Traumaattisten aivovammapotilaiden kuntoutus Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.
SJÖGREN, RIITTA-LEENA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
SJÖGREN, RIITTA-LEENA
2002
Kansanterveystiede - Public Health
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
Hyväksymispäivämäärä
2002-02-21Sisällysluettelo
TIIVISTELMÄ 1 JOHDANTO 2 2 TRAUMAATTISEN AIVOVAMMAPOTILAAN HOITO JA KUNTOUTUS 4 2.1 AIVOVAMMOJEN ESIINTYVYYS JA LUOKITTELU 4 2.2 AIVOVAMMOJEN DIAGNOSTIIKKA JA AIVOVAMMAPOTILAAN AKUUTTIHOITO 6 2.3 AIVOVAMMOJEN JÄLKITILAT 9 2.4 AIVOVAMMAPOTILAAN KUNTOUTUS JA KUNTOUTUMINEN 10 3 TERVEYDENHUOLLON KUNTOUTUSTOIMINTA TUTKIMUKSEN KOHTEENA 16 3.1 KUNTOUTUKSEN MÄÄRITTELY 16 3.2 KUNTOUTUSTOIMINTA JULKISESSA TERVEYDENHUOLLOSSA 17 3.3 KUNTOUTUSSUUNNITELMA 20 3.4 KUNTOUTUSOSASTOT YLIOPISTOLLISISSA SAIRAALOISSA JA KESKUSSAIRAALOISSA 21 3.5 KUNTOUTUKSEN PORRASTUS KUNTOUTUS OSANA POTILAAN PALVELUKETJUA 22 3.6 KUNTOUTUSTOIMINNAN KUVAAMINEN JA AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET 25 3.7 YHTEENVETO TUTKIMUKSEN TEOREETTISISTA LÄHTÖKOHDISTA 28 4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT 30 5 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄ 31 5.1 TUTKIMUSYMPÄRISTÖ 31 5.2 TUTKIMUKSESSA KÄYTETYT KESKEISET KÄSITTEET 33 5.3 AINEISTO JA AINEISTON KERÄÄMINEN 34 5.4 TUTKIMUSAINEISTON ANALYYSI 37 6 TULOKSET 38 6.1 AIVOVAMMAPOTILAIDEN TAUSTATIEDOT 38 6.1.1 Sosiodemografiset taustatiedot 38 6.1.2 Tapaturman taustatiedot ja potilaiden lääketieteellinen tausta 40 6.2 AIVOVAMMAPOTILAIDEN OSASTOJAKSOT TAMPEREEN YLIOPISTOLLISESSA SAIRAALASSA 42 6.2.1. Akuuttihoitojaksot 42 6.2.1 Kaksi käytäntöä erikoisalan jatkohoitoon ohjautumisessa 44 6.2.2 Erikoisalan jatkohoitojaksot 49 6.2.3 Erikoisalan jatkohoitojaksojen toteutuspaikka 53 6.3 TAYS:N OSASTOJAKSOILLA TOTEUTETUT KUNTOUTUSPALVELUT 57 6.3.1 Kuntoutuspalvelut akuuttiosastoilla 57 6.3.2 Kuntoutuspalvelut kuntoutusjaksoilla 58 6.3.3 Kuntoutuspalvelut seurantajaksoilla ja -käynneillä 59 6.3.4 Kuntoutuspalvelut arviointijaksoilla 60 6.4 AIVOVAMMAPOTILAILLE JÄRJESTETYT JATKOTOIMENPITEET 61 6.4.1 Jatkokuntoutus 61 6.4.2 Jatkohoito- ja tukitoimenpiteet 63 6.5 AIVOVAMMAPOTILAIDEN SEURANTA-AIKA TAYS:SSA JA TILANNE SEURANNAN PÄÄTTYESSÄ 64 6.6 AIVOVAMMAPOTILAIDEN KUNTOUTUSPOLKUJEN TOIMIJAT 66 6.7 YHTEENVETO TUTKIMUSTULOKSISTA 67 7 POHDINTA 71 7.1 TRAUMAATTISTEN AIVOVAMMAPOTILAIDEN KUNTOUTUS TAYS:SSA 71 7.2 TUTKIMUSMENETELMÄ JA TULOSTEN LUOTETTAVUUS 77 7.3 TUTKIMUSTULOSTEN MERKITYS JA SUOSITUKSET 79 LÄHDELUETTELO 83 LIITTEET 1-15
Tiivistelmä
Avainsanat: traumaattinen aivovammapotilas, lääkinnällinen kuntoutus, terveydenhuolto
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata traumaattisten aivovammapotilaiden kuntoutusta Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (TAYS) ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tavoitteena oli saada tietoa TAYS:n kuntoutus- ja seurantakäytännöistä, kuntoutuksen sisällöstä, jatkotoimenpiteistä sekä yhteistyötahoista. Lähestymistapa oli potilaskohtainen. Tiedot kerättiin tilastoista ja sairauskertomuksista tiedonkeruulomakkeeseen potilaiden kuntoutuspolkuja seuraten. Otokseen valittiin ne aivovammapotilaat, joiden traumaattinen aivovamma ja ensimmäinen erikoisalan jatkohoitojakso TAYS:n Neurologian ja kuntoutustoimen yksikössä ajoittuivat vuosille 1996-1998.
Kolmen seurantavuoden aikana toteutettiin 62 traumaattisen aivovammapotilaan erikoisalan jatkohoitojaksoja TAYS:n Neurologian ja kuntoutustoimen yksikössä. Potilaiden määrä vastaa noin 10% samana ajanjaksona TAYS:n neurokirurgian osastolla hoidetuista traumaattisista aivovammapotilaista. Aineistossa tyypillisin potilas oli keski-ikäinen, eronnut, työtön mies.
Traumaattisten aivovammapotilaiden (N = 62) kuntoutuspolut muodostuivat 50 erilaisesta hoitopaikkojen ja TAYS:n osastojaksojen ketjusta viitaten moninaisiin kuntoutuskäytäntöihin. Noin puolella potilaista kuntoutuspolun kaikki osastojaksot toteutettiin TAYS:n somaattisilla osastoilla. Yksittäisellä potilaalla oli 1-7 erikoisalan jatkohoitojaksoa Neurologian ja kuntoutustoimen yksikössä sisältäen perus- ja uusintakuntoutusjaksoja sekä lyhyitä arviointi - ja seurantajaksoja. Yleisin käytäntö oli 1-2 kuntoutus- ja 0-2 seurantajaksoa. Vähän alle kolmasosalla potilaista oli vain yksi erikoisalan jatkohoitojakso.
TAYS:n kuntoutustoiminnassa painottui välitön akuuttihoitojakson jälkeinen kuntoutus. Tämä aloitettiin 1 6 viikon (Md 18 vrk) kuluttua tapaturmasta ja toteutettiin useimmiten neurologian vuodeosastolla. Aineiston kaikista potilaista vain joka toisella oli erikoisalan jatkohoitojakso kuntoutumisosastolla. Vähemmistö tuli erikoisalan jatkohoitojaksolle lähetteellä. Potilaista suurin osa sai kuntoutusjaksoilla vähintään kolmea eri terapiaa. Arviointi- ja seurantajaksoilla painottui neuropsykologin arvio. Potilaille järjestetty avokuntoutus oli useimmiten fysio- ja puheterapiaa. Vammaispalveluita ja muita tukitoimia järjestettiin potilaille vähän. Potilaiden seuranta-aika TAYS:ssa oli 1- 26 kuukautta, puolella potilaista 3-13 kuukautta. Seurannan päättyessä 80% potilaista asui kodinomaisissa olosuhteissa ja joka kuudes oli palannut työelämään tai opiskelemaan.
Tutkimustulokset antoivat tietoa traumaattisten aivovammapotilaiden moninaisesta kuntoutuksesta ja seurannasta, kuntoutus- ja tukipalvelujen tarpeesta sekä useista toimijoista kuntoutuspoluilla. Tuloksia voidaan hyödyntää TAYS:n oman kuntoutustoiminnan kehittämisessä sekä hoitoketjujen rakentamisessa. Jotta terveydenhuolto pystyy vastaamaan traumaattisten aivovammapotilaiden pitkäaikaisen kuntoutuksen ja seurannan tarpeisiin, tarvitaan selkeätä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon sekä TAYS:n osastojen välistä työnjakoa ja vaiheittaisia, vaihtelevia organisaation sisäisiä ja erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja avosektorin kuntoutuskäytäntöjä.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata traumaattisten aivovammapotilaiden kuntoutusta Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (TAYS) ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tavoitteena oli saada tietoa TAYS:n kuntoutus- ja seurantakäytännöistä, kuntoutuksen sisällöstä, jatkotoimenpiteistä sekä yhteistyötahoista. Lähestymistapa oli potilaskohtainen. Tiedot kerättiin tilastoista ja sairauskertomuksista tiedonkeruulomakkeeseen potilaiden kuntoutuspolkuja seuraten. Otokseen valittiin ne aivovammapotilaat, joiden traumaattinen aivovamma ja ensimmäinen erikoisalan jatkohoitojakso TAYS:n Neurologian ja kuntoutustoimen yksikössä ajoittuivat vuosille 1996-1998.
Kolmen seurantavuoden aikana toteutettiin 62 traumaattisen aivovammapotilaan erikoisalan jatkohoitojaksoja TAYS:n Neurologian ja kuntoutustoimen yksikössä. Potilaiden määrä vastaa noin 10% samana ajanjaksona TAYS:n neurokirurgian osastolla hoidetuista traumaattisista aivovammapotilaista. Aineistossa tyypillisin potilas oli keski-ikäinen, eronnut, työtön mies.
Traumaattisten aivovammapotilaiden (N = 62) kuntoutuspolut muodostuivat 50 erilaisesta hoitopaikkojen ja TAYS:n osastojaksojen ketjusta viitaten moninaisiin kuntoutuskäytäntöihin. Noin puolella potilaista kuntoutuspolun kaikki osastojaksot toteutettiin TAYS:n somaattisilla osastoilla. Yksittäisellä potilaalla oli 1-7 erikoisalan jatkohoitojaksoa Neurologian ja kuntoutustoimen yksikössä sisältäen perus- ja uusintakuntoutusjaksoja sekä lyhyitä arviointi - ja seurantajaksoja. Yleisin käytäntö oli 1-2 kuntoutus- ja 0-2 seurantajaksoa. Vähän alle kolmasosalla potilaista oli vain yksi erikoisalan jatkohoitojakso.
TAYS:n kuntoutustoiminnassa painottui välitön akuuttihoitojakson jälkeinen kuntoutus. Tämä aloitettiin 1 6 viikon (Md 18 vrk) kuluttua tapaturmasta ja toteutettiin useimmiten neurologian vuodeosastolla. Aineiston kaikista potilaista vain joka toisella oli erikoisalan jatkohoitojakso kuntoutumisosastolla. Vähemmistö tuli erikoisalan jatkohoitojaksolle lähetteellä. Potilaista suurin osa sai kuntoutusjaksoilla vähintään kolmea eri terapiaa. Arviointi- ja seurantajaksoilla painottui neuropsykologin arvio. Potilaille järjestetty avokuntoutus oli useimmiten fysio- ja puheterapiaa. Vammaispalveluita ja muita tukitoimia järjestettiin potilaille vähän. Potilaiden seuranta-aika TAYS:ssa oli 1- 26 kuukautta, puolella potilaista 3-13 kuukautta. Seurannan päättyessä 80% potilaista asui kodinomaisissa olosuhteissa ja joka kuudes oli palannut työelämään tai opiskelemaan.
Tutkimustulokset antoivat tietoa traumaattisten aivovammapotilaiden moninaisesta kuntoutuksesta ja seurannasta, kuntoutus- ja tukipalvelujen tarpeesta sekä useista toimijoista kuntoutuspoluilla. Tuloksia voidaan hyödyntää TAYS:n oman kuntoutustoiminnan kehittämisessä sekä hoitoketjujen rakentamisessa. Jotta terveydenhuolto pystyy vastaamaan traumaattisten aivovammapotilaiden pitkäaikaisen kuntoutuksen ja seurannan tarpeisiin, tarvitaan selkeätä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon sekä TAYS:n osastojen välistä työnjakoa ja vaiheittaisia, vaihtelevia organisaation sisäisiä ja erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja avosektorin kuntoutuskäytäntöjä.