Mikä kirja sellainen on, joka on kahtaalle hajonnut? Kertomukset varjot Olli Jalosen romaanissa Kenen kuvasta kerrot.
KYLLÖNEN, MARJA (2002)
2002
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2002-05-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10637
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10637
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa laajennetaan kertomuksen varjon käsitettä ja hahmotellaan narratologista välineistöä kertomuksen vaihtoehtoisten elementtien tarkasteluun. Kertomuksen varjo tarkoittaa Aarne Kinnusen mukaan sitä, mitä muuta kertomuksessa olisi voinut tapahtua kuin mitä lopulta tapahtui. Vaihtoehtoisten tapahtumien rinnalla tutkielmassa tarkastellaan kertomuksen valinnaisia henkilöhahmoja, maailmankuvaa ja kertojaa sekä ylipäätään sitä, kuinka kertomus muuttuisi, jos jokin näistä tekijöistä olisi toisenlainen. Tutkimuskohteena on Olli Jalosen romaani Kenen kuvasta kerrot, jossa kertomuksen varjo on paikoin kirjoitettu näkyviin. Kertomuksen erilaisten varjojen avulla pyritään avartamaan teosanalyysiä ja reflektoimaan tutkimuskohteen sisäistä moraalia ja maailmakuvaa varoen aikalaiskulttuuriin.
Tutkielmassa kertomuksen varjot jaetaan eksplisiittisiin ja implisiittisiin varjoihin, joista edellisiin kertoja jollain tavoin viittaa ja joista jälkimmäiset voidaan johtaa kertomuksen kokonaisrakenteesta. Tapahtumien varjoja kartoitetaan Claude Bremondin perussekvenssin kaaviolla, jota kehitetään paremmin varjojen tarpeisiin sopivaksi. Tapahtumista näyttää lankeavan eksplisiittisiä varjoja toisiinsa, jolloin yhtäällä kertomuksessa mahdollisuudeksi jäävä tapahtuma toteutuu toisaalla kertomuksessa. Henkilöhahmojen varjoja operoidaan James Phelanin kolmikantamallilla, jossa henkilöhahmoja tarkastellaan kolmen eri ulottuvuuden — mimeettisen, temaattisen ja synteettisen komponentin — solmukohtana. Myös henkilöhahmoista heittyy selkeitä, eksplisiittisiä varjoja toisiinsa. Maailmankuvan varjoja avataan Juha Mannisen ja Markku Envallin käsittein. Kertojan varjoja taitetaan esiin tarkastelemalla kertojan näkökulmaa, vallankäyttöä sekä suhdetta sisäistekijään. Kaikkien näiden varjoj!
en avulla tulkintaa johdetaan pois totutuilta urilta ja löydetään tutkimuskohteesta merkityksiä, joilla on elimellinen suhde aikalaistodellisuuteen. Moraalikritiikki nouseekin keskeiseksi osaksi tutkimusta.
Tutkielman perustella kertomuksen varjon laajennettua käsitteistöä voidaan pitää pätevänä teosanalyysin välineenä, joka soveltuu hyvin kertomakirjallisuuden tarkasteluun. Myös moraalikritiikin varovaiseen harjoittamiseen kertomuksen varjo näyttää olevan oiva apparaatti.
Asiasanat: narratologia, kertomus, kertomuksen varjo, Olli Jalonen, moraalikritiikki
Tutkielmassa kertomuksen varjot jaetaan eksplisiittisiin ja implisiittisiin varjoihin, joista edellisiin kertoja jollain tavoin viittaa ja joista jälkimmäiset voidaan johtaa kertomuksen kokonaisrakenteesta. Tapahtumien varjoja kartoitetaan Claude Bremondin perussekvenssin kaaviolla, jota kehitetään paremmin varjojen tarpeisiin sopivaksi. Tapahtumista näyttää lankeavan eksplisiittisiä varjoja toisiinsa, jolloin yhtäällä kertomuksessa mahdollisuudeksi jäävä tapahtuma toteutuu toisaalla kertomuksessa. Henkilöhahmojen varjoja operoidaan James Phelanin kolmikantamallilla, jossa henkilöhahmoja tarkastellaan kolmen eri ulottuvuuden — mimeettisen, temaattisen ja synteettisen komponentin — solmukohtana. Myös henkilöhahmoista heittyy selkeitä, eksplisiittisiä varjoja toisiinsa. Maailmankuvan varjoja avataan Juha Mannisen ja Markku Envallin käsittein. Kertojan varjoja taitetaan esiin tarkastelemalla kertojan näkökulmaa, vallankäyttöä sekä suhdetta sisäistekijään. Kaikkien näiden varjoj!
en avulla tulkintaa johdetaan pois totutuilta urilta ja löydetään tutkimuskohteesta merkityksiä, joilla on elimellinen suhde aikalaistodellisuuteen. Moraalikritiikki nouseekin keskeiseksi osaksi tutkimusta.
Tutkielman perustella kertomuksen varjon laajennettua käsitteistöä voidaan pitää pätevänä teosanalyysin välineenä, joka soveltuu hyvin kertomakirjallisuuden tarkasteluun. Myös moraalikritiikin varovaiseen harjoittamiseen kertomuksen varjo näyttää olevan oiva apparaatti.
Asiasanat: narratologia, kertomus, kertomuksen varjo, Olli Jalonen, moraalikritiikki