Henkilökohtainen avustaja ammattiauttajana.

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan ammatillisen auttamistyön sisältöä henkilökohtainen avustaja -järjestelmän kautta. Avustajatyössä on

keskeistä vammaisen ihmisen ja hänen avustajansa välinen vuorovaikutussuhde. Monista auttamistyön määritelmistä avustaminen

poikkeaa siten, että vammainen ihminen on asiakassuhteessa kuntaan, mutta hän on avustajansa työnantaja, ei asiakas.

Avustajajärjestelmän kehittämisen taustalla on ollut ajatus vammaisen ihmisen itsemääräämisoikeuden tukemisesta. Yhdessä muiden

tukimuotojen kanssa järjestelmä tarjoaa vaihtoehdon laitosasumiselle ja vähentää vammaisen ihmisen riippuvuutta omaisistaan ja

läheisistään. Hänellä on mahdollisuus kasvaa avun kohteesta oman elämänsä subjektiksi.

Tutkielman aineisto on kerätty teemahaastattelumenetelmällä haastattelemalla kahdeksan tamperelaista vammaista henkilöä sekä

heidän henkilökohtaiset avustajansa. Takoituksena on ollut perehtyä sekä työnantajien että avustajien näkemyksiin keskinäisestä

vuorovaikutuksestaan ja avustajajärjestelmästä. Koska kyseessä on poikkeuksellisen intensiivinen työsuhde, on tarkoituksenmukaista

tarkastella kummankin osapuolen näkökulmia siitä.

Auttamissuhteen ammatillisuus nousee esiin avustajatyössä mielenkiintoisella tavalla. Henkilökohtainen avustaja on ammattiauttaja,

jolla on omat näkemyksensä työn luonteesta, mutta vammainen ihminen on oman elämänsä asiantuntija. Avustajasuhteen lähtökohtana

pidetään sitä, että työnantaja määrittelee tarvitsemansa avun ja työtehtävät. Henkilökohtaisen avustajan ammattiin ei puolestaan ole

koulutus- tai pätevyysvaatimuksia. Usein avustajilla on sosiaali- ja terveysalan soveltuva koulutus tai työkokemusta, mutta heillä ei ole

järjestäytynyttä yhteistä toimintaa tai selkeää näkemystä siitä, mikä avustajan työnkuva lopulta on. Alan palkkaus ja arvostus on heidän

kokemuksissaan matala, vaikka he itse pitävätkin työtään tärkeänä. Välineitä alan ammattiarvostuksen kohottamiseen voisi löytää

avustajakoulutuksen edelleenkehittämisestä sekä avustajien järjestäytymisestä. Avustajan työ on yksinäistä siten, että hänellä ei ole

työyhteisöä tukenaan.

Avustajasuhteessa osapuolien yhteistyö on hyvin intensiivistä, siihen sisältyy päivittäinen kohtaaminen viikosta ja kuukaudesta toiseen.

Tällaisessa suhteessa työnantaja-työntekijäasetelman mukaiset roolit saattavat murtua. Ajatusmaailmojen yhteensopivuus ja

´henkilökemia´ mainitaan usein yhteistyön onnistumisen edellytyksenä. Suhteeseen saattaa tulla mukaan ystävyyttä siten, että se

muuttuu vastavuoroisemmaksi ja avoimemmaksi. Avustajan voi tällöin olla vaikeaa pitää kiinni ammatillisesta roolistaan emotionaalisen

etäisyyden vaatimuksineen. Toisaalta tutkimukseen osallistuneet avustajat pitävät itsestäänselvänä työnsä lähtökohtana sitä, että

toiminta tapahtuu vammaisen ihmisen ehdoilla, hänen elämänpiirissään. Näiden erilaisten avustajan roolien yhteensovittaminen ei ole

aina aivan kitkatonta.

Vammaisen ihmisen näkökulmasta henkilökohtainen avustaja -järjestelmä on kyennyt vastaamaan haasteisiinsa siten, että se on

lisännyt vammaisten omaehtoisen elämän mahdollisuuksia. Tärkeintä on mahdollisuus kotona asumiseen. Koti on fyysisenä

ympäristönä paikka, jossa itsemääräämisoikeus toteutuu parhaiten. Henkilökohtaisen avustajan avulla vammainen ihminen voi olla osa

yhteiskunnan liikettä, osallistua työelämään tai opiskeluun. Toisaalta työnantajuuteen liittyvät kuviot avustajan palkkaamisineen

saattavat tuntua joskus hankalilta. Työnantajat tarvitsisivat enemmän tukea näistä tehtävistä selviytymiseen.

Toimivan avustajasuhteen luominen on suuri haaste sekä vammaiselle ihmiselle että hänen avustajalleen. Työtapojen rutinoituminen,

vastavuoroisuuden puute tai persoonien yhteensopimattomuus vaikeuttavat avoimen yhteistyön syntymistä. Avustajan työhön ei sisälly

pelkästään arjen tehtävien suorittamista, vaan hänen persoonansa on hänen tärkein työvälineensä. Ihmistyön raskaus ja antoisuus

tulevat avustajien kertomuksissa esiin. Molemminpuolinen palaute on tärkeää, mutta osapuolet tarvitsevat myös vertaistukea ja

arvostusta muun yhteiskunnan taholta.

Avainsanat: Henkilökohtainen avustaja -järjestelmä, vaikeavammaisuus, auttamistyö, vuorovaikutus.