Euroopan keskuspankki ja sen suhde kansallisiin keskuspankkeihin
GRÖNLUND, OUTI (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
GRÖNLUND, OUTI
2002
Julkisoikeus - Public Law
Taloudellis-hallinnollinen tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2002Tiivistelmä
Tutkimustehtävänä on vastata kysymykseen, mikä on Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin asema Euroopan unionissa ja mikä on Euroopan keskuspankin suhde kansallisiin keskuspankkeihin. Tutkimusmetodi on pääosin oikeusdogmaattinen. Tutkimuksessa käytetään lisäksi osittain oikeuspoliittista tutkimusmenetelmää.
Euroopan keskuspankkijärjestelmän muodostavat Euroopan keskuspankki ja kansalliset keskuspankit. Euroopan keskuspankkijärjestelmästä tehtiin korostetun itsenäinen. Euroopan keskuspankki on oikeushenkilö, jolla on omat päätöksentekoelimet ja lainsäädäntövaltaa. Euroopan yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden viranomaisten kaikenlainen vaikuttaminen Euroopan keskuspankkiin on kielletty. Silti niiden välillä on yhteistyötä, kuten erilaisia kuulemis- ja raportointivelvoitteita. Erityisen tärkeää on Euroopan keskuspankin yhteistyö talouspolitiikan tärkeiden vaikuttajien, neuvos-ton ja komission, kanssa. Talous- ja rahaliiton toteutumisen eräs ydinkysymys on Euroopan keskuspankin riippumattomuuden turvaaminen ja demokraattiseen vastuunalaisuuden yhdistäminen. Euroopan keskuspankin itsenäinen asema syvensi entisestään Euroopan unionin demokratiavajetta ja sen rahapolitiikkaan liittyy legitimiteettiongelma. Euroopan keskuspankkijärjestelmän demokraattista legitimiteettiä vahvistavia järjestelyjä olisikin edelleen kehitettävä. Euroopan talous- ja rahaliiton onnistumisen uksi edellytys on myös rahapolitiikan ja talouspolitiikan yhteensovittaminen, sillä talouspolitiikka jäi edelleen jäsenvaltioiden vastuulle.
Euroopan keskuspankin suhdetta kansallisiin keskuspankkeihin koskeva tarkastelu on rajattu koskemaan Suomea ja Suomen Pankkia. Suomen Pankki on perinteisesti ollut hyvin itsenäinen laitos, jolla on ollut merkittävä valta Suomessa rahapolitiikan päättäjänä. Kun Suomi liittyi talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen, Suomen Pankin asema muuttui merkittävästi ja sen monet tehtävät siirtyivät Euroopan keskuspankille. Merkittävintä oli rahapoliittisen päätösvallan siirtyminen kokonaan Euroopan keskuspankille. Kansalliset keskuspankit ovat erottamaton osa Euroopan keskuspankkijärjestelmää ja ne toimivat Euroopan keskuspankin ohjeiden ja suuntaviivojen mukaan. Kansallisten keskuspankkien asema on alisteinen suhteessa Euroopan keskuspankkiin. Kansallisten keskuspankkien asema muistuttaakin talous- ja rahaliitossa pankin haarakonttorin asemaa: päätökset tehdään muualla ja kansallinen keskuspankki vain osallistuu niiden toteuttamiseen.
Euroopan talous- ja rahaliitto on vaikuttanut olennaisesti jäsenvaltioiden suvereenisuuteen ja sen tavoitteet lisäävät Euroopan unionin liittovaltiopiirteitä. Talous- ja rahaliiton katsotaankin olevan suuri askel kohti syvenevää integraatiota. Euron käyttöönoton jälkeen tarpeet talouspolitiikan pidemmälle vietyyn yhteensovittamiseen ovat edelleen kasvaneet. Talous- ja rahaliitto vie jäsenvaltioita väistämättä kohti yhteistä talouspolitiikkaa ja "fiskaalia unionia".
Euroopan keskuspankkijärjestelmän muodostavat Euroopan keskuspankki ja kansalliset keskuspankit. Euroopan keskuspankkijärjestelmästä tehtiin korostetun itsenäinen. Euroopan keskuspankki on oikeushenkilö, jolla on omat päätöksentekoelimet ja lainsäädäntövaltaa. Euroopan yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden viranomaisten kaikenlainen vaikuttaminen Euroopan keskuspankkiin on kielletty. Silti niiden välillä on yhteistyötä, kuten erilaisia kuulemis- ja raportointivelvoitteita. Erityisen tärkeää on Euroopan keskuspankin yhteistyö talouspolitiikan tärkeiden vaikuttajien, neuvos-ton ja komission, kanssa. Talous- ja rahaliiton toteutumisen eräs ydinkysymys on Euroopan keskuspankin riippumattomuuden turvaaminen ja demokraattiseen vastuunalaisuuden yhdistäminen. Euroopan keskuspankin itsenäinen asema syvensi entisestään Euroopan unionin demokratiavajetta ja sen rahapolitiikkaan liittyy legitimiteettiongelma. Euroopan keskuspankkijärjestelmän demokraattista legitimiteettiä vahvistavia järjestelyjä olisikin edelleen kehitettävä. Euroopan talous- ja rahaliiton onnistumisen uksi edellytys on myös rahapolitiikan ja talouspolitiikan yhteensovittaminen, sillä talouspolitiikka jäi edelleen jäsenvaltioiden vastuulle.
Euroopan keskuspankin suhdetta kansallisiin keskuspankkeihin koskeva tarkastelu on rajattu koskemaan Suomea ja Suomen Pankkia. Suomen Pankki on perinteisesti ollut hyvin itsenäinen laitos, jolla on ollut merkittävä valta Suomessa rahapolitiikan päättäjänä. Kun Suomi liittyi talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen, Suomen Pankin asema muuttui merkittävästi ja sen monet tehtävät siirtyivät Euroopan keskuspankille. Merkittävintä oli rahapoliittisen päätösvallan siirtyminen kokonaan Euroopan keskuspankille. Kansalliset keskuspankit ovat erottamaton osa Euroopan keskuspankkijärjestelmää ja ne toimivat Euroopan keskuspankin ohjeiden ja suuntaviivojen mukaan. Kansallisten keskuspankkien asema on alisteinen suhteessa Euroopan keskuspankkiin. Kansallisten keskuspankkien asema muistuttaakin talous- ja rahaliitossa pankin haarakonttorin asemaa: päätökset tehdään muualla ja kansallinen keskuspankki vain osallistuu niiden toteuttamiseen.
Euroopan talous- ja rahaliitto on vaikuttanut olennaisesti jäsenvaltioiden suvereenisuuteen ja sen tavoitteet lisäävät Euroopan unionin liittovaltiopiirteitä. Talous- ja rahaliiton katsotaankin olevan suuri askel kohti syvenevää integraatiota. Euron käyttöönoton jälkeen tarpeet talouspolitiikan pidemmälle vietyyn yhteensovittamiseen ovat edelleen kasvaneet. Talous- ja rahaliitto vie jäsenvaltioita väistämättä kohti yhteistä talouspolitiikkaa ja "fiskaalia unionia".