Erilaisuuksien Suomi 2001 -raportti kertomus kansan tahdosta. Evan asennetutkimus uutisena, yleisen mielipiteen mittarina ja edustuksellisen demokratian välineenä
RIIPPA, TIINA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
RIIPPA, TIINA
2002
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2002-04-16Tiivistelmä
Tutkielman aiheena ovat Elinkeinoelämän Valtuuskunnan, Evan, tuoreimman asenneraportin julkistamisprosessi ja uutisointi. Tutkielmassa kuvaillaan raportin uutisointia, ja sen valossa tarkastellaan mielipidetutkimuksen, yleisen mielipiteen ja journalismin tehtäviä demokratiassa. Evan kansalaismielipidettä kartoittavat tutkimukset edustavat niin sanottuja kansakunnan tilaa kuvaavia mielipidetutkimuksia. Eva on teettänyt laajoja tutkimuksia vuodesta 1984 lähtien joka toinen vuosi. Viimeisimmän tutkimuksen tulokset julkistettiin Erilaisuuksien Suomi raportissa 1. maaliskuuta 2001.
Tutkielman aineiston muodostavat TV1:n, TV2:n ja MTV3:n televisiouutiset ja sanomalehtiaineisto, jonka ytimen muodostavat maan laajalevikkisimmät lehdet Helsingin Sanomat, Aamulehti ja Turun Sanomat, Ilta-Sanomat ja Iltalehti. Aineistoa on täydennetty harkinnanvaraisesti maakuntalehdillä (Kaleva, Kainuun Sanomat, Keskisuomalainen ja Lapin Kansa) ja puoluelehdillä (Kansan Uutiset, Nykypäivä, Suomenmaa ja Uutispäivä Demari). Päivälehtien lisäksi mukana ovat Kauppalehti ja Taloussanomat, Maaseudun Tulevaisuus sekä Suomen Kuvalehti. Pääsääntöisesti aineisto on ajalta 1.9. maaliskuuta, mutta myöhemmätkin viittaukset Evan raporttiin on otettu huomioon. Kaikkiaan aineistossa on 45 vinkkijuttua, uutista, pääkirjoitusta tai kolumnia. Vertailuaineistona toimivat STT:n levittämä uutinen raportista, itse Erilaisuuksien Suomi -raportti ja Evan lehdistötiedote sekä Yhdyskuntatutkimus Oy:n keräämä kyselyyn vastanneiden palaute.
Erilaisuuksien Suomi raportti nousi näkyvästi tiedotusvälineiden päiväjärjestykseen. Valtakunnalliset viestimet uutisoivat raportin näyttävästi, ja maan luetuimmat lehdet kommentoivat raporttia pääkirjoituksissaan. Eva onnistui institutionalisoituneen asemansa nojalla aktiivisesti hallitsemaan tutkimusraporttinsa saamaa julkisuutta. Raportin käsittely julkisuudessa oli myönteistä tai ainakin neutraalia.
Tiedotusvälineet uskoivat mielipidetutkimuksen tulosten objektiivisuuteen. Tuloksia käsiteltiin kiistämättömänä kertomuksena kansan tahdosta. Kaikki tutkittavat viestimet osallistuivat Evan raporttiin perustuneen yleisen mielipiteen rakentamiseen. Uutisoinnissa suosittiin yleistämistä eli raportin tulokset laajennettiin kaikkien suomalaisten mielipiteiksi. Uutisointiin sisältyi oletus, että yleinen mielipide syntyy automaattisesti yksilömielipiteiden summasta. Yleistä mielipidettä ei kuitenkaan käsitelty kyynisesti massayhteiskunnalle tyypillisenä massamielipiteenä, vaan vakavasti otettavana kansalaismielipiteenä.
Erilaisuuksien Suomi -raportin käsittely tiedotusvälineissä osoitti, että mielipidetutkimus on ennen kaikkea uutinen. Viestimet eivät nostaneet esille mielipidetutkimuksen roolia kansalaisosallistumisen välineenä. Evan tutkimus ei täyttänyt osallistuvan demokratian kriteerejä kansalaisten osallistumisesta julkiseen keskusteluun ja kollektiiviseen asioiden hoitoon. Julkisuuden kautta Evan tutkimus toimi lähinnä edustuksellisen demokratian jatkeena.
Tutkielman aineiston muodostavat TV1:n, TV2:n ja MTV3:n televisiouutiset ja sanomalehtiaineisto, jonka ytimen muodostavat maan laajalevikkisimmät lehdet Helsingin Sanomat, Aamulehti ja Turun Sanomat, Ilta-Sanomat ja Iltalehti. Aineistoa on täydennetty harkinnanvaraisesti maakuntalehdillä (Kaleva, Kainuun Sanomat, Keskisuomalainen ja Lapin Kansa) ja puoluelehdillä (Kansan Uutiset, Nykypäivä, Suomenmaa ja Uutispäivä Demari). Päivälehtien lisäksi mukana ovat Kauppalehti ja Taloussanomat, Maaseudun Tulevaisuus sekä Suomen Kuvalehti. Pääsääntöisesti aineisto on ajalta 1.9. maaliskuuta, mutta myöhemmätkin viittaukset Evan raporttiin on otettu huomioon. Kaikkiaan aineistossa on 45 vinkkijuttua, uutista, pääkirjoitusta tai kolumnia. Vertailuaineistona toimivat STT:n levittämä uutinen raportista, itse Erilaisuuksien Suomi -raportti ja Evan lehdistötiedote sekä Yhdyskuntatutkimus Oy:n keräämä kyselyyn vastanneiden palaute.
Erilaisuuksien Suomi raportti nousi näkyvästi tiedotusvälineiden päiväjärjestykseen. Valtakunnalliset viestimet uutisoivat raportin näyttävästi, ja maan luetuimmat lehdet kommentoivat raporttia pääkirjoituksissaan. Eva onnistui institutionalisoituneen asemansa nojalla aktiivisesti hallitsemaan tutkimusraporttinsa saamaa julkisuutta. Raportin käsittely julkisuudessa oli myönteistä tai ainakin neutraalia.
Tiedotusvälineet uskoivat mielipidetutkimuksen tulosten objektiivisuuteen. Tuloksia käsiteltiin kiistämättömänä kertomuksena kansan tahdosta. Kaikki tutkittavat viestimet osallistuivat Evan raporttiin perustuneen yleisen mielipiteen rakentamiseen. Uutisoinnissa suosittiin yleistämistä eli raportin tulokset laajennettiin kaikkien suomalaisten mielipiteiksi. Uutisointiin sisältyi oletus, että yleinen mielipide syntyy automaattisesti yksilömielipiteiden summasta. Yleistä mielipidettä ei kuitenkaan käsitelty kyynisesti massayhteiskunnalle tyypillisenä massamielipiteenä, vaan vakavasti otettavana kansalaismielipiteenä.
Erilaisuuksien Suomi -raportin käsittely tiedotusvälineissä osoitti, että mielipidetutkimus on ennen kaikkea uutinen. Viestimet eivät nostaneet esille mielipidetutkimuksen roolia kansalaisosallistumisen välineenä. Evan tutkimus ei täyttänyt osallistuvan demokratian kriteerejä kansalaisten osallistumisesta julkiseen keskusteluun ja kollektiiviseen asioiden hoitoon. Julkisuuden kautta Evan tutkimus toimi lähinnä edustuksellisen demokratian jatkeena.