Väkivaltaa rakkauden varjolla. Parisuhdeväkivalta homo- ja lesbosuhteissa.
VIKMAN, MARI (2002)
2002
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2002-02-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10446
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10446
Sisällysluettelo
1. ALKUSUUNNITELMAT 2 2. LÄHTÖVALMISTELUJA 10 2.1 Perheväkivallasta sukupuolistuneeseen väkivaltaan 11 2.2 Väkivallan monet kasvot 14 2.3 Tunteet väkivaltaisessa parisuhteessa 16 2.3.1 Kaiken takana on rakkaus 17 2.3.2 Häpeää ja syyllisyyttä 19 2.3.3 Ahdistaa, vihastuttaa 21 2.4 Valta ja kontrolli 23 2.5 Väkivallan seurauksia 25 3. MATKAKUMPPANIT 28 3.1 Narratiivinen tutkimus 32 3.2 Tarinoiden analyysi 35 4. MATKA HOMOJEN JA LESBOJEN PARISUHDEVÄKIVALTAAN 39 4.1"Lopulta hän sai aiheen lyödä" 42 4.1.1 Parisuhteen alku 42 4.1.2 Väkivallan alku 46 4.2 Väkivaltaa rakkauden varjolla 52 4.3 Väkivallasta selviytyminen 59 4.4 Väkivallan ja parisuhteen reflektointia 61 5. MATKA MINÄN MAAILMAAN 66 5.1 Identiteetistä subjektipositioon 66 5.2 Tarinoiden subjektipositiot 70 5.2.1 Minä 70 5.2.2 Väkivallan uhri ja tekijä 73 5.2.3 Selviytyjä? 76 6. MATKALLA MARGINAALISUUDESTA 78 6.1 Queer- teoria 78 6.2 Marginaalikeskustelua 80 6.3 Väkivaltaa marginaalissa 84 6.4 Ulos marginaalista 90 7. PERILLÄ 92 7.1 Tutkijapositioni 97 7.2 Matkalla tulevaisuuteen 100 LÄHTEET 102 Liitteet
Tiivistelmä
Tutkielmani aiheena on parisuhdeväkivalta homo- ja lesbosuhteissa. Tarkoituksenani on selvittää millaista väkivalta on ja miten väkivaltaa kohdanneet ovat selvinneet väkivallasta. Tarkastelen parisuhdeväkivaltaa kahdelta tasolta; sekä yksilön, että yhteiskunnan tasolta.
Määrittelen tutkimukseni narratiiviseksi tutkimukseksi. Aineistoni koostuu neljästä tarinasta, jotka keräsin kirjoituspyynnöllä. Kirjoituspyyntö oli Z-lehdessä (valtakunnallinen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen lehti) sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille suunnatuissa sähköpostilistoissa. Sain yhteensä neljä tarinaa, joista kolme on naisen kirjoittamaa ja yksi miehen kirjoittama. Analysoin aineistoa käyttämällä Labovin juonirakenne-analyysiä sekä kolmea erilaista lukutapaa: kokonaisvaltaista lukutapaan, diskurssianalyyttista lukutapaan sekä emansipatorista (tai queer- teoriaan) pohjaavaan lukutapaa.
Tutkielmassani en tee selvää eroa teorian ja empirian välillä, vaan pyrin luomaan näiden välille keskusteluyhteyden, rikkomalla perinteisen tutkimuksen rakenteen. Ajattelen teorian enemmänkin teoreettis- metodologiseksi taustaksi kuin puhtaaksi teoriaksi, jota testaisin empiriaan. Ajatukseni pohjaavat sosiaaliseen konstruktionismiin, diskurssianalyysiin, queer- teoriaan sekä narratiiviseen tutkimukseen.
Joudun turvautumaan käsitteisiin, jotka pohjaavat heteroparisuhdeväkivaltaan, koska aikaisempaa tutkimusta parisuhdeväkivallasta homojen ja lesbojen suhteista ei juurikaan ole tehty. Käyn ensin keskustelua käsitteistä, mitä väkivallalla tarkoitetaan sekä tarkastelen väkivaltaa tunteiden kautta. Pohdin myös valtaa ja kontrollia.
Kokonaisvaltaisen lukutavan ja Labovin juonirakenneanalyysin avulla tarkastelen parisuhdeväkivaltaa homojen ja lesbojen parisuhteissa. Väkivalta kasvaa vähitellen, ollen aluksi emotionaalista ja sanallista ja kasvaen vähitellen fyysiseksi. Väkivaltaa voidaan kuvata jaksottaiseksi. Homo- ja lesbosuhteissa ilmenee paljon mustasukkaisuutta, kuten myös muita tunteita kuten rakkautta, vihaa, häpeää, syyllisyyttä ja pelkoa. Väkivallasta ei juurikaan puhuta lähipiirille ja apua haetaan harvoin. Tarinan kertojat reflektoivat myös väkivaltaa ja selittävät väkivaltaa esimerkiksi alkoholin käytön ja väkivaltaisen perhetaustan avulla.
Diskurssiivisen lukutavan avulla tarkastelen tarinoiden erilaisia subjektipositioita. Tarinan kertojat positioituvat ensisijaisesti minäksi, joka on kokenut väkivaltaa. He ovat sekä väkivallan tekijöitä että uhreja. Mutta osa heistä ei halua positioitua uhrin asemaan ja rooliin, koska kokevat sen alistetuksi asemaksi. He ovat myös selviytyjiä, koska ovat joko jättäneet parisuhteen tai ovat lähteneet hakemaan apua sekä itselleen että väkivallan tekijälle. He positioituvat myös petetyn rooliin, ovat mustasukkaisia ja he pelkäävät. Väkivalta on muuttanut heitä ihmisenä monella tapaa.
Yhteiskunnallisesta tasolta tarkasteltaessa homot ja lesbot asetetaan marginaaliin. He kuuluvat vähemmistöön. Homot ja lesbot, jotka ovat kokeneet väkivaltaa parisuhteessaan elävät ns. kaksinkertaisessa marginaalissa; ensin homoina ja lesboina ja sitten väkivallan uhreina tai tekijöinä.Tämä aiheuttaa sen, että heitä ympäröi eräänlainen hiljaisuuden verho. Väkivallasta ei uskalleta puhua edes ystäville ja apua haetaan harvoin. Luen tarinoita emansipatorisen lukutavan ja queer-teorian kautta, joiden avulla pyrin lukemaan homot ja lesbot ulos marginaalista.
Yhteiskunnastamme puuttuu kokonaan keskustelu ja puhe väkivallasta, joka tapahtuu homo- ja lesbosuhteissa. Puheen avulla voisimme auttaa homoja ja lesboja siirtymään marginaalista pois. Olisi myös tarkeää kehittää auttamisorganisaatioita joista myös homot ja lesbot voisivat hakea apua.
Määrittelen tutkimukseni narratiiviseksi tutkimukseksi. Aineistoni koostuu neljästä tarinasta, jotka keräsin kirjoituspyynnöllä. Kirjoituspyyntö oli Z-lehdessä (valtakunnallinen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen lehti) sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille suunnatuissa sähköpostilistoissa. Sain yhteensä neljä tarinaa, joista kolme on naisen kirjoittamaa ja yksi miehen kirjoittama. Analysoin aineistoa käyttämällä Labovin juonirakenne-analyysiä sekä kolmea erilaista lukutapaa: kokonaisvaltaista lukutapaan, diskurssianalyyttista lukutapaan sekä emansipatorista (tai queer- teoriaan) pohjaavaan lukutapaa.
Tutkielmassani en tee selvää eroa teorian ja empirian välillä, vaan pyrin luomaan näiden välille keskusteluyhteyden, rikkomalla perinteisen tutkimuksen rakenteen. Ajattelen teorian enemmänkin teoreettis- metodologiseksi taustaksi kuin puhtaaksi teoriaksi, jota testaisin empiriaan. Ajatukseni pohjaavat sosiaaliseen konstruktionismiin, diskurssianalyysiin, queer- teoriaan sekä narratiiviseen tutkimukseen.
Joudun turvautumaan käsitteisiin, jotka pohjaavat heteroparisuhdeväkivaltaan, koska aikaisempaa tutkimusta parisuhdeväkivallasta homojen ja lesbojen suhteista ei juurikaan ole tehty. Käyn ensin keskustelua käsitteistä, mitä väkivallalla tarkoitetaan sekä tarkastelen väkivaltaa tunteiden kautta. Pohdin myös valtaa ja kontrollia.
Kokonaisvaltaisen lukutavan ja Labovin juonirakenneanalyysin avulla tarkastelen parisuhdeväkivaltaa homojen ja lesbojen parisuhteissa. Väkivalta kasvaa vähitellen, ollen aluksi emotionaalista ja sanallista ja kasvaen vähitellen fyysiseksi. Väkivaltaa voidaan kuvata jaksottaiseksi. Homo- ja lesbosuhteissa ilmenee paljon mustasukkaisuutta, kuten myös muita tunteita kuten rakkautta, vihaa, häpeää, syyllisyyttä ja pelkoa. Väkivallasta ei juurikaan puhuta lähipiirille ja apua haetaan harvoin. Tarinan kertojat reflektoivat myös väkivaltaa ja selittävät väkivaltaa esimerkiksi alkoholin käytön ja väkivaltaisen perhetaustan avulla.
Diskurssiivisen lukutavan avulla tarkastelen tarinoiden erilaisia subjektipositioita. Tarinan kertojat positioituvat ensisijaisesti minäksi, joka on kokenut väkivaltaa. He ovat sekä väkivallan tekijöitä että uhreja. Mutta osa heistä ei halua positioitua uhrin asemaan ja rooliin, koska kokevat sen alistetuksi asemaksi. He ovat myös selviytyjiä, koska ovat joko jättäneet parisuhteen tai ovat lähteneet hakemaan apua sekä itselleen että väkivallan tekijälle. He positioituvat myös petetyn rooliin, ovat mustasukkaisia ja he pelkäävät. Väkivalta on muuttanut heitä ihmisenä monella tapaa.
Yhteiskunnallisesta tasolta tarkasteltaessa homot ja lesbot asetetaan marginaaliin. He kuuluvat vähemmistöön. Homot ja lesbot, jotka ovat kokeneet väkivaltaa parisuhteessaan elävät ns. kaksinkertaisessa marginaalissa; ensin homoina ja lesboina ja sitten väkivallan uhreina tai tekijöinä.Tämä aiheuttaa sen, että heitä ympäröi eräänlainen hiljaisuuden verho. Väkivallasta ei uskalleta puhua edes ystäville ja apua haetaan harvoin. Luen tarinoita emansipatorisen lukutavan ja queer-teorian kautta, joiden avulla pyrin lukemaan homot ja lesbot ulos marginaalista.
Yhteiskunnastamme puuttuu kokonaan keskustelu ja puhe väkivallasta, joka tapahtuu homo- ja lesbosuhteissa. Puheen avulla voisimme auttaa homoja ja lesboja siirtymään marginaalista pois. Olisi myös tarkeää kehittää auttamisorganisaatioita joista myös homot ja lesbot voisivat hakea apua.