Aunt Matawai, Beth and Grace - The Reprensentation of Maori Tradition in Lee Tamahori´s Once Were Warriors.
KETTUNEN, MILMA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KETTUNEN, MILMA
2002
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2002-04-08Sisällysluettelo
The Representation of Maori Tradition in Lee Tamahori’s Once Were Warriors 1 Introduction 1.1 Once Were Warriors and the Power of Representation……………………… 1.2 The Framework of the Research…………………………………………….. 1.2.1 The Research Question……………………………………………. 1.2.2 Representation and ‘Selective Tradition’…………………………. 1.2.3 Post-Colonial Feminism………………………………………….. 1.3 The Power of Tradition……………………………………………………… 2 "You Come and Stay, Bring the Kids with You" - Aunt Matawai and the ‘Pure’ Tradition 2.1 A Woman from Hawaiki………………………………………………………. 2.2 Tangata Whenua - People of the Land………………………………………… 2.3 Language and Rituals - The Means of Tradition……………………………… 2.3.1 The Powerful Words………………………………………………… 2.3.2 The Expressive Gestures……………………………………………… 2.3.3 Tangihanga…………………………………………………………… 3 "We Should Have Gone Back a Long Time Ago" - Beth and the Tradition Revisited 3.1 An Urban Heroine………………………………………………………………….. 3.2 Being Dark among the Whites…………………………………………………….. 3.2.1 The Double Consciousness…………………………………………… 3.2.2 One Strange People and Another Looking at Each Other…………….. 3.2.3 The Threat…………………………………………………………… 3.2.4 …and Charm of Whiteness…………………………………………. 3.3 The Gendered Reality…………………………………………………………. 3.3.1 The Passionate Attraction…………………………………………… 3.3.2 The Story of Complementary Opposites…………………………….. 3.3.3 The Internal Others ………………………………………………….. 3.4 The Happy Return…………………………………………………………….. 3.4.1 The Perfect Home in the Country……………………………………. 3.4.2 The Will for Resistance……………………………………………… 3.4.3 The Language of Heart………………………………………………. 3.4.4 The Heroic Mother ………………………………………………….. 4 "Reihi was a Taniwha" - Grace and the New Life of Tradition……………………….. 4.1 The Next Generation…………………………………………………………… 4.1.1 The New Structure of Feeling………………………………………. 4.1.2 The Surrogate Mother………………………………………………. 4.1.3 … and Her Brothers……………………………………………….. 4.2 Imbued by Tradition…………………………………………………………. 4.2.1 A Girl with Several Homes………………………………………… 4.2.2 Shall We Ever Get Out of Here?…………………………………… 5 Conclusion………………………………………………………………………………. References………………………………………………………………………………… Appendix: The Script…………………………………………………………………….
Tiivistelmä
Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, kuinka maoritraditio esitetään Lee Tamahorin ohjaamassa elokuvassa Kerran Sotureita. Mitä ovat maoritraditioon keskeisesti liitetyt piirteet ja missä yhteyksissä ne esiintyvät? Millainen suhde elokuvan henkilöillä on traditioon? Entä kuinka sukupuolittuneena traditio esitetään? Kysymykset ovat kiinnostavia myös suomalaisesta näkökulmasta, sillä tultuaan levitykseen vuonna 1995 Kerran sotureita oli ensimmäinen laajalevikkinen elokuva, jonka toi maorit suomalaisen elokuvayleisön eteen.
Tarkastelen tradition ilmenemistä elokuvan kolmen naispäähenkilön kautta. Täti Matawai, Beth ja Grace edustavat kolmea perättäistä sukupolvea ja kolmea erilaista elämäntapaa. Täti Matawai asuu maaseudulla, perinteitä henkivässä maalaiskylässä, jossa elämä näyttää sujuvan ikiaikaista rytmiään. Beth puolestaan elää levottomassa, perinteet hylänneessä lähiössä, jolle ovat leimallisia alkoholiongelmat ja väkivaltaisuus. Heidän ‘välissään’ elää Grace; tyttö joka on syntynyt lähiöön, mutta jolla on ‘synnynnäinen’ yhteys traditioon.
Analyysini pohjana käytän Raymond Williamsin teoriaa ‘valikoivasta traditiosta’. Williamsin mukaan ‘traditiota’ sellaisenaan ei ole, on vain "tarkoituksellisen valikoiva versio nykyisyyttä muovaavasta menneisyydestä ja ennalta muovatusta nykyisyydestä". Lukemalla elokuvaa naishahmojen kautta pystyn seuraamaan prosessia käytännössä: Mitä tradition piirteitä kukin naisista valikoi ja painottaa. ‘Valikoivan tradition’ rinnalla tarkastelen elokuvaa myös nykyisyydelle vastakkaisena esiintyvän ‘tradition’ kannalta. Tämä näkökulma tulee esiin erityisesti yhteydessä Bethiin, joka elokuvan lopussa haluaa palata takaisin ‘juurilleen’.
Kerran sotureita -elokuva sijoittuu jälkikoloniaaliseen kontekstiin, jossa kamppailu traditiosta liittyy erottamattomasti maorien ja valkoisten väliseen vastakkainasetteluun ja rajanvetoon. Analyysini mukaan valkoinen kulttuuri esitetään elokuvassa hyvin maskuliinisena ja institutionaaliseen valtaan sitoutuvana, kun taas maoritraditiota leimaavat feminiiniset, pehmeämmät arvot. Maorikulttuurin ja etenkin lähiöelämän sukupuolittuneisuus tulee elokuvassa esiin laajemminkin: Ajasta ja paikasta riippumatta naisilla ja miehillä on omat selkeät roolinsa, joiden rajat voidaan rikkoa vain ‘tradition’ avulla.
Tarkastelen tradition ilmenemistä elokuvan kolmen naispäähenkilön kautta. Täti Matawai, Beth ja Grace edustavat kolmea perättäistä sukupolvea ja kolmea erilaista elämäntapaa. Täti Matawai asuu maaseudulla, perinteitä henkivässä maalaiskylässä, jossa elämä näyttää sujuvan ikiaikaista rytmiään. Beth puolestaan elää levottomassa, perinteet hylänneessä lähiössä, jolle ovat leimallisia alkoholiongelmat ja väkivaltaisuus. Heidän ‘välissään’ elää Grace; tyttö joka on syntynyt lähiöön, mutta jolla on ‘synnynnäinen’ yhteys traditioon.
Analyysini pohjana käytän Raymond Williamsin teoriaa ‘valikoivasta traditiosta’. Williamsin mukaan ‘traditiota’ sellaisenaan ei ole, on vain "tarkoituksellisen valikoiva versio nykyisyyttä muovaavasta menneisyydestä ja ennalta muovatusta nykyisyydestä". Lukemalla elokuvaa naishahmojen kautta pystyn seuraamaan prosessia käytännössä: Mitä tradition piirteitä kukin naisista valikoi ja painottaa. ‘Valikoivan tradition’ rinnalla tarkastelen elokuvaa myös nykyisyydelle vastakkaisena esiintyvän ‘tradition’ kannalta. Tämä näkökulma tulee esiin erityisesti yhteydessä Bethiin, joka elokuvan lopussa haluaa palata takaisin ‘juurilleen’.
Kerran sotureita -elokuva sijoittuu jälkikoloniaaliseen kontekstiin, jossa kamppailu traditiosta liittyy erottamattomasti maorien ja valkoisten väliseen vastakkainasetteluun ja rajanvetoon. Analyysini mukaan valkoinen kulttuuri esitetään elokuvassa hyvin maskuliinisena ja institutionaaliseen valtaan sitoutuvana, kun taas maoritraditiota leimaavat feminiiniset, pehmeämmät arvot. Maorikulttuurin ja etenkin lähiöelämän sukupuolittuneisuus tulee elokuvassa esiin laajemminkin: Ajasta ja paikasta riippumatta naisilla ja miehillä on omat selkeät roolinsa, joiden rajat voidaan rikkoa vain ‘tradition’ avulla.