa informaatioon on viivettä.