Viidennestä ydinvoimalasta käyty julkinen keskustelu.
RAHKONEN, JUHO (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
RAHKONEN, JUHO
2002
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2002-03-13Sisällysluettelo
TIIVISTELMÄ ALKUSANAT 1. JOHDANTO…………………………….…4 Ydinvoimahankkeen tausta………………………………...5 2. MIKSI YDINVOIMASTA OLLAAN ERIMIELISIÄ?…...8 2.1. Tiedon ja “hyvän” ongelma………….…10 2.2. Ydinvoimakeskustelun vedenjakajat…………….…..11 3. KAIKEN TAKANA ON MAAILMANKUVA………………13 3.1. Logiikka maailman rajana………………...14 3.2. Ovatko perustelut kestäviä?…………….15 4. ARGUMENTTIEN ANATOMIA………………………....18 4.1. Retoristen keinojen laaja kirjo…….21 4.2. Asia on niin kuin se sanotaan……………..24 4.3. Ydinvoimaretoriikka pähkinänkuoressa…..26 5. MITEN MEDIA VÄLITTÄÄ YDINVOIMAKANTOJA?…….42 5.1. Miten toimija puhuu uutisessa?………………...43 5.2. Mitä on hyvä journalismi? ……………………………..44 5.3. Journalismi on moniarvoistunut…………………..45 5.4. Määrällisen analyysin aineisto………………………48 5.5. Menetelmä ja reliabiliteetti………………………….48 5.6. Yhteenveto määrällisestä analyysistä.……55 6. UUTISIA ASIAN YTIMESTÄ…………...…56 6.1. Ydinvoimauutisointi eri lehdissä laadullinen tarkastelu…………………..56 7. PÄÄTELMÄT………………………………69 KIRJALLISUUS LIITE
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on luoda kokonaiskuva viidettä ydinvoimalaa koskevasta julkisesta keskustelusta, jota on käyty suomalaisissa tiedotusvälineissä vuosina 19992001. Aihetta lähestytään kahdenlaisen aineiston avulla: Ensiksi tarkastellaan useiden eri lehtien julkaisemia mielipidekirjoituksia, kolumneja ja pääkirjoituksia, joissa esitettyjä argumentteja tutkitaan retorisella diskurssianalyysilla. Toiseksi analysoidaan yhdeksän suomalaisen sanomalehden ydinvoimauutisia (N=158) yhden viikon ajalta käyttäen sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä. Määrällisessä analyysissa uutisista koodataan yhdeksän muuttujaa, joista tärkeimmät ovat päätoimija, ydinvoiman kannattajien ja vastustajien keskinäiset voimasuhteet, päätoimijan esiintyminen, uutisen koko sekä mahdollinen kuvitus. Lopuksi muuttujat ristiintaulukoidaan.
Keskeinen tutkimustulos on, että ydinvoimakantoja voidaan perustella hyvin erilaisin, jopa toisilleen vastakkaisin tavoin yhtä vakuuttavasti; ydinvoima näyttää olevan mitä suurimmassa määrin arvokysymys. Toinen tärkeä havainto on, että ydinvoimajournalismi on yllättävän tasapuolista. Ydinvoiman kannattajat saavat kyllä enemmän palstatilaa ja pääsevät painokkaammin esiin kuin vastustajat, mutta ero on pienempi kuin ennakkoon olisi ollut syytä olettaa uutisointi liittyi näet Teollisuuden Voima Oy:n (TVO) jättämään lupahakemukseen, joten TVO:n suuri osuus uutisissa on ymmärrettävää. Uutisissa nousee ylitse muiden kaksi toimijaa: TVO ja ympäristöministeri Satu Hassi. Tämä johtaa siihen, että ydinvoiman vastustajat henkilöityvät pitkälti yhteen ihmiseen, kun taas kannattajat näyttäytyvät moninaisena joukkona, jolla on takanaan laaja tuki. Ydinvoimajournalismi näyttää olevan varsin moniarvoista: erilaiset näkemykset pääsevät kiitettävän hyvin esille. Uutisointia vaivaa kuitenkin jonkinasteinen pinnallisuus; kommentit jäävät irrallisiksi. Journalismi palvelisi lukijoitaan parhaiten, jos se asettaisi uutisten toimijat keskustelemaan toistensa kanssa ja valottamaan asioita nykyistä monipuolisemmalla argumentaatiolla.
Keskeinen tutkimustulos on, että ydinvoimakantoja voidaan perustella hyvin erilaisin, jopa toisilleen vastakkaisin tavoin yhtä vakuuttavasti; ydinvoima näyttää olevan mitä suurimmassa määrin arvokysymys. Toinen tärkeä havainto on, että ydinvoimajournalismi on yllättävän tasapuolista. Ydinvoiman kannattajat saavat kyllä enemmän palstatilaa ja pääsevät painokkaammin esiin kuin vastustajat, mutta ero on pienempi kuin ennakkoon olisi ollut syytä olettaa uutisointi liittyi näet Teollisuuden Voima Oy:n (TVO) jättämään lupahakemukseen, joten TVO:n suuri osuus uutisissa on ymmärrettävää. Uutisissa nousee ylitse muiden kaksi toimijaa: TVO ja ympäristöministeri Satu Hassi. Tämä johtaa siihen, että ydinvoiman vastustajat henkilöityvät pitkälti yhteen ihmiseen, kun taas kannattajat näyttäytyvät moninaisena joukkona, jolla on takanaan laaja tuki. Ydinvoimajournalismi näyttää olevan varsin moniarvoista: erilaiset näkemykset pääsevät kiitettävän hyvin esille. Uutisointia vaivaa kuitenkin jonkinasteinen pinnallisuus; kommentit jäävät irrallisiksi. Journalismi palvelisi lukijoitaan parhaiten, jos se asettaisi uutisten toimijat keskustelemaan toistensa kanssa ja valottamaan asioita nykyistä monipuolisemmalla argumentaatiolla.