Ranskassa Eiffel-torni murskaantui. Mediakasvatusta esiopetuksessa - televisio tutkivan oppimisen kohteena
PERÄLÄ, MINNA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
PERÄLÄ, MINNA
2002
Kasvatustiede, varhaiskasvatus - Early Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2002-03-20Tiivistelmä
Esiopetuksen mediakasvatus on usein aikuisjohtoista ja aikuisen etukäteen suunnittelemaa. Mutta mikä lapsia kiinnostaisi oppia mediasta? Kykenevätkö esiopetusikäiset lapset tutkivaan oppimiseen? Soveltuuko tutkiva oppiminen mediakasvatukseen? Tämän tutkimuksen kehittämis- ja tutkimustehtävänä oli soveltaa tutkivan oppimisen pedagogisia periaatteita mediakasvatukseen varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa sekä kuvata ja arvioida toteutettu kokeilu.
Mediakasvatuskokeilun tutkimusstrategiana oli kvalitatiivinen tapaustutkimus. Kokeiluun osallistui yhden päiväkodin 6-vuotiaiden esiopetusryhmästä neljä lasta. Viikon mittaisessa kokeilussa lapset pohtivat tietämystään televisiosta ja sitä, mitä haluaisivat aiheesta oppia. Lasten asettamiin kysymyksiin etsittiin vastauksia. Lopuksi lapset kokosivat ja esittelivät tuloksen, sekä arvioivat kuluneen prosessin. Tilanteet videoitiin.
Tutkimus osoitti, että pienetkin lapset ovat kiinnostuneita laajoista kokonaisuuksista kuten siitä, ”miten ohjelmia tehdään” ja ”miten ne saadaan näkymään”, jollaista opettajat eivät ole tottuneet pienille lapsille opettamaan. Lapset kykenivät tutkivaan oppimiseen: asettamaan kysymyksiä, pohtimaan asioita ja arvioimaan omaa toimintaansa. Tutkiva oppiminen soveltui esiopetuksen mediakasvatukseen. Tutkivaa oppimista kannattaisi käyttää mediakasvatuksessa ja esiopetuksessa enemmänkin.
Asiasanat: Mediakasvatus, esiopetus, televisio, lapset, konstruktivistinen oppimiskäsitys, tutkiva oppiminen
Mediakasvatuskokeilun tutkimusstrategiana oli kvalitatiivinen tapaustutkimus. Kokeiluun osallistui yhden päiväkodin 6-vuotiaiden esiopetusryhmästä neljä lasta. Viikon mittaisessa kokeilussa lapset pohtivat tietämystään televisiosta ja sitä, mitä haluaisivat aiheesta oppia. Lasten asettamiin kysymyksiin etsittiin vastauksia. Lopuksi lapset kokosivat ja esittelivät tuloksen, sekä arvioivat kuluneen prosessin. Tilanteet videoitiin.
Tutkimus osoitti, että pienetkin lapset ovat kiinnostuneita laajoista kokonaisuuksista kuten siitä, ”miten ohjelmia tehdään” ja ”miten ne saadaan näkymään”, jollaista opettajat eivät ole tottuneet pienille lapsille opettamaan. Lapset kykenivät tutkivaan oppimiseen: asettamaan kysymyksiä, pohtimaan asioita ja arvioimaan omaa toimintaansa. Tutkiva oppiminen soveltui esiopetuksen mediakasvatukseen. Tutkivaa oppimista kannattaisi käyttää mediakasvatuksessa ja esiopetuksessa enemmänkin.
Asiasanat: Mediakasvatus, esiopetus, televisio, lapset, konstruktivistinen oppimiskäsitys, tutkiva oppiminen