Välirahoitus ja agentuurikustannukset.

Abstract

Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena on pohtia välirahoitusta

teoreettisesti sekä sijoittajan että rahoitettavan yrityksen näkökulmasta.

Tutkimus koostuu neljästä hieman toisistaan poikkeavasta jaksosta. Alussa

tarkastellaan välirahoitusinstrumentteja mm. Suomen vero- ja

osakeyhtiölainsäädännön kannalta. Tämän jälkeen perehdytään epäsymmetrisen

informaation ongelmaan ja rahoituksen agentuurikustannuksiin. Agentuuriongelmaa

koskeva jakso on perustana seuraaville jaksoille, joista ensimmäisessä

keskitytään välirahoituksen suunnitteluun instrumenttilähtöisestä näkökulmasta

ja seuraavassa tarkastellaan välirahoituksen asemaa yrityksen velkarakenteessa.

Molemmissa jaksoissa keskeinen ongelma on se, miten välirahoituksella voidaan

vaikuttaa sopimusosapuolten kannusteisiin ja vähentää agentuuriongelmaa.

Tutkielmassa vertaillaan myös käsiteltyjen teorioiden soveltuvuutta käytännön

mallintamiseen.

Välirahoituksen pääasiallisia käyttökohteita ovat pk-yritysten rahoittaminen ja

yritysjärjestelyjen toteuttaminen ja se on yleisempää myöhemmän kehitysvaiheen

yritysrahoituksessa. Välirahoituksen käytössä keskeistä ovat

agentuurikustannukset, joiden taustalla ovat epäsymmetrisen informaation

avaintekijät eli moraalisen uhkapelin ja haitallisen valikoitumisen ongelmat.

Lainanottajan kannusteongelmia voidaan vähentää oikealla rahoitussopimuksen

suunnittelulla, kuten liittämällä lainapaperiin oman pääoman komponentteja tai

antamalla laina vaihtovelkakirjan muodossa. Myös rahoituksen jaksottaminen,

kontrollioikeuksien jakaminen ja velallisen valvonta ovat välirahoituksessa

käytettyjä mekanismeja agentuuriongelman minimoimiseksi. Välirahoittajan

asemaan ja mahdollisuuteen ohjata velallisen toimintaa vaikuttaa myös se,

kuinka paljon ja millaisin ehdoin suojattua etuoikeutetumpaa velkaa, useimmiten

pankkilainaa, yrityksellä on. Yleisesti välirahoitus on hyvin joustava

rahoitusmuoto varsinaisten luottolaitosten lainarahoitukseen verrattuna.

Välirahoituksen suunnittelua ja rahoitusinstrumentin valintaa ohjaa velallisen

kulloinenkin rahoitustarve ja liiketoimintariski sekä se, mikä on rahoittajan

tavoite velallisyrityksen aktiivisessa valvonnassa ja sen liiketoimintaa

koskevaan päätöksentekoon osallistumisessa.