Rehtori työyhteisönsä kehittäjänä; Empowermet-kulttuurin kehittäminen ala-asteilla.
KORHONEN, ARJA (2002)
2002
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2002-02-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10433
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10433
Sisällysluettelo
1 Johdanto 1 2 Koulu - asiantuntijaorganisaatio 4 2.1 Opettajan rooli 4 2.2 Rehtorin rooli 7 2.3 Rehtori asiantuntijaorganisaation kehittäjänä 11 3 Johtaminen sosiaalisena prosessina 17 3.1 Minäidentiteetti 19 3.2 Minän merkitys johtamisteorialle 21 4 Koulukyselytutkimus Hämeenlinnassa 24 5 Empowerment 28 5.1 Empowerment ja johtajuus 32 5.2 Motivaatio ja sitoutuminen 36 5.3 Palautteesta ja itsearvioinnista 39 5.4 Muutoksen johtaminen 43 5.5 Empowerment-kulttuurin kehittäminen 44 5.5 Tutkimuksen ongelmat 46 6 Tutkimuksen toteutus 48 6.1 Teemojen valinta 48 6.2 Tutkimusmenetelmän valinta 49 6.3 Tietojen keruu ja aineiston kuvailu 50 6.4 Tiedon analysointi 52 6.5 Haastattelun luotettavuus 55 7 Tutkimuksen tulokset 59 7.1 Jaettu visio 59 7.1.1 Tavoitteiden selkeys ja tietämys organisaation päämääristä 60 7.1.2 Vastuu tavoitteiden toteutumisesta ja organisaatioon sitoutuminen 62 7.1.3 Asiakkaiden odotukset ja alaisten suorituksiin kohdistuvat odotukset 63 7.2 Tukea antavat organisaatiorakenteet ja hallinto 66 7.2.1 Vastuu työtehtäviä koskevista päätöksistä 67 7.2.2 Vastuu organisaation hyvinvoinnista ja riskinotto 68 7.3 Tieto ja oppiminen 70 7.3.1 Organisaatio rohkaisee etsimään tietoa ja tarjoaa oppimismahdollisuuksia 72 7.3.2 Taidot ja ongelmanratkaisu 74 7.4 Institutionaalinen arvostus 76 7.4.1 Työntekijöiden arvostaminen, palkitseminen ja kuunteleminen 77 7.5 Esimies työyhteisönsä kehittäjänä 79 7.6 Yhteenvetoa 81 8 Pohdintaa 86 Lähteet 90 Liitteet: 1 Koulukyselytutkimuksen tuloksia (kolme sivua) 2 Tutkimuslupa anomus 3 Teemahaastattelun runko (kaksi sivua)
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena on tarkastella rehtorin merkitystä työyhteisönsä kehittäjänä. Suurten muutosten onnistuminen riippuu koulun kulttuurista ja kehityksen kannalta on tärkeää, miten rehtori ja kouluorganisaation ylempi johto kykenevät tukemaan yksittäisen opettajan kehittymishalua ja sisäistä sitoutumista (empowerment). Rehtori on keskeinen henkilö koulun kulttuurin muodostamisessa, arvo- ja tavoitekeskustelujen käynnistämisessä sekä opettajien ammatillisessa voimistamisessa (professional empowerment).
Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna kymmenellä Hämeenlinnan ala-asteella. Tavoitteena oli tarkastella rehtoreiden näkemyksiä johtamisesta sekä heidän omien koulujensa että hallinnon tasolla. Tutkimusongelmat on muotoiltu kahdeksi kysymykseksi: Miten rehtori huolehtii omasta kehittymisestään ja voimaantumisestaan (empowerment)? Miten rehtori tukee opettajien voimaantumista? Haastattelurungon teema-alueet on johdettu Herrenkohlin ym. (1999/3) kehittämästä voimaannutetun työn määritelmästä, jossa otetaan huomioon sekä työntekijöiden toiminnat että organisaation tuki näille tekemisille. Haastateltavien vastauksista etsitään olennaisia ja yhdistäviä piirteitä, jotta saadaan vastauksia asetettuihin tutkimusongelmiin. Ala-asteita tarkastellaan empowerment-kulttuurin kehittämisen näkökulmasta.
Tuloksen mukaan rehtorit tiedostavat oman roolinsa työyhteisöjensä kehittäjinä. Heidän toimintansa painottuu kuitenkin vielä liiaksi hallintotehtävien hoitoon ja tuttujen toimintakäytänteiden varmistamiseen. Opettajien kanssa käytäviin tavoitekeskusteluihin ja yksilön kehityksen tukemiseen sekä keskustelukulttuurin ylläpitämiseen ei ole löydetty riittävästi aikaa. Ylemmältä strategiselta johdolta odotetaan arvostusta, palautetta ja palkitsemisjärjestelmien kehittämistä, sillä voimaantuminen (empowerment) merkitsee koko henkilöstön osallistumista kaksois- ja kolmoissilmukan oppimiseen. Rehtorit kokevat olevansa sitoutuneita koko organisaatioon, mutta ylemmän johdon odotuksia ei pidetä kovin selkeinä. Rehtoreiden on tunnettava omat voimavaransa ja pidettävä huolta jaksamisestaan, mutta he kaipaavat myös hallinnon tukea voimaantumiseensa (empowerment) selvitäkseen nykyjohtajuuden vaatimuksista ja kyetäkseen kehittämään työyhteisöjään ja edistääkseen koulujensa hyvinvointia.
Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna kymmenellä Hämeenlinnan ala-asteella. Tavoitteena oli tarkastella rehtoreiden näkemyksiä johtamisesta sekä heidän omien koulujensa että hallinnon tasolla. Tutkimusongelmat on muotoiltu kahdeksi kysymykseksi: Miten rehtori huolehtii omasta kehittymisestään ja voimaantumisestaan (empowerment)? Miten rehtori tukee opettajien voimaantumista? Haastattelurungon teema-alueet on johdettu Herrenkohlin ym. (1999/3) kehittämästä voimaannutetun työn määritelmästä, jossa otetaan huomioon sekä työntekijöiden toiminnat että organisaation tuki näille tekemisille. Haastateltavien vastauksista etsitään olennaisia ja yhdistäviä piirteitä, jotta saadaan vastauksia asetettuihin tutkimusongelmiin. Ala-asteita tarkastellaan empowerment-kulttuurin kehittämisen näkökulmasta.
Tuloksen mukaan rehtorit tiedostavat oman roolinsa työyhteisöjensä kehittäjinä. Heidän toimintansa painottuu kuitenkin vielä liiaksi hallintotehtävien hoitoon ja tuttujen toimintakäytänteiden varmistamiseen. Opettajien kanssa käytäviin tavoitekeskusteluihin ja yksilön kehityksen tukemiseen sekä keskustelukulttuurin ylläpitämiseen ei ole löydetty riittävästi aikaa. Ylemmältä strategiselta johdolta odotetaan arvostusta, palautetta ja palkitsemisjärjestelmien kehittämistä, sillä voimaantuminen (empowerment) merkitsee koko henkilöstön osallistumista kaksois- ja kolmoissilmukan oppimiseen. Rehtorit kokevat olevansa sitoutuneita koko organisaatioon, mutta ylemmän johdon odotuksia ei pidetä kovin selkeinä. Rehtoreiden on tunnettava omat voimavaransa ja pidettävä huolta jaksamisestaan, mutta he kaipaavat myös hallinnon tukea voimaantumiseensa (empowerment) selvitäkseen nykyjohtajuuden vaatimuksista ja kyetäkseen kehittämään työyhteisöjään ja edistääkseen koulujensa hyvinvointia.