Korjaaminen simultaanitulkkauksessa - merkki tulkin kognitiivisesta kontrollista
KITTILÄ, KAISA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KITTILÄ, KAISA
2002
Käännöstiede (saksa) - Translation Studies (German)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2002-02-21Sisällysluettelo
JOHDANTO 1 1. SIMULTAANITULKKAUKSEN EMPIIRINEN TUTKIMUS 3 2. SIMULTAANITULKKAUKSEN TOIMINTATEOREETTISET JA PROSESSILÄHTÖISET MALLIT 5 2.1 TULKKAUS FUNKTIONAALISENA TOIMINTANA 7 2.2 SIMULTAANITULKKAUKSEN ULOTTUVUUDET 10 2.3 TULKIN KAPASITEETINHALLINTA 14 3. KOGNITIIVISET PROSESSIT SIMULTAANITULKKAUKSESSA 19 3.1 MUISTI 20 3.2 PUHEEN YMMÄRTÄMINEN JA TUOTTAMINEN 23 3.2.1 Ymmärtäminen 24 3.2.2 Puheen tuottaminen 28 3.3 TULKATTU VIESTINTÄ MALLINNETTUNA 30 3.4 KOGNITIIVINEN KONTROLLI 35 4. SIMULTAANITULKKAUKSEN STRATEGIAT 40 4.1 KOMMUNIKAATIOSTRATEGIAT 42 4.2 PROSESSOINNIN AUTOMATISOITUMINEN JA STRATEGIAT 46 4.3 STRATEGIANMUUTOKSET 47 5. KORJAAMINEN PUHEEN TUOTTAMISESSA 48 5.1 YKSIKIELISEN VIESTINNÄN KORJAAMINEN 50 5.2 KORJAAMINEN ILMIÖNÄ SIMULTAANITULKKAUKSEN TUTKIMUKSESSA 53 6. KORJAAMINEN SIMULTAANITULKKAUKSESSA 57 6.1 AINEISTO 58 6.1.1 Konferenssitilanteen kuvaus 60 6.1.2 Lähdekielisen aineiston kuvaus 63 6.2 ANALYYSI 66 6.2.1 Metodit 67 6.2.2 Tulokset 69 6.2.2.1 Näkyvät ja näkymättömät korjaukset 69 6.2.2.2 Puhujan aiheuttamat korjaukset 71 6.2.2.3 Korjausten kohde 74 6.2.2.4 Keskeytyksen sijainti ja korjaustapa 79 6.2.2.5 Korjausilmaisut 83 6.2.2.6 Korjausstrategiat 85 6.2.2.7 Prosodia ja puhenopeus korjauksissa 87 6.2.2.8 Kaksi korjaustapausta 88 6.2.2.9 Puhenopeuden vaikutukset korjauksiin 92 6.2.2.10 Korjaamatta jättäminen 94 7. JOHTOPÄÄTÖKSET 98 8. LOPUKSI 109 LÄHTEET 111
Tiivistelmä
Tämä tutkielma käsittelee tulkin itsekorjaamista simultaanitulkkauksessa. Simultaanitulkkausta on yleisesti pidetty sellaisena translatorisen toiminnan muotona, jossa korjaamiseen on hyvin rajoitetut mahdollisuudet. Spontaanissa puheentuottamisessa korjaukset ovat kuitenkin luonnollinen osa prosessia. Tässä laadullisessa tutkimuksessa oli tarkoitus havainnoida ja kuvata korjaamista ilmiönä kompleksisessa ja paljon kapasiteettia vaativassa simultaanitulkkaussuorituksessa. Lähtökohtana oli ottaa huomioon simultaanitulkkausprosessin eri osat, tilannetekijät ja edellytykset itsekorjauksille.
Tutkielman empiirisessä osassa käytettiin aineistona Euroopan parlamentissa esitettyjä puheita ja niiden tulkkeita. Aineiston kieliä olivat saksa ja suomi. Tulkkausmateriaali litteroitiin ja sitä analysoitiin yksityiskohtaisesti psykolingvistisistä, kognitiotieteellisistä ja käännöstieteellisistä teorioista saaduilla metodeilla. Korjausesiintymiä mm. luokiteltiin eri kategorioihin, tarkasteltiin niiden toteuttamisessa käytettyjä strategioita ja pohdittiin tapauskohtaisesti korjauksen toteuttamistavan tai korjaamatta jättämisen syitä.
Taustateorian ja empiirisen tutkimuksen avulla pystyttiin toteamaan, että itsekorjaamista esiintyy simultaanitulkkauksessa samoin kuin yksikielisessä spontaanissa puheessa. Korjaamisessa pystyttiin havaitsemaan tiettyjä säännönmukaisuuksia. Lisäksi huomattiin, että tietyt tilannetekijät vaikuttavat korjausten yleisyyteen ja toiset korjauksen kohteet havaitaan ja korjataan nopeammin toiset. Lopuksi tultiin siihen johtopäätökseen, että korjaaminen kuuluu luonnollisena osana puheen tuottamiseen sekä mahdollistaa sanotun täsmentämisen ja tarkentamisen. Näin myös simultaanitulkit pyrkivät korjauksilla täydelliseen ja tarkkaan suoritukseen.
Avainsanat: simultaanitulkkaus, korjaaminen, kontrolli
Tutkielman empiirisessä osassa käytettiin aineistona Euroopan parlamentissa esitettyjä puheita ja niiden tulkkeita. Aineiston kieliä olivat saksa ja suomi. Tulkkausmateriaali litteroitiin ja sitä analysoitiin yksityiskohtaisesti psykolingvistisistä, kognitiotieteellisistä ja käännöstieteellisistä teorioista saaduilla metodeilla. Korjausesiintymiä mm. luokiteltiin eri kategorioihin, tarkasteltiin niiden toteuttamisessa käytettyjä strategioita ja pohdittiin tapauskohtaisesti korjauksen toteuttamistavan tai korjaamatta jättämisen syitä.
Taustateorian ja empiirisen tutkimuksen avulla pystyttiin toteamaan, että itsekorjaamista esiintyy simultaanitulkkauksessa samoin kuin yksikielisessä spontaanissa puheessa. Korjaamisessa pystyttiin havaitsemaan tiettyjä säännönmukaisuuksia. Lisäksi huomattiin, että tietyt tilannetekijät vaikuttavat korjausten yleisyyteen ja toiset korjauksen kohteet havaitaan ja korjataan nopeammin toiset. Lopuksi tultiin siihen johtopäätökseen, että korjaaminen kuuluu luonnollisena osana puheen tuottamiseen sekä mahdollistaa sanotun täsmentämisen ja tarkentamisen. Näin myös simultaanitulkit pyrkivät korjauksilla täydelliseen ja tarkkaan suoritukseen.
Avainsanat: simultaanitulkkaus, korjaaminen, kontrolli