Kaukalon laidalta - diskurssianalyysi juniorijääkiekkoilijoiden vanhempien odotuksista.
THESSLUND, NIKLAS (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
THESSLUND, NIKLAS
2002
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2002-03-13Sisällysluettelo
1. Johdanto………………………………………….3 1.1. Lajivalinta……………………………………..4 1.2. Seuraurheilun merkitys vanhemmille ja lapsille….………6 1.3. Edustusjoukkue ja kaupunginosajoukkueet…...7 2. Aikaisempi tutkimus aiheesta………...…………10 3. Tutkimuksen teoria ja metodi……....…………...15 3.1. Sosiaalinen konstruktionismi……………….…15 3.2. Diskurssianalyysi…………………………..…18 3.2.1. Merkityssysteemeistä rakentuva maailma...…18 3.2.2. Merkityssysteemeissä rakentuvat identiteetit….……..20 3.2.3. Konteksti………………………….…….22 3.3. Diskurssianalyysi tutkimuskäytäntönä………………..…23 4. Tutkimuksen toteutus…………………………...25 5. Kiekkoilijakeskeinen puhe………...………...….27 5.1. Vaatimattomuus…………………………..27 5.2. Elämäntapa……………………….……….30 5.3. Vastamyrkky…………………………..….34 6. Seura- ja lajikeskeinen puhe………..……………….37 6.1. Kasvatusodotusten merkitysjärjestelmät……...37 6.2. Vastinetta rahalle………………………….43 6.3. Yhteistoiminnan oppiminen……………………...…….46 6.4. Fyysistä kuntoa….……………………..…57 7. Johtopäätöksiä ja pohdintaa……………………..61 7.1. Vanhempien odotukset lapsen tulevaisuudelta……….…61 7.2. Miten vanhemmat kuvaavat odotuksiaan seuraa kohtaan64 7.2.1. Peluuttamisen ongelma…………...………65 7.3. Kasvatusodotusten merkitysjärjestelmät………67 7.4. Joukkueurheilun ja jääkiekon anti……………..69 7.5. Reflektio……………………………………...72 Kirjallisuus……………………………………...…75
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella juniorijääkiekkoilijoiden vanhempien odotuspuhetta diskurssianalyyttisen teorian ja metodin avulla. Olen jakanut tämän yleisemmän tutkimuskysymyksen kolmeen tarkempaan tutkimuskysymykseen: 1) Kuinka vanhemmat puhuvat odotuksistaan lapsen tulevaisuutta koskien, 2) Määrittyykö jääkiekkoilu heidän puheessaan pelkästään urheiluksi vai odotetaanko seuralta myös kasvatusta ja 3) Miten vanhemmat kuvaavat sitä antia, joka joukkueurheilulla ja nimenomaan jääkiekolla lapselle on. Tekemääni diskurssianalyysiin olen saanut eniten vaikutteita tamperelaisen diskurssianalyytikkotrion, Arja Jokisen, Kirsi Juhilan ja Eero Suonisen teksteistä.
Tutkielmani aineistona on kymmenen juniorijääkiekkoilijan vanhemman haastattelua. Haastattelut on tehty Tampereella ja sen lähikunnissa kesällä 1994.
Diskurssianalyyttisen teorian pohjalta olen konstruoinut aineistostani esiin kahdeksan kulttuurisesti jaettua merkityssysteemiä, joita vanhemmat käyttävät odotuspuheessaan. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen, kuinka vanhemmat puhuvat odotuksistaan lapsen tulevaisuuden suhteen, kohdalla vanhemmat käyttivät kolmea erilaista diskurssia. Nämä merkitysjärjestelmät olen nimennyt Vaatimattomuuden diskurssiksi, Elämäntapa diskurssiksi ja Vastamyrkky diskurssiksi. Nämä ovat kiekkoilijakeskeisen puheen merkitysjärjestelmiä.
Toisen ja kolmannen tutkimuskysymyksen kohdalla vanhempien puhe on seura- ja lajikeskeistä. Määrittyykö harrastus pelkästään urheiluksi vai myös kasvatusjärjestelmäksi kysymyksen kohdalla vanhemmat käyttivät jälleen kolmea diskurssia; Vastinetta rahalle diskurssia ja kahta vastakkaista diskurssia seuran kasvatusvastuusta. Toisessa näistä juniorijääkiekkoilu saa merkityksensä pelkkänä urheiluharrastuksena ja toisessa myös laajempana kasvatusjärjestelmänä. Kolmannen tutkimuskysymyksen kohdalla vanhemmat käyttivät kahta diskurssia, Yhteistoiminnan oppimisen diskurssia ja Fyysistä kuntoa diskurssia.
Näiden kolmen tarkennetun tutkimuskysymyksen kautta olen muodostanut kuvaa siitä merkitysjärjestelmien joukosta, joka juniorijääkiekkoilijoiden vanhemmilla on käytössään, kun he merkityksellistävät lapsensa harrastamista puheella odotuksista. Nämä eri merkitysjärjestelmät ovat siis tutkijan analyysin tulosta. En voi kuitenkaan tyytyä vain näiden merkitysjärjestelmien nimeämiseen, vaan diskurssianalyyttisen orientaation mukaan huomioni on myös näiden eri diskurssien välisissä suhteissa; kuinka ja millaisin keinoin nämä merkitysjärjestelmät käyvät hegemonista kamppailua ns. totuudesta ja oikeasta määrittelystä. Lisäksi tarkastelen sitä, minkälaisia identiteettejä näiden eri diskurssien käytöllä tuotetaan, niin itselle kuin toisillekin.
Tutkielmani aineistona on kymmenen juniorijääkiekkoilijan vanhemman haastattelua. Haastattelut on tehty Tampereella ja sen lähikunnissa kesällä 1994.
Diskurssianalyyttisen teorian pohjalta olen konstruoinut aineistostani esiin kahdeksan kulttuurisesti jaettua merkityssysteemiä, joita vanhemmat käyttävät odotuspuheessaan. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen, kuinka vanhemmat puhuvat odotuksistaan lapsen tulevaisuuden suhteen, kohdalla vanhemmat käyttivät kolmea erilaista diskurssia. Nämä merkitysjärjestelmät olen nimennyt Vaatimattomuuden diskurssiksi, Elämäntapa diskurssiksi ja Vastamyrkky diskurssiksi. Nämä ovat kiekkoilijakeskeisen puheen merkitysjärjestelmiä.
Toisen ja kolmannen tutkimuskysymyksen kohdalla vanhempien puhe on seura- ja lajikeskeistä. Määrittyykö harrastus pelkästään urheiluksi vai myös kasvatusjärjestelmäksi kysymyksen kohdalla vanhemmat käyttivät jälleen kolmea diskurssia; Vastinetta rahalle diskurssia ja kahta vastakkaista diskurssia seuran kasvatusvastuusta. Toisessa näistä juniorijääkiekkoilu saa merkityksensä pelkkänä urheiluharrastuksena ja toisessa myös laajempana kasvatusjärjestelmänä. Kolmannen tutkimuskysymyksen kohdalla vanhemmat käyttivät kahta diskurssia, Yhteistoiminnan oppimisen diskurssia ja Fyysistä kuntoa diskurssia.
Näiden kolmen tarkennetun tutkimuskysymyksen kautta olen muodostanut kuvaa siitä merkitysjärjestelmien joukosta, joka juniorijääkiekkoilijoiden vanhemmilla on käytössään, kun he merkityksellistävät lapsensa harrastamista puheella odotuksista. Nämä eri merkitysjärjestelmät ovat siis tutkijan analyysin tulosta. En voi kuitenkaan tyytyä vain näiden merkitysjärjestelmien nimeämiseen, vaan diskurssianalyyttisen orientaation mukaan huomioni on myös näiden eri diskurssien välisissä suhteissa; kuinka ja millaisin keinoin nämä merkitysjärjestelmät käyvät hegemonista kamppailua ns. totuudesta ja oikeasta määrittelystä. Lisäksi tarkastelen sitä, minkälaisia identiteettejä näiden eri diskurssien käytöllä tuotetaan, niin itselle kuin toisillekin.