Ammatillinen kehittyminen, työuupumus ja työnilo sekä niiden väliset yhteydet
VIERI, JOHANNA (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
VIERI, JOHANNA
2001
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2001Sisällysluettelo
TIIVISTELMÄ 1 JOHDANTO 6 2 TUTKIMUKSEN TAUSTA 7 2.1 Henkilöstön hyvinvointi työyhteisössä ja työtyytyväisyys 7 2.2 Henkilöstön kehittäminen ja tunteet 10 3 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET 15 3.1 Henkilöstön hyvinvointi ja työelämän laatu 15 3.2 Ammatillinen kehittyminen työyhteisöissä 16 3.3 Työuupumus ja stressi sairaalahenkilöstöllä 18 3.4 Työnilon kokemukset 21 4 TUTKIMUKSEN KESKEISET KÄSITTEET 24 4.1 Ammatillinen kasvu ja kehittyminen 24 4.1.1 Ammatilliseen kehittymiseen vaikuttavat tekijät 26 4.1.2 Reflektointi osana ammatillista kehittymistä 27 4.2 Työuupumus 29 4.2.1 Työuupumuksen määrittely 29 4.2.2 Työuupumuksen synty ja kokeminen 31 4.2.3 Työssä jaksaminen 33 4.3 Työnilo 35 4.3.1 Työnilon määrittely 36 4.3.2 Työnilon edellytykset ja vaikutukset 38 5 RÖNTGENHENKILÖSTÖN TYÖ 41 6 TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA -ONGELMAT 44 7 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 46 7.1 Tutkimusympäristö ja kohderyhmä 46 7.2 Tutkimusmenetelmät 47 7.2.1 Kysely 48 7.2.2 Teemahaastattelu 51 7.3 Aineiston analyysi 52 8 TUTKIMUSTULOKSET 57 8.1 Taustamuuttujien kuvailu 57 8.2 Ammatillinen kehittyminen 57 8.2.1 Röntgenhenkilöstön ammatillisen kehittymisen alueet 57 8.2.2 Kokemukset ammatillisesta kehittymisestä 61 8.2.3 Ammatilliseen kehittymiseen vaikuttavat tekijät 66 8.3 Työuupumuksen kokemukset 73 8.3.1 Väsymys 74 8.3.2 Lievä työuupumus 77 8.3.3 Keskivaikea työuupumus 80 8.3.4 Vaikea työuupumus 84 8.4 Työnilon kokemukset 89 8.4.1 Passiivinen spontaani työnilo 89 8.4.2 Passiivinen tietoinen työnilo 91 8.4.3 Aktiivinen spontaani työnilo 94 8.4.4 Aktiivinen tietoinen työnilo 95 8.5 Työuupumuksen ja työnilon yhteydet ammatilliseen kehittymiseen 97 8.5.1 Työuupumuksen ja ammatillisen kehittymisen väliset yhteydet 97 8.5.2 Työnilon ja ammatillisen kehittymisen väliset yhteydet 100 9 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS 102 10 YHTEENVETO JA POHDINTA 108 10.1 Yhteenveto ja pohdinta tutkimuksen teoreettisesta osuudesta 108 10.2 Yhteenveto ja pohdinta tutkimuksen toteuttamisesta 109 10.3 Yhteenveto ja pohdinta tutkimustuloksista 110 LÄHTEET 118
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää röntgenhenkilöstön kokemuksia ammatillisesta kehittymisestä, työuupumuksesta sekä työnilosta. Tavoitteena on tarkastella röntgenhenkilöstön ammatilliseen kehittymiseen kuuluvia alueita, henkilöstön kokemuksia ammatillisesta kehittymisestä, sen esteistä sekä sitä edistävistä tekijöistä. Samoin tarkastelun kohteena ovat röntgenhenkilöstön kokemukset työuupumuksesta ja työnilosta sekä näitä lisäävistä ja vähentävistä tekijöistä. Tutkimuksen teoriaosuudessa määritellään ammatillisen kehittymisen, työuupumuksen ja työnilon käsitteitä sekä käsitellään niihin liittyviä henkilöstön hyvinvointia ja kehittämistä.
Tutkimuksen kohteena on Tampereen yliopistollisen sairaalan (TAYS) röntgenosaston kaksi laitetiimiä. Laitetiimeissä on meneillään työuupumusprojekti, johon tämä tutkimus liittyy. Tutkimusaineisto koostuu 53 työntekijän kyselystä sekä seitsemälle työntekijälle tehdystä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Kyselyyn vastanneista 37 (70 %) on röntgenhoitajia, 10 (19 %) lääkäreitä, 1 (2 %) perushoitaja ja 5 (9 %) osastosihteeriä; haastatteluun valittiin 5 röntgenhoitajaa ja 2 lääkäriä.
Tutkimustulosten mukaan jatkuva ammatillinen kehittyminen on röntgenhenkilöstölle tärkeää. Työuran alussa ammatillinen kehittyminen on erityisen nopeaa, mutta kehittyminen jatkuu koko työuran ajan. Tärkeimpinä ammatilliseen kehittymiseen kuuluvina alueina nousevat esiin röntgenlaitteiden ja -välineiden hallinta sekä sosiaaliset suhteet. Suurimpana ammatillista kehittymistä estävänä tekijänä pidetään liikaa työmäärää ja siitä aiheutuvaa kiirettä. Tärkeimpänä ammatillista kehittymistä edistävänä tekijänä nousee esiin työstä saatu kokemus. Jonkinasteista työuupumusta ilmenee 38 %:lla tutkituista ja väsymyksestä kärsii 49 % tutkituista. Suurimpina työuupumusta aiheuttavina tekijöinä nousevat esiin kiire sekä työn ennakoimattomuus. Lisäresursseja tarvittaisiin työssä jaksamisen edistämiseksi. Työniloa tutkitut kokevat eri muodoissa. Suurimpina työnilon aiheuttajina nähdään työssä onnistuminen, mukavat työkaverit sekä potilailta saadut ilonkokemukset. Työniloa vähentävänä tekijänä nousee kiire ylitse muiden. Työuupumuksen ja ammatillisen kehittymiseen vaikuttavien tekijöiden välillä ilmenee merkitseviä yhteyksiä siten, että työuupumuksen todetaan hidastavan ammatillista kehittymistä ja ammatillista kehittymistä estävien tekijöiden todetaan aiheuttavan työuupumusta. Työnilon nähdään vaikuttavan positiivisesti ammatilliseen kehittymiseen ja ammatillisen kehittymisen todetaan lisäävän työnilon kokemuksia.
Avainsanat: ammatillinen kehittyminen, työnilo, työuupumus
Tutkimuksen kohteena on Tampereen yliopistollisen sairaalan (TAYS) röntgenosaston kaksi laitetiimiä. Laitetiimeissä on meneillään työuupumusprojekti, johon tämä tutkimus liittyy. Tutkimusaineisto koostuu 53 työntekijän kyselystä sekä seitsemälle työntekijälle tehdystä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Kyselyyn vastanneista 37 (70 %) on röntgenhoitajia, 10 (19 %) lääkäreitä, 1 (2 %) perushoitaja ja 5 (9 %) osastosihteeriä; haastatteluun valittiin 5 röntgenhoitajaa ja 2 lääkäriä.
Tutkimustulosten mukaan jatkuva ammatillinen kehittyminen on röntgenhenkilöstölle tärkeää. Työuran alussa ammatillinen kehittyminen on erityisen nopeaa, mutta kehittyminen jatkuu koko työuran ajan. Tärkeimpinä ammatilliseen kehittymiseen kuuluvina alueina nousevat esiin röntgenlaitteiden ja -välineiden hallinta sekä sosiaaliset suhteet. Suurimpana ammatillista kehittymistä estävänä tekijänä pidetään liikaa työmäärää ja siitä aiheutuvaa kiirettä. Tärkeimpänä ammatillista kehittymistä edistävänä tekijänä nousee esiin työstä saatu kokemus. Jonkinasteista työuupumusta ilmenee 38 %:lla tutkituista ja väsymyksestä kärsii 49 % tutkituista. Suurimpina työuupumusta aiheuttavina tekijöinä nousevat esiin kiire sekä työn ennakoimattomuus. Lisäresursseja tarvittaisiin työssä jaksamisen edistämiseksi. Työniloa tutkitut kokevat eri muodoissa. Suurimpina työnilon aiheuttajina nähdään työssä onnistuminen, mukavat työkaverit sekä potilailta saadut ilonkokemukset. Työniloa vähentävänä tekijänä nousee kiire ylitse muiden. Työuupumuksen ja ammatillisen kehittymiseen vaikuttavien tekijöiden välillä ilmenee merkitseviä yhteyksiä siten, että työuupumuksen todetaan hidastavan ammatillista kehittymistä ja ammatillista kehittymistä estävien tekijöiden todetaan aiheuttavan työuupumusta. Työnilon nähdään vaikuttavan positiivisesti ammatilliseen kehittymiseen ja ammatillisen kehittymisen todetaan lisäävän työnilon kokemuksia.
Avainsanat: ammatillinen kehittyminen, työnilo, työuupumus